Hyppää pääsisältöön

Missä uhka, pohdittiin Natossa kylmän sodan jälkeen

Neuvostoliiton hajottua kylmän sodan jälkeen oli Eurooppa ja koko maailma uuden tilanteen edessä. Sotilasliitto Natolle uusi maailmanjärjestys tarkoitti sen tehtävien ja jopa olemassaolon uudelleen miettimistä.

1990-luvun alussa Eurooppa oli mullistusten kourissa. Saksa yhdistyi, Neuvostoliitto ja Varsovan liitto katosivat ja Jugoslavian tilanne oli kuin pahaa unta. Vaikutti siltä, että eurooppalaiset olivat paitsi kyvyttömiä, myös haluttomia pitämään huolta mantereensa turvallisuudesta.

"Siksi Euroopan yhteisössä puhutaan, ei paitsi demokratiavajeesta, vaan myös tahtovajeesta. Euroopan yhteisön jäsenmaiden asukkaat olisi saatava ymmärtämään, ettei tilanne voi jatkua tällaisena. Yhdysvallat ei aio pitää joukkojaan Euroopassa kovin pitkään. Euroopan itäpuolella on edelleen sotilaallinen supervaltio, jonka tulevaisuus näyttää epävarmalta", selosti Erkki Toivanen Europortti-ohjelmassa vuonna 1991. Hänen mielestään Eurooppa tarvitsisi oman turvallisuuspoliittisen arkkitehtuurinsa.

Ohjelmassa listataan Euroopan mahdollisia turvallisuusongelmia. Suurimmat ongelmat olivat keinotekoiset valtioliitot Tsekkoslovakia ja Jugoslavia (katso Elävän arkiston artikkeli: Jugoslavian hajoaminen teki Balkanista nationalistisen palapelin), jonka osista muun muassa Makedonialla oli suuria kiistoja naapuriensa Kreikan ja Bulgarian kanssa.

Ongelmalliseksi voisi muotoutua myös saksalaisvähemmistöt Puolassa, unkarilaisvähemmistöt Romaniassa ja puolalaisvähemmistöt Unkarissa ja Liettuassa. Uuteen Itä-Eurooppaan voisi siis muodostua kymmeniä Pohjois-Irlanteja, jäätyneitä konflikteja.

Toivanen esittelee ratkaisuksi uutta järjestyssopimusta, joka pohjustaisi Etykiin yhteisten arvojen ja periaatteiden kivijalkana. Lännessä järjestystä toisi uudistunut Nato, joka olisi poliittisesti avoimempi sekä Länsi-Euroopan unioni. Näin puolueettomat ja sitoutumattomat maat voisivat myös liittyä unioniin.

Varsovan liiton jälkeen oli rauhankumppanuuden aika

Vuoteen 1993 mennessä Nato oli järjestäytynyt uudelleen. Järjestö tarjosi itäisen Euroopan maille uudenlaista yhteistyösopimusta. Tämän rauhankumppanuuden tarkoitus oli tarjota turvaa näille maille. Omituista kuitenkin oli, että näiden maiden itse turvallisuudelleen suurimpana uhkanaan pitämälle Venäjälle tarjottiin täysin samaa sopimusta. Miten molemmille voitiin siis tarjota samaa suojaa ja suojelusta samaan aikaan?

"Minusta se ei ole mahdollista, eikä se ole tarkoituskaan. Tarkoitus on antaa kehityksen edistyä. Tämän rauhankumppanuuden eräs tärkeimmistä asioista on demokratian edistyminen", kommentoi rauhankumppanuussopimuksia suurlähettiläs Ilkka Pastinen. Natosta oli siis tullut demokratian ja markkinatalouden etua ajava järjestö.

Rauhankumppanuus ei kuitenkaan suinkaan riittänyt uudessa maailmanjärjestyksessä. Puola uhkasi jopa kieltäytyä sopimuksen allekirjoittamisesta mikäli se ei suoraan merkitsisi Naton kokojäsenyyttä.

"Rauhankumppanuussopimus ei tarkoita yhtään mitään. Minusta Yhdysvallat käyttää sitä verukkeena: Nato ei ole valmis ottamaan teitä saman katon alle, mutta lohdutamme teitä tällä rauhankumppanuuskarkilla", kertoi puolalainen päätoimittaja Andrzej Jonas.

"Ehdotus ei suinkaan ole Yhdysvaltojen, vaan Naton laatima. Tarjousta ei ole esitetty vain Itä-Euroopan maille vaan kaikille Euroopan maille", Yhdysvaltain apulaispuolustusministeri Joseph Kruzel vastasi epäilyihin, joiden mukaan Yhdysvallat olisi antanut Venäjälle veto-oikeuden tuleviin Naton jäsenyyksiin.

Teksti: Juhana Säilynoja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto