Hyppää pääsisältöön

Sodasta toipuminen kestää yli ihmisiän

Suomalainen Cecilia syntyi samaan aikaan kun Balkanilla kuohui. Historiasta kiinnostuneena opiskelijana vuonna 2013 Cecilia pääsi tutustumaan alueen ihmisten surutyöhön, anteeksiantoprosessiin ja kauheuksien yli pääsemiseen.

Cecilia Kaukiainen lähtee opintomatkalle Bosniaan, Serbiaan ja Kroatiaan yhdessä muiden aiheesta kiinnostuneiden nuorten kanssa.

Kauheuksien alkamisesta entisessä Jugoslaviassa on jo kaksikymmentä vuotta, mutta haavat ovat vielä auki. Srebrenican joukkomurhan muistopaikalla Hatidza kertoo perheensä miehistä, joista nyt makaa haudoissa vain yksittäisiä luita. Hatidzan pojat ja mies ovat vain kolme 8 000 Srebrenicassa murhatusta bosnialaisesta.

Tuzlassa Cecilia tutustuu Draganaan, joka työskentelee ruumiiden tunnistajana. Hän kertoo työstään, siitä kuinka he tutkivat luita voidakseen yhdistää niitä kadonneisiin. Siitä kuinka vaikeaa joukkohautoihin haudattujen tunnistaminen on, sillä monet on haudattu kahteen, jopa kolmeen kertaan.

"Meille on kerrottu, miten ihmisiä tapettiin ja nyt olemme täällä katsomassa ruumiiden jäänteitä. Tuntuu ihan typerältä ottaa kuvia niistä. Se tuntuu jotenkin väärältä", Cecilia pohtii.

"Tuntuu siltä kuin ihmiset eivät koskaan oppisi. Historian olisi pitänyt opettaa meille, että sellaiset hirmuteot on estettävä. Kuitenkin historia toistaa itseään", hän miettii.

Historian itsensä toistaminen on vaarana edelleenkin, varsinkin Bosniassa.

"Valitettavasti Bosnian poliittinen järjestelmä ei mahdollista 1990-luvun tapahtumien käsittelemistä kouluissa. Kouluissa kerrotaan, mitä kaikkea tapahtui ennen vuotta 1991, sen jälkeen Bosnian historia päättyy", kertoo historioitsija ja opas Emir.

Bosnian hallinto, koulujärjestelmä mukaan luettuna, on jaettu kolmeen eri osaan. Serbeille opetetaan historiaa serbien silmin, bosnialaisille bosnialaisten ja kroaateille kroaattien.

Kroatiassakin on ongelmansa. Vukovarin kaupungin asukkaista yli 33 prosenttia on serbejä. Lain mukaan virallisten kylttien tulisi olla sekä serbiaksi, että kroatiaksi. Sodan aikana pahat tuhot ja taistelut nähneessä kaupungissa kyrillinen serbiankieli on kuin sodan julistus.

"Kaupunki on taas jakautunut kahtia, noiden kylttien takia. Serbit asuvat yhdellä puolella kaupunkia, kroaatit toisella. Kaikki se, minkä olemme halunneet unohtaa, on toistumassa", kertoo Vukovarissa asuva kroaatti Zdenko.

Ann-Charlotte Åkerholmin Dok: Paras ja raskain matka -ohjelmaa kuljettavat eteenpäin autenttinen kuvamateriaali Nansenin rauhankeskuksen dialogeista, joissa serbit, kroaatit ja bosnialaiset keskustelevat avoimesti tunteistaan ja sodan tapahtumista.

Teksti: Juhana Säilynoja

Kommentit
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto