Hyppää pääsisältöön

Vain muutaman kultagramman tähden

"Lapiolla ei elä", tietävät kullankaivajat Jukka Kela ja Mullisaukko. Silti lapio ei miesten käsistä vaivu. Miten miehet pitävät elossa Lapin kultaperinnettä? Anja Aholan vuonna 2007 valmistuneessa dokumentissa seurataan kullankaivajien kevättä, kesää ja syksyä.

Kullankaivaja Jukka Kela houkuttelee Oulussa messuvieraita kaivaukselleen lisätienestien toivossa. Kelasta on tulossa isä, joten täydelliseen epävarmuuteen ei ole enää varaa. Kultaa mies lähtee kaivamaan kevään tullen.

Samaan aikaan Lemmenjoella toinen kullankaivaja, Mullisaukko, lapioi lunta. Miehen mökki on hautautunut katonrajaa myöten lumimassojen alle. Mullisaukolla on jo perhe ja vaimo sekä taapero seuraavat miestä tämän valtaukselle.

Tuleva kesä osoittautuu jälleen kerran tiukaksi ja niukaksi. Maaperän kulta vaikuttaisi olevan koko ajan karkumatkalla. Mullisaukko on silminnähden turhautunut kun päivän kultasaalis jää kerta toisensa jälkeen aivan liian laihaksi.

Jukka Kelan messutyö vaikuttaa kantaneen edes hieman hedelmää ja Kela saa vieraakseen hollantilaisen neidin. Valitettavasti kullankaivajan englannin kielen taito ei ole parasta mahdollista. Kekseliäisyyden ja esimerkin avulla parivaljakko kuitenkin löytää yhteisen sävelen.

Kela muun muassa opastaa hollannitarta vaskoolin käytössä: "Shake it, baby, shake it.”

"Jos ei olisi niin kiinni tässä hommassa, niin kyllähän sitä saisi helpomman leivän tuolla kylillä vaikka valokuvamallina”, Kela puhisee myöhemmin.

Syksyä kohden kultaonni kuitenkin kääntyy.

Teksti: Ville Matilainen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto