Hyppää pääsisältöön

Teollisuusvakoilua orwellilaisen dystopian äärellä

Uuden teknologian varastaminen muilta tulee runsaasti halvemmaksi, kuin sen kehittäminen itse. A-raportissa vuodelta 1983 kerrotaan teollisuusvakoilun keinoista ja ehkäisymahdollisuuksista. Johtaako informaatiovarkaiden pelko yhteiskuntaan, jossa valvontakameroilta ei pääse piiloon?

Tietolaatikko

George Orwellin Vuonna 1984 julkaistiin vuonna 1949. Kirja suomennettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1950.

Erilaisia vakoilulaitteita piisaa ja niitä on helppo hankkia. Toimistokaapissa tai pöydän alla saattaa piileskellä radiolähetin, joka lähettää yrityssalaisuudet kilpailijan vakoojalle. Tupakkapaikallakaan ei ole turvassa, vaan tuhkakupin sisällä voi olla nauhuri. Ohjelman juontaja Petteri Väänänen esittelee erilaisia salakuunteluhärveleitä, joita on käytetty Suomessa. Ne eivät tosin ole teknologian viimeisimpiä hienouksia.

Informaatioyhteiskunnassa teollisuusvakoilu on osa monen yrityksen strategiaa, ja kehittyvä elektroniikka mahdollistaa yhä huomaamattomamman urkinnan. Ulkomailla kuuntelulaitteita on löydetty jopa hampaiden paikoista.

”Suomessa tällaista huipputekniikka ei tarvita, koska suomalaiset yritykset ovat ehkä liian hyväuskoisia. Meillä ei juuri tarkkailla keitä yritykseen tulee sisään. Teollisuusvakoilu onnistuu sillä helpoimmalla menetelmällä, eli kävelee tiedon lähteen huoneeseen, ottaa sieltä kopiot ja lähtee ne mukana pois. Yleensä siihen ei kiinnitä kukaan mitään huomiota”, kertoo vakoilun vastatoimet tunteva Pentti Laurila A-raportin haastattelussa.

Vuosi on 1983 ja George Orwellin kuvailema dystopia on tulossa todeksi. Brittikirjailijan klassikkoteos "Vuonna 1984" kertoo yhteiskunnasta, jossa salaperäinen diktaattori Isoveli valvoo kansalaistensa kaikkia liikkeitä. Ajankohtainen kirja otetaan ohjelmassa käsittelyyn, sillä Orwellin kuvailema vakoiluteknologia on jo olemassa.

Tutkija Osmo Kuusi sanoo teollisuusvakoiluun varautumisen johtavan järjestelmiin, joissa ihmisiä tarkkaillaan entistä enemmän, ja epäilyttävä käytös kerätään rekistereihin. Työntekijöiden taustat pengotaan läpikotaisin. Kuusi on kuitenkin toiveikas, sillä uusi teknologia voi tehdä yhteiskunnasta myös avoimemman. Utopian jota kannattaa tavoitella.

Vaarana on ihanneihmisen muotokuvan luominen. Kaikki tasapäistetään ja luovuus katoaa.

”Ollessaan jatkuvan silmälläpidon alaisena, ihminen alkaa käyttäytyä niin kuin hän luulee vaadittavan. Pelko, että poikkeavuus tuomitaan, saa ihmisen kieltämään itsensä”, juontaja Väänänen kertoo Orwellin kirja kädessään.

”Yhdeksän kuukauden kuluttua alkaa vuosi 1984.”

Teksti: Tuomas Jääskeläinen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto