Hyppää pääsisältöön

Syöpä ei lannistanut kiekkoilijoita

Satu Parkusjärveä ja Valtteri Viitakoskea yhdistävät mopoauton lisäksi jääkiekko, Tampereen ilves, syntymävuosi 1996 ja lapsena läpikäyty vakava sairaus, syöpä. Molemmat pelaavat nyt jääkiekkoa huipulla, Satu Ilveksen naisjoukkueessa ja Valtteri Ilveksen B-junioreissa, kumpikin korkeimmassa, SM-sarjassa.

Satu oli kaksivuotias kun leukemia iski. Valtteri joutui saman sairauden kouriin kuusivuotiaana. Kummallekaan ei ole syöpä jäänyt peikoksi.

– En minä silleen sitä nykyään pelkää enää. Ehkä nuorempana vielä vähän, että se uusii, mutta toivotaan, ettei salama iske samaan puuhun kahdesti, sanoo Satu hymyillen.

Niin Satu kuin Valtterikin joutuivat sairaalassa näkemään, kun syöpä riudutti muita lapsipotilaita. Nuoruuden hatarat muistot sairaudesta ovat kuitenkin jääneet jo paljolti taka-alalle.

– En minä syöpää oikeastaan enää paljon ajattele, mutta sitten meidän tuttu sairasti sitä myös ja toipui. Hän sairastui uudelleen ja kuoli sitten viime keväänä. Se sitten pisti ehkä miettimään. Nyt kun oli vähän vanhempi ja ymmärsi asioita, tajusi että olisi sitten voinut käydä itsellekin toisin, toteaa Valtteri.

Suomessa syöpään sairastuu vuosittain noin 150 lasta. Noin 80 prosenttia selviytyy sairaudestaan. Noin kaksi kolmasosaa entisistä lapsisyöpäpotilaista kärsii hoitojen aiheuttamista ongelmista jopa vuosikymmeniä hoitojen jälkeen. Uuteen syöpään sairastumisen riski on normaalia suurempi.

Lasten syöpäsairauksien jakauma on samantyyppinen eri puolilla maailmaa: noin kolmannes lasten syövistä on leukemioita ja kolmannes aivokasvaimia.

Satu ja Valtteri ovat nyt terveiden kirjoissa ja syöpä ei ole jättänyt heihin muita merkkejä kuin lievän jälkeen jäämisen kasvussa.

Yle Akuutti

– Sairauden aikana minun pituus ja paino eivät kasvaneet sitten ollenkaan vuoden aikana. Periaatteessa kasvuni on vuoden myöhässä. Kiekkoilussa se tarkoittaa, että henkilökohtainen fysiikka on sitten myöhässä kanssa, Valtteri analysoi.

Syöpä vaikuttaa ympäristöönkin

Lasten syöpähoidot voivat aiheuttaa myös oppimisvaikeuksia, sydämen toimintahäiriöitä, hedelmällisyyden huononemista, motorisia ja koordinaatio-ongelmia sekä sosiaalisen kanssakäymisen ja mielenterveyden ongelmia. Haittojen vuoksi saattavat opiskelu, työnsaanti ja perheen perustaminen vaikeutua.

Valtterilla ja Sadulla ei ole todettu mitään syöpähoitojen aiheuttamia muutoksia.

– Olen käynyt semmoisissa testeissä nyt muutama vuosi sitten, ei ole ainakaan sydämeen jäänyt mitään ongelmia. Vähän on ehkä pituuskasvu kärsinyt, mutta muuten ei ole sairaus vaikuttanut, sanoo joukkueensa lyhimmästä päästä oleva (158 cm) pelaaja Satu.

Yle Akuutti

Sadun ja Valtterin kehot joutuivat laittamaan kaikkensa peliin, kun syöpä iski lapsuudessa. Alkoivat useiden kuukausien rankat hoidot. Nyt kun syöpä on taakse jäänyttä elämää, Sadulla ja Valtterilla on aikomus katsoa mihin rahkeet kiekossa riittävät. Molemmille on ollut tärkeää kodin tuki, ei painostus. Isät, Timo Parkusjärvi ja Valtteri Viitakoski vakuuttavat, ettei lapsia ole pakotettu jääkiekkokaukaloon.

Kun lapseen iskee vakava sairaus, syöpä, mullistaa se koko perheen elämän. Niin Sadun kuin Valtterin perhe saivat tukea laajasta ystäväpiiristään ja myös tamperelaiselta syöpään sairastuneiden lasten vanhempien yhdistykseltä Syli ry:ltä.

– Me olimme sitten kaksi kuukautta sairaalassa. Yöksi pois ja aamuksi takaisin ja taas illalla yhdeksän aikaan pois. Kyllä se elämä muuttui, kaikki muuttui, muistelee Timo Parkusjärvi.

Yle Akuutti

– Aika paljon joutui asioita miettimään uusiksi. Ja se elämähän rupesi sitten menemään sen aikataulutuksen mukaan, mitä sieltä sairaalalta tuli meille tietoa. Eli milloin hoidetaan ja miten hoidetaan, kertoo Vesa Viitakoski.

Vesa pelasi jääkiekkoa ammatikseen Tampereen Ilveksessä, kun pojan sairaus iski. Muu perhe jäi tuolloin väkisin vähemmälle huomiolle, mm. perheen nuorempi tytär.

– Kyllähän se meni sillain, että kun heinäkuun alussa saatiin diagnoosi, niin siinä oli vajaa kuukausi aikaa ennen kuin yhteiset treenit alkoivat. Se elo- ja jopa syyskuu menivät enemmän tai vähemmän ohi. Itselle harjoitukset oli sellainen tapa, että siinä pääsi hikoilemaan ja vähän purkamaan sitä pahaa oloa. Eivät ne ajatukset siinä kiekossa hirveästi ehtineet olemaan.

Yle Akuutti

Perheensä ainoa lapsi Satu oli sairauden iskiessä vain kahden vuoden ikäinen ja muistot sairaudesta ovat hatarat, mutta itse hoito jälkitarkastuksineen on jäänyt mieleen myönteisenä asiana.

– Mulla on jäänyt sellainen hyvä fiilis sairaalasta ja muutenkin tulee TAYSista aina hyvät mielikuvat. Verikokeetkaan ei ottanut silleen kauheasti, kun minulla aina puudutettiin se piikityskohta laastarilla.

Valtteri muistelee, kun ruoka ei rankkojen solumyrkkyhoitojen vuoksi maistunut. Avuksi tuli kiekkoilijan mieliruoka, kanan siivet.

– Syövän ajasta muistan, ettei oikein ruoka maistunut. Ainoa oli tuliset ruoat, kanan siipiä söin paljon. Vanhemmat toivat niitä paljon sinne sairaalaan. Muistan myös, kun huonetta piti aika paljon vaihtaa, kun oli lapsia, joilla oli kovia kipuja ja jotka itki niin paljon, että ei saanut itsekään sitten unta. Sivusta paria kuolemaakin joutunut näkemään kun huonekavereita kuoli, Valtteri muistelee.

Tulevaisuus edessä

Yle Akuutti

Satu ja Valtteri ovat nyt terveiden kirjoissa ja kontrollikäyntejä on enää harvakseen. Sairaalakäynnit eivät pelota kumpaakaan.

– Menen itse asiassa mielelläni tutkimuksiin, sen jälkeenhän tietää aina, että kaikki on hyvin. Nyt minua ahdistaa enemmänkin, kun kontrollit loppuvat. Tarkastuksissa terveydentilasta saa hyvän kuvan yleisestikin, korostaa Satu.

Vaikka suurin tuki sairauden aikana tuli Sadulle ja Valtterille kodista ja sairaalasta, on Valtterille jäänyt mieleen yksi tsemppaus ylitse muiden.

– Joo, toi Koivun Saku lähetti nimmareilla varustetun teepaidan ja lippiksen ja pelikortin. Hänellä oli silloin niihin aikoihin myös syöpä. Siitä sain todella paljon iloa ja apua ja toivoa sairauteen.

Toimittaja: LASSE TUORILA

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 21.12.2015