Hyppää pääsisältöön

Hyvä valokuvaaja tuntee ihmisen, valon ja historian

Valokuvaaja Topi Naskali
Valokuvaaja Topi Naskali Valokuvaaja Topi Naskali Kuva: Mika Kanerva mika kanerva

Valokuvaus on Suomen suosituin kulttuuriharrastus. Siitä pitävät huolen älypuhelimet, alati edullisemmat kamerat sekä digitalisoituminen. Mutta millaista on valokuvauksen ammattilaisen työ, ja miten siihen opitaan?

Valokuvausopiskelun juuret juontuvat 1800-luvun loppuun, jolloin ensimmäiset kameraseurat perustettiin. Taideteollinen korkeakoulu, silloinen Taideteollisuuskeskuskoulu, käynnisteli valokuvataiteen koulutusta jo 1930-luvulla, ja viimeistään 1960-luvulla opetus sai tuulta siipiensä alle.

Vuonna 1970 Valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto kokosi hajanaisen valokuvauskentän rivejä. Valokuvