Hyppää pääsisältöön

Suomen underground taisteli sähköhammasharjoja vastaan

Toimittaja Osmo Jokinen kartoitti Suomen orastavaa vastakulttuuria vuonna 1968. Uraauurtavan radiojutun keskiössä olivat hilpeät Nalle Puh -anarkistit sekä ”psykodelisen” Sperm-yhtyeen villamyssyinen keulahahmo Mattijuhani Koponen.

Tietolaatikko

Toimittaja Veikko Leväaho (1924—2009) oli suomalaisen anarkismin teoreetikko. Hän perusti Kriittisen korkeakoulun anarkismin tutkimusryhmän vuonna 1969 ja veti myös Anarkistiklubi-nimistä vapaata keskusteluryhmää. Reijo Lehtonen (1945—2012) muutti myöhemmin nimensä Kalmakurjeksi ja nousi taistolaisen Sosialistisen opiskelijaliiton johtohahmoksi. Nalle Puh -seuran yhteydessä toimi kaikki soittohaluiset tervetulleiksi toivottanut jazzkokoonpano The Orgiastic Nalle Puh Cultivators, jossa vaikuttivat mm. M. A. Numminen, Pekka Gronow, Jyrki Parkkinen sekä muutamat arvostetutkin jazznimet. Sperm-yhtyeen Mattijuhani Koponen tuomittiin kahdesta vuonna 1968 tapahtuneesta performanssista vapausrangaistukseen sukupuolikurin loukkaamisen nojalla. Herbert Johannes Yrjölä vaikutti 1960-luvulla mm. undergroundyhtyeissä Sikiöt ja Kruununhaan Dynamo.

Amerikkalaisen vastakulttuurin inspiroima suomalainen underground oli tuorein esimerkki maanalaisista liikkeistä, joita historia tunsi monia. Ne edustivat poliittisia, uskonnollisia tai moraalisia ajatustapoja, jotka vallassaoleva järjestelmä on painanut toimimaan poissa julkisuudesta tai salaa, anarkismin tuntija Veikko Leväaho kertoo.

Underground oli anarkistishenkistä, omaehtoista liikehdintää, joka kyseenalaisti yhteiskunnan normit. Terveen anarkian kantava voima oli juuri yksilön oman oikeustajun pitäminen ensiarvoisena, Leväaho sanoo. Tällaiseksi anarkiaksi hän laski mm. hippiliikkeen, pasifismin ja "eräiden kemiallisten aineiden käytön".

Nalle Puhin viitoittamaa tietä

Suomalaisen undergroundin ensimmäisiä ilmentymiä oli vuonna 1967 aloittanut ”anarkistinen, epäajankohtainen ja puolueellinen” Kastor -lehti, jonka nimi oli lainattu Henri Murger’in romaanista Boheemielämää.

Lehteä julkaisi kirjailija A. A. Milneä ihaileva Nalle Puh -kerho (NPK), "maamme ainoa pieniaivoisten yhteenliittymä", joka taisteli tosikkomaisuutta ja reviisorimaisuutta eli kalkkeutuneisuutta vastaan. Milnen ohella kerholaiset ihailivat mm. runoilija Carl Sandburgia, Mahatma Gandhia, Hollannin provoja, kirjailija Louis-Ferdinand Célineä, Hiski Salomaata, Ilfin ja Petrovin satiirisia neuvostoromaaneja, kabareelaulaja Aristide Bruant'ia ja Ranskan ex-pääministeri Pierre Mendès Francea.

Yhdistyksen keskeisenä tehtävänä oli karhunpalvelusten tekeminen yhteiskunnalle, sen edustaja Reijo Lehtonen kertoo. Tavoitteitaan edistämään se oli perustanut Puhlogian instituutin, Karhunpalvelukset Oy:n sekä Demagogisen tietotoimiston, jonka tarkoituksena oli "levittää perättömiä tietoja ja harjoittaa rikkirepivää toimintaa".

Ironinen ja älyllinen, vahvasti kirjallis-filosofinen NPK koostui Osmo Jokisen mukaan lähinnä opiskelijoista ja nuorista valtion virkamiehistä. He pyrkivät välttämään sairastumisen poroporvariuteen ja hyvinvoinnin helppouteen "taistelemalla sähkökäyttöisiä hammasharjoja vastaan", kuten Kastor-lehti julisti.

Psykodeliaa ja "strippausta"

The Sperm -yhtye piti Vanhalla ylioppilastalolla ensimmäisen kotimaisen underground-konsertin joulukuun puolivälissä 1967. Osmo Jokinen kuvailee kokoonpanon "soittaneen eli muodostaneen hälyääniä lähes tunnin ajan saaden ainakin korvat soimaan". Tapahtuman mielenkiintoisinta antia oli "psykodeelinen" valoshow monivärisine, kaiken aikaa muuttuvine kuvioineen, joita projektorit heijastivat seinille.

Oman vaikutuksensa teki yhtyeen keulahahmon Mattijuhani Koposen "strippausta lähentelevä esiintyminen". Konsertin lopussa tämän ylle jäi vain vyötäisille kiedottu huivi ja korville vedetty myssy.

Koponen päätoimitti toista suomalaista undergroundlehteä, International Organia, joka toivotti palstoilleen tervetulleiksi "epäasialliset, päiväuneksijat, vieraantuneet, paranoidit kuvittelut, epämoralisoivat kirjoitukset, kärsimättömät hyökkäilyt, pateettiset vallankumoustekstit, vapaa-ajattelijat, yksipuoliset, epärealistiset kirjoitukset, visiot ym." Lehden runoissa ja artikkeleissa hyökättiin Järjestelmää ja amerikkalaisvaikutteista tuotanto- ja kulutusideologiaa vastaan, esiteltiin vaihtoehtomusiikkia ja kerrottiin LSD:n vaikutuksista – kritiikittömästi, ohjelma huomauttaa.

International Organin "linjattomuuden linja" erosi monin tavoin iloittelevasta ja älyllisestä Nalle Puh -anarkismista, joka kritisoi poroporvarillista yhteiskuntaa sen omin keinoin. Omaa elämänfilosofiaa Koposella ei sanojensa mukaan ollut. "En tiedä mitä teen ja yhä vähemmän yritän saadakin sitä selville. Olen lakannut lukemasta lehtiä ja kuljen myssy silmillä."

Ohjelman loppupuolella Johannes Yrjölä kertoo amerikkalaisesta vastakulttuurista ja undergroundlehdistä, jotka käsittelivät "kaikkea kiellettyä kuten huumeita ja rakkautta". Ne omasivat pasifistisen asenteen ja olivat oppositiossa hallitusta vastaan.

Erään tulkinnan mukaan koko underground pohjautui LSD-kokemukseen ja sen sulattamiseen, Yrjölä sanoo. Tätä nykyä vastaavaan tajunnantilaan pyrittiin muillakin keinoin, kuten zenbuddhismin ja "elektronisen sirkuksen" ääni- ja valokokemuksen avulla. Yrjölän haastattelu tehtiin psykedeelisin värein koristellussa huoneessa, jossa soi intialainen musiikki.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto