Hyppää pääsisältöön

Laivaristeily on suomalainen karnevaali

Hannu Kariston ja Rami Lindholmin radiodokumentti vuodelta 1999 esittelee 20 tunnin risteilyn Itämerellä kaikessa koreudessaan ja koruttomuudessaan. Matkan vivahteita seurataan muun muassa nuorten naisten bileryhmän ja laivan vahdin näkökulmista.

Risteilyalus M/S Cinderella on lastattu 2500 matkustajalla, 1200 litralla viinaa, 1200 litralla viiniä ja 1500 kilolla ruokaa. Lisäksi mukana seilaa tuhansia olutlitroja ja satoja vessapaperirullia. Kahdenkymmenen tunnin risteily on alkanut.

Laiva ei ole oikeastaan menossa minnekään. Suurimman osan ajasta Cinderella kelluu keskellä Itämerta. Onneksi tällä miltei luksustason aluksella löytyy runsaasti ajanvietettä.

Jos koko matkaa ei halua viettää vain ravintoloissa notkuen, voi matkustaja piipahtaa laivan saunaosastolla tai osallistua vaikka Miss isoäiti -kilpailuun.

Kaikki matkustajat eivät tule laivalle pelkästään juhlimaan. Monet yritykset palkitsevat työntekijöitään seminaareilla, jotka laivoilla järjestettyinä ovat hyvin tehokkaita. Sieltä kun ei kukaan pääse karkuun.

Erityisen suosittu on laivan seisova pöytä. Samaan hintaan saa syödä ja juoda niin paljon kuin jaksaa. Dokumentissa kerrotaan legendasta, jonka mukaan squash-joukkue innostui buffetissa kylliksi tankattuaan sotimaan keskenään jäätelöpalloilla.

”Meillä on sanonta, että jätetään se pienikin järki tuonne terminaaliin. Ja sitten eletään kuin viimeistä päivää”, Tapsa, laivan vahti, murahtelee. ”Ei ole mitään rajoja omalle käytökselle. Ei hävetä mitään. Periaatteessa tehdään mitä mieleen juolahtaa.”

Risteily on kuin kemiallinen reaktio, jossa raaka-aineet tungetaan matkustajiin. Reaktion tuotteina on juhlintaa, hilpeää humalaa ja tonneittain jätettä. Merillä eivät maalliset säännöt päde.

Laivaa kuitenkin tarvitaan, dokumentissa muistutetaan. Suomalaisilla kun ei ole muitakaan karnevaaleja: ”Se joka tätä paheksuu, on tekopyhä moralisti. Ainoa toimiva asenne on toivoa, ettei mitään pahempaa satu.”

Teksti: Ville Matilainen

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto