Hyppää pääsisältöön

Meeri Koutaniemi: Karamellihimoja kiittäen - katse taaksepäin

Perhekuva
Perhekuva Kuva: Meeri Koutaniemi meerin blogi

Lähtökohista. Äiti maksoi meille lapsille karamellimarkkoja, jos osallistuimme valokuvien liimaamiseen albumeihin. Se oli yksinkertaista liukuhihnatyötä. Äiti asetti valokuvat pöydälle, toinen pani kulmiin tarrat ja kolmas liimasi kohdilleen. Sai itse kirjoittaa tapahtumakuvauksen, mutta jokainen tiesi, että oli parempi, jos äiti laittaa faktat kohdalleen.

Meitä kuutta lasta kuvasivat vanhemmat. Äiti teki elottomista kohteista elollisia laittamalla kameran eteen myös yhden lapsistaan. Kesälomamatkoilla me lapset pönötimme vuorotellen arkkitehtuurisen, ympäristöllisen tai uskonnollisen nähtävyyden vieressä. Perhekuvia otettiin joka vuosi - kuuden katras ja vanhemmat, identtisissä väritekstiileissä tai soitinten kera, aarteena seuraaville sukupolville.

Kameralla oli aina toinen silmä kuin ottajallaan. Ottaja hymyili, mutta kamera hyökkäsi kuin musta ovela aukko, joka kylmästi nieli hetkestä jotakin olennaisesti vinksahtanutta. Otettu kuva ei ollut vain äitini katse, vaan tulevaisuuden katse, joka valmiiksi tuijotti menneeseen. Jo silloin ajattelin, että tätä hetkeä minä katson jälkikäteen, tulen kiikaroimaan taaksepäin. Mietin, miten olla kuvassa niin, että sitä ei myöhemmin häpeäisi. Tietoisuus kamerasta teki epäileväksi tulevaisuudessa annetusta tuomiosta.

Perhekuvia
Perhekuvia Perhekuvia Kuva: Meeri Koutaniemi meerin blogi

Aina kun palaan kotiseudulleni, toistuu tarve jäsentää vastausta kysymykseen "Mistä nää oot kotosi?". Kyselen äidiltä mummista, kyselen evakosta, saksalaisten polttamasta kirkonkylästä ja saamelaisten hautausmaasta kotitalon alla. Siitä, minne isän perheen talo jäi Venäjän rajan taa. "Kerro äiti niitä tarinoita, joita iliman mulla ei oo suhetta menneeseen. Kerro niistä ihimisistä, joitten seleviytymistä iliman ei meitäkään olis."

Istuin eilen Ikääntyvien yliopisto -ryhmän illassa, jonne oli kokoontunut parisenkymmentä 50-80-vuotiasta kuusamolaista naista. Luennoitsijan aiheena oli kirjoittamisen merkitys ihmiselle. Kun luento päättyi, nosti ryhmän vanhin kätensä pystyyn. Hän sanoi, että vielä on jäljellä heitä, jotka yksityiskohtaisesti muistavat, mitä sodassa tapahtui. Kohta ovat kuopissaan he, joilla olisi tieto ja tarve kertoa, mutta ketään ei ole kysymässä.

Me odotamme kysyjää, koska on vaikeampaa aloittaa ilman kuulijaa. Kuullusta tuli itselle vaikeus ja epämukavuus, teki mieli etsiä nainen ja sanoa, että ota hyvä rouva oikeus omiin käsiisi. Kirjoita, jotta me voisimme myöhemmin lukea! Paraneeko tytär polvesta, jos tunnistan itseni? On helpompi kuvata muuta maailmaa, kuin kertoa omastaan.

Vieraileva kirjailija kehotti aloittamaan oman tarinansa isovanhemmistaan. Hän muistutti, että kertoessamme elämästämme, meidän on ensin kerrottava tarina isovanhemmistamme, sitten vanhemmistamme, minkä jälkeen itsestämme.

Nielaisin. Perheen nuorimpana minulla on vähiten tietoa heistä, jotka olivat siirtyneet elävien kirjoista jo ennen syntymääni. Minun suhteeni kolmeen isovanhempaani oli sen varassa, mitä minulle kerrottaisiin. Tuli kokonaisvaltainen hätä, tietämättömyyden syvä kuilu, joka yritti ahmaista minut, ellen täyttäisi sen suuta sukuni muistoilla. Alkoi painaa vimmattu haalimisen ja tietämisen tarve, historian haistelun mania.

Siskojen ja omia karamellihimoja kiittäen meillä jokaisella kuudella lapsella on nyt 10 albumia kullakin luomassa katseen taaksepäin. On myös isän sukukirjat, äidin piirtämät sukupuut, mummin kirjoittama "Minun evakkoni" ja kartta rajan taa järvelle ja niemelle nimeltä Kouta. Sinne vaan mättäälle istumaan, kameran kanssa jäsentämään nykyisyyden suhdetta menneeseen. Kuva kun on vain alku itse tarinaan.

Meeri Koutaniemi

Kommentit
  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Avaruusromua: Musiikillista Pääomaa!

    Karl Marxin syntymästä 200 vuotta!

    Karl Marx eli ja esitti ajatuksiaan 1800-luvulla. Miksi hänestä puhutaan vielä 200 vuotta hänen syntymänsä jälkeen? Miksi nyt, kun ajat ovat muuttuneet ja maailma on toisenlainen? Eihän kaikki mennyt niin kuin Marx ajatteli. Miksi hän on yhä tieteellisen keskustelun ja kirjoitusten kohteena? Eikä Marx innosta nykyään ainoastaan tieteilijöitä, vaan myös taiteilijoita. Marxin 200-vuotisjuhlan kunniaksi on koottu tupla-albumi, jolla 28 äänitaiteilijaa ja musiikintekijää esittää musiikillisen visionsa päivänsankarista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.

  • Avaruusromua: Musiikillista Pääomaa!

    Karl Marxin syntymästä 200 vuotta!

    Karl Marx eli ja esitti ajatuksiaan 1800-luvulla. Miksi hänestä puhutaan vielä 200 vuotta hänen syntymänsä jälkeen? Miksi nyt, kun ajat ovat muuttuneet ja maailma on toisenlainen? Eihän kaikki mennyt niin kuin Marx ajatteli. Miksi hän on yhä tieteellisen keskustelun ja kirjoitusten kohteena? Eikä Marx innosta nykyään ainoastaan tieteilijöitä, vaan myös taiteilijoita. Marxin 200-vuotisjuhlan kunniaksi on koottu tupla-albumi, jolla 28 äänitaiteilijaa ja musiikintekijää esittää musiikillisen visionsa päivänsankarista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Sähköisiä kuvia kokeilustudiolta

    Luvassa kokeellista ja elektronista musiikkia!

    Kun 1970-luvulla kuuli radiosta sanan "kokeilustudio", oli syytä vääntää volyyminappulaa kovemmalle. Luvassa nimittäin oli jotakin, jota ei muualta juuri kuullut: kokeellista ja elektronista musiikkia. Maaperä oli otollinen. Progressiivisen rockin tekijät olivat jo ehtineet tutustuttaa yleisön uusiin musiikillisiin maisemiin. 1970-luvulla Yleisradion kokeilustudiossa syntyneet albumit Ode to Marilyn ja Reidarin sähköiset kuvat toteuttivat näitä päämääriä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Space Junk 28 years: Monuments of the Concrete Era

    Features new Finnish electronic music.

    In this version, which includes images, the monuments of the age of concrete, abandoned places and objects engage in dialogue with previously unheard Finnish electronic music.

  • Avaruusromua: Musiikissa on maailmankaikkeuden harmonia

    Avaruusromua itäisillä mailla Itämaisen heinäkuun hengessä

    Ääni johdattaa meidät maailmankaikkeuden perimmäisen olemuksen äärelle. Todellisuuden syvimmän olemuksen voi saavuttaa musiikin kautta. Intialainen taidemusiikki on eräs vanhimmista edelleen kehittyvistä musiikkiperinteistä maailmassa. Vanhojen kertomusten mukaan japanilaiset ovat johtaneet musiikkinsa suoraan jumalten lauluista ja tansseista. Lintu ei laula siksi, että sillä olisi vastaus johonkin. Se laulaa siksi, että sillä on laulu. Näin sanoo kiinalainen sanalasku. Avaruusromussa ollaan Itämaisen heinäkuun merkeissä itäisillä mailla ja elektronisen musiikin maisemissa. Toimittajana Jukka Mikkola.