Hyppää pääsisältöön

Mitä haluamme, kun haluamme rakkautta?

Teatteri Takomo: Teoreema. kuvassa Noora Dadu ja Pinja Hahtola.
Teatteri Takomo: Teoreema. kuvassa Noora Dadu ja Pinja Hahtola. Kuva: Teatteri Takomo/ Jaakko Pietiläinen pinja hahtola.

”Ihan mahtava katsoa oikein kunnon taidetta”, huudahti ystäväni esityksen päätyttyä. Esitys oli Teatteri Takomon uutukainen nimeltään Teoreema (Rakkausnäytelmä). Kuvataiteilija Teemu Mäen yhdessä Niina Hosiaisluoman kanssa ohjaaman esityksen innoittajana on toiminut Pier Paolo Pasolinin samanniminen elokuva. Kunnon taidetta siis, todella.

Itse en ole nähnyt Pasolinin elokuvaa, seuralaiselleni se oli tuttu. Sen vuoksi hän kykeni lukemaan esityksen kohtauksista ja estetiikasta Pasolini-viittauksia, joita ilman häntä en olisi tajunnut. Se ei onneksi haitannut Teoreeman katsomista. Mäen ja Hosiaisluoman assosiaatioita tulviva näyttämöteos toimii kyllä omillaankin.

Joanna Haartti, Hanna Raiskinmäki ja Noora Dadu. Kuva Teemu Mäki.Esityksen päätyttyä tuntui kuin olisi astunut unesta suoraan kadulle. Mitä tapahtui? Näimme vihlovan todentuntuisia ja hysteerisen hauskoja monologeja rakkaudesta mieheen, lapseen, naiseen ja elämään. Näimme omituisia kökköpikkurikollisia sähläämässä, valtavia maalauksia, tanssia, prostituoidun haastattelun ja Björn Wahlroosin videoidun puheen Pörssitalon 100-vuotisjuhlista. Näimme, kuinka androgyyni hahmo rakastaa koko vieraantuneen porvariperheen eläväksi. Näimme hautajaiset. Näimme, kuinka mies virtsaa naisensa varpaille. Näimme kuinka tämä nainen jatkaa puhetta rakkaudestaan mieheen. Kuvottavan tehokasta kerrontaa.

Mozartin Rekviem soi. Fever soi, ja se soi uudestaan. Monenlaisista elementeistä huolimatta esitys on hallittu ja kokonainen. Ja täysin omanlaisensa. Näyttelijäryhmä tekee yhtenäistä työtä, se taipuu vinksahtaneeseen huumoriin, vakavuuteen, avoimuuteen, kaikkeen mitä esitys vaatii.

Jännittävää, miten tapahtumattomuus näyttämöllä voi olla joko puuduttavaa tai pakahduttavaa. En oikein jaksanut pitkiä tanssikohtauksia. Mutta toisaalta: eniten minua puhutteli kohtaus, jossa Hanna Raiskinmäen näyttelemä miesnainen vain makasi hiljaa Joanna Haartin tulkitseman perheenäidin päällä. Rauhoitti levottoman, epätoivoisen ihmisen. Sama hahmo miehistää perheen nöösin pojan, tekee tyttärestä naisen, pelastaa palvelijan, ja saa kangistuneen isän vapautumaan. Kohtaus mukailee Pasolinin elokuvaa – siinäkin vauraaseen taloon tulee outo vieras, johon kaikki perheessä hullaantuvat. Takomon näyttämöllä kohtauksessa on voimaa. Aloin miettiä, miten alttiita me ihmiset olemme sille, että joku näkee meidän lävitsemme, hyväksyy, ei tuomitse. Että joku on intensiivisesti kiinnostunut siitä, mitä me salaa sisällämme kaipaamme. 

