Hyppää pääsisältöön

Laivaristeily on suomalainen karnevaali

Hannu Kariston ja Rami Lindholmin radiodokumentti vuodelta 1999 esittelee 20 tunnin risteilyn Itämerellä kaikessa koreudessaan ja koruttomuudessaan. Matkan vivahteita seurataan muun muassa nuorten naisten bileryhmän ja laivan vahdin näkökulmista.

Risteilyalus M/S Cinderella on lastattu 2500 matkustajalla, 1200 litralla viinaa, 1200 litralla viiniä ja 1500 kilolla ruokaa. Lisäksi mukana seilaa tuhansia olutlitroja ja satoja vessapaperirullia. Kahdenkymmenen tunnin risteily on alkanut.

Laiva ei ole oikeastaan menossa minnekään. Suurimman osan ajasta Cinderella kelluu keskellä Itämerta. Onneksi tällä miltei luksustason aluksella löytyy runsaasti ajanvietettä.

Jos koko matkaa ei halua viettää vain ravintoloissa notkuen, voi matkustaja piipahtaa laivan saunaosastolla tai osallistua vaikka Miss isoäiti -kilpailuun.

Kaikki matkustajat eivät tule laivalle pelkästään juhlimaan. Monet yritykset palkitsevat työntekijöitään seminaareilla, jotka laivoilla järjestettyinä ovat hyvin tehokkaita. Sieltä kun ei kukaan pääse karkuun.

Erityisen suosittu on laivan seisova pöytä. Samaan hintaan saa syödä ja juoda niin paljon kuin jaksaa. Dokumentissa kerrotaan legendasta, jonka mukaan squash-joukkue innostui buffetissa kylliksi tankattuaan sotimaan keskenään jäätelöpalloilla.

”Meillä on sanonta, että jätetään se pienikin järki tuonne terminaaliin. Ja sitten eletään kuin viimeistä päivää”, Tapsa, laivan vahti, murahtelee. ”Ei ole mitään rajoja omalle käytökselle. Ei hävetä mitään. Periaatteessa tehdään mitä mieleen juolahtaa.”

Risteily on kuin kemiallinen reaktio, jossa raaka-aineet tungetaan matkustajiin. Reaktion tuotteina on juhlintaa, hilpeää humalaa ja tonneittain jätettä. Merillä eivät maalliset säännöt päde.

Laivaa kuitenkin tarvitaan, dokumentissa muistutetaan. Suomalaisilla kun ei ole muitakaan karnevaaleja: ”Se joka tätä paheksuu, on tekopyhä moralisti. Ainoa toimiva asenne on toivoa, ettei mitään pahempaa satu.”

Teksti: Ville Matilainen

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • Muotihuumeita, matematiikan vaikeutta ja Tallinnan yöelämän saatananpalvojia – Nuorten uutisissa kaikki aiheet olivat "in"

    Nuorten uutisia esitettiin televisiossa vuosina 1993–1997

    Vuosina 1993–1997 televisiossa esitetty nuorten uutis- ja ajankohtaisohjelma N.Y.T. NYT – Nuorten uutiset toi tv-vastaanottimiin nuorten ilmiöitä laidasta laitaan sekä käsitteli niitä omalla suorasukaisella tyylillään. Ohjelman ankkureina toimivat toimittajat Heli Koskela ja Jani Juntunen.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto