Hyppää pääsisältöön

Suomen underground taisteli sähköhammasharjoja vastaan

Toimittaja Osmo Jokinen kartoitti Suomen orastavaa vastakulttuuria vuonna 1968. Uraauurtavan radiojutun keskiössä olivat hilpeät Nalle Puh -anarkistit sekä ”psykodelisen” Sperm-yhtyeen villamyssyinen keulahahmo Mattijuhani Koponen.

Tietolaatikko

Toimittaja Veikko Leväaho (1924—2009) oli suomalaisen anarkismin teoreetikko. Hän perusti Kriittisen korkeakoulun anarkismin tutkimusryhmän vuonna 1969 ja veti myös Anarkistiklubi-nimistä vapaata keskusteluryhmää. Reijo Lehtonen (1945—2012) muutti myöhemmin nimensä Kalmakurjeksi ja nousi taistolaisen Sosialistisen opiskelijaliiton johtohahmoksi. Nalle Puh -seuran yhteydessä toimi kaikki soittohaluiset tervetulleiksi toivottanut jazzkokoonpano The Orgiastic Nalle Puh Cultivators, jossa vaikuttivat mm. M. A. Numminen, Pekka Gronow, Jyrki Parkkinen sekä muutamat arvostetutkin jazznimet. Sperm-yhtyeen Mattijuhani Koponen tuomittiin kahdesta vuonna 1968 tapahtuneesta performanssista vapausrangaistukseen sukupuolikurin loukkaamisen nojalla. Herbert Johannes Yrjölä vaikutti 1960-luvulla mm. undergroundyhtyeissä Sikiöt ja Kruununhaan Dynamo.

Amerikkalaisen vastakulttuurin inspiroima suomalainen underground oli tuorein esimerkki maanalaisista liikkeistä, joita historia tunsi monia. Ne edustivat poliittisia, uskonnollisia tai moraalisia ajatustapoja, jotka vallassaoleva järjestelmä on painanut toimimaan poissa julkisuudesta tai salaa, anarkismin tuntija Veikko Leväaho kertoo.

Underground oli anarkistishenkistä, omaehtoista liikehdintää, joka kyseenalaisti yhteiskunnan normit. Terveen anarkian kantava voima oli juuri yksilön oman oikeustajun pitäminen ensiarvoisena, Leväaho sanoo. Tällaiseksi anarkiaksi hän laski mm. hippiliikkeen, pasifismin ja "eräiden kemiallisten aineiden käytön".

Nalle Puhin viitoittamaa tietä

Suomalaisen undergroundin ensimmäisiä ilmentymiä oli vuonna 1967 aloittanut ”anarkistinen, epäajankohtainen ja puolueellinen” Kastor -lehti, jonka nimi oli lainattu Henri Murger’in romaanista Boheemielämää.

Lehteä julkaisi kirjailija A. A. Milneä ihaileva Nalle Puh -kerho (NPK), "maamme ainoa pieniaivoisten yhteenliittymä", joka taisteli tosikkomaisuutta ja reviisorimaisuutta eli kalkkeutuneisuutta vastaan. Milnen ohella kerholaiset ihailivat mm. runoilija Carl Sandburgia, Mahatma Gandhia, Hollannin provoja, kirjailija Louis-Ferdinand Célineä, Hiski Salomaata, Ilfin ja Petrovin satiirisia neuvostoromaaneja, kabareelaulaja Aristide Bruant'ia ja Ranskan ex-pääministeri Pierre Mendès Francea.

Yhdistyksen keskeisenä tehtävänä oli karhunpalvelusten tekeminen yhteiskunnalle, sen edustaja Reijo Lehtonen kertoo. Tavoitteitaan edistämään se oli perustanut Puhlogian instituutin, Karhunpalvelukset Oy:n sekä Demagogisen tietotoimiston, jonka tarkoituksena oli "levittää perättömiä tietoja ja harjoittaa rikkirepivää toimintaa".

Ironinen ja älyllinen, vahvasti kirjallis-filosofinen NPK koostui Osmo Jokisen mukaan lähinnä opiskelijoista ja nuorista valtion virkamiehistä. He pyrkivät välttämään sairastumisen poroporvariuteen ja hyvinvoinnin helppouteen "taistelemalla sähkökäyttöisiä hammasharjoja vastaan", kuten Kastor-lehti julisti.

Psykodeliaa ja "strippausta"

The Sperm -yhtye piti Vanhalla ylioppilastalolla ensimmäisen kotimaisen underground-konsertin joulukuun puolivälissä 1967. Osmo Jokinen kuvailee kokoonpanon "soittaneen eli muodostaneen hälyääniä lähes tunnin ajan saaden ainakin korvat soimaan". Tapahtuman mielenkiintoisinta antia oli "psykodeelinen" valoshow monivärisine, kaiken aikaa muuttuvine kuvioineen, joita projektorit heijastivat seinille.

Oman vaikutuksensa teki yhtyeen keulahahmon Mattijuhani Koposen "strippausta lähentelevä esiintyminen". Konsertin lopussa tämän ylle jäi vain vyötäisille kiedottu huivi ja korville vedetty myssy.

Koponen päätoimitti toista suomalaista undergroundlehteä, International Organia, joka toivotti palstoilleen tervetulleiksi "epäasialliset, päiväuneksijat, vieraantuneet, paranoidit kuvittelut, epämoralisoivat kirjoitukset, kärsimättömät hyökkäilyt, pateettiset vallankumoustekstit, vapaa-ajattelijat, yksipuoliset, epärealistiset kirjoitukset, visiot ym." Lehden runoissa ja artikkeleissa hyökättiin Järjestelmää ja amerikkalaisvaikutteista tuotanto- ja kulutusideologiaa vastaan, esiteltiin vaihtoehtomusiikkia ja kerrottiin LSD:n vaikutuksista – kritiikittömästi, ohjelma huomauttaa.

International Organin "linjattomuuden linja" erosi monin tavoin iloittelevasta ja älyllisestä Nalle Puh -anarkismista, joka kritisoi poroporvarillista yhteiskuntaa sen omin keinoin. Omaa elämänfilosofiaa Koposella ei sanojensa mukaan ollut. "En tiedä mitä teen ja yhä vähemmän yritän saadakin sitä selville. Olen lakannut lukemasta lehtiä ja kuljen myssy silmillä."

Ohjelman loppupuolella Johannes Yrjölä kertoo amerikkalaisesta vastakulttuurista ja undergroundlehdistä, jotka käsittelivät "kaikkea kiellettyä kuten huumeita ja rakkautta". Ne omasivat pasifistisen asenteen ja olivat oppositiossa hallitusta vastaan.

Erään tulkinnan mukaan koko underground pohjautui LSD-kokemukseen ja sen sulattamiseen, Yrjölä sanoo. Tätä nykyä vastaavaan tajunnantilaan pyrittiin muillakin keinoin, kuten zenbuddhismin ja "elektronisen sirkuksen" ääni- ja valokokemuksen avulla. Yrjölän haastattelu tehtiin psykedeelisin värein koristellussa huoneessa, jossa soi intialainen musiikki.

Teksti: Jukka Lindfors

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

  • Elämä chileläispakolaisena Suomessa oli sopeutumista, kaipuuta ja kipeitä muistoja

    Chilen pakolaiset Suomessa 1970-luvulla.

    Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilessä alkoi vallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia ihmisiä lähti maasta pakoon. Osa pakolaisista tuli myös Suomeen. Chileläissyntyisen ohjaajan Angelina Vasquezin ohjaama Kaksi vuotta Suomessa (1975) ja Matti Ijäksen ohjaama Vieras poika (1974) kertovat chileläispakolaisista Suomessa ja heidän lähtönsä syistä sekä taustoista.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Laulajatar Aulikki Rautawaara oli ihailtu tähti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. toukokuuta.

    Aulikki Rautawaara oli häikäisevä kaunotar ja kansainvälinen sopraano, jota ihailivat kaikki, huippukapellimestareista aina marsalkka Mannerheimiin. Die Rautawaara liikkui 1930–1940-luvulla eurooppalaisissa kulttuurisalongeissa kuin kotonaan, ja hänestä kiinnostuivat niin äänilevyteollisuus kuin elokuvatuottajatkin.

  • "Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa" – Chilen kansainvälinen solidaarisuusliike alkoi Helsingistä 1973

    Suomessa reagoitiin voimakkaasti Chilen verisiin tapahtumiin

    Presidentti Salvador Allenden hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen reagoitiin voimakkaasti pohjoismaissa ja etenkin Suomessa. Chilen vallankaappaus 11.9.1973 järkytti suuresti ja sai suomalaiset osoittamaan tukeaan Chilen kansalle välittömästi. Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kansainvälinen solidaarisuusliike järjestäytyi Helsingissä jo syyskuun lopussa 1973. Artikkeliin on koottu televisio- ja radioreportaaseja vallankaappauksen jälkeisien kuukausien ajalta.

  • Outi Nyytäjän kuunnelmat kuvaavat luonnikkaasti vallan ytimiä

    Outi Nyytäjän radiodraamoja nyt Areenassa

    Dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outi Nyytäjä meni päin väkeviä aiheita. Huhtikuun 25. päivä 2017 kuolleen Nyytäjän radiotuotanto tarjoaa sarjoja, pistekuunnelmia ja kulttikirjojen dramatisointeja. Teksteissä punnitaan usein ihmisten välillä olevaa valtaa. Kuka saa tilaa – kuka ottaa tilan. Ja mitä siitä seuraa? Kieli ja valta ovat keskiössä Nyytäjän radiodraamoissa.

  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.