Teoreeman lopussa näyttämölle jää suurikokoinen maalaus, nimeltään True romance. Maalauksen monien hahmojen keskeltä esiin nousee valtava, karmiva vauva, joka puristaa pulleissa näpeissään hääkakun koristetta, muovista hääparia, romanttisen rakkauden täyttymyksen symbolia. "Sainpas kiinni!", tuntuu vaavi karjuvan. 

Minulle esityksen väkevin anti oli kysymys rakkauden mahdollisuudesta. Haluamme kaikki rakkautta – mutta mitä itse asiassa haluamme? Osaammeko ottaa vastaan rakkauden, jos se kohdalle osuu? Miksi rakkaus menee pilalle niin helposti? Miksi niin usein seuraa pettymystä, pettämistä, mustasukkaisuutta, inhoa, kyllästymistä, halua paeta? Ovatko nämä muodot, instituutiot, joiden kautta koetamme rakkauttamme ilmentää, aivan vääriä? Haluammeko ylipäärään vääriä asioita? Kaipaammeko mahdotonta? Näitä kysymyksiä Teoreema pyörittää ympäri ympäri, ja nappaa katsojan mukaansa.

 

Teatteri Takomo & Circus Maximus: Teoreema. Tekstit Teemu Mäki ja työryhmä. Ohjaus Niina Hosiasluoma ja Teemu Mäki. Koreografia Jenni Urpilainen, valosuunnittelu Jani-Matti Salo. Esiintyjät Noora Dadu, Eero Enqvist, Joanna Haartti, Pinja Hahtola ja Hanna Raiskinmäki. 

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • "Mun kädet tärisi ja sydän hakkas" – Egenlandin juontajien chätti paljastaa, mitä uusista kotimaan matkakohteista jäi mieleen

    Erilaisten matkakohteiden Egenland 5.1.2020 Areenassa.

    Luola Turun keskustassa, seinäkiipeilyä Vaasan vanhassa vesitornissa, burleskia Rovaniemellä ja suolentiksen MM-kisat. Egenlandin juontajat Hannamari Hoikkala ja Nicke Aldén ovat matkustaneet yleisön vinkkien perässä yli 100 erikoiseen paikkaan Suomessa. He laittavat itsensä likoon kolmannen kauden uusissa kohteissa. Mutta mitä he chättäävät kuvausten jälkeen?

  • Tekstiilitaiteilija Anna Maija Aarras: "Neulalla ja langalla voi luoda taidetta."

    Astma haastanut tekstiilitaiteilijan tekemisiä läpi elämän.

    Pitkän uran tekstiilitaiteilijan kapealla polulla kulkenut Aarras on rakastanut työtään intohimoisesti, vaikka astma on läpi elämän yrittänyt lannistaa ja rajoittaa taiteen tekemistä. Taide ja kiinnostus uuteen ovat kuljettaneet taiteilijaa niin Euroopan kuin Aasiankin maissa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä opit maailmalla? Kulttuurin kosmopoliittien tarinat koskettavat

    Mitä olet maailmalla oivaltanut?

    Where are you based, eli missä tukikohtasi on, kysyy taiteilija toiselta maailmalla. Kulttuurin tekijöiden tapa olla kansainvälinen on muuttumassa. Minna Joenniemi kysyy, millaisia tarinoita ja oivalluksia maailmankansalaiset tuovat kotiin tuliaisina.

  • Avaruusromua: Onko kaikki helppoa, kun meillä on koneet?

    Ne laskevat, ajattelevat ja muistavat meidän puolestamme.

    Me ajattelemme helposti kaiken tekemisen olevan nykyään helppoa, koska meillä on koneet ja laitteet apunamme. Kaikki on vaivatonta, kun koneet tekevät asiat meidän puolestamme. Ne laskevat, ajattelevat ja muistavat meidän puolestamme. Professori Timo Airaksinen kirjoittaa, että moderni maailma vaatii tosiasiassa aivan yhtä paljon taitoa kuin perinteinenkin maailma alkeellisine välineineen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 kotimaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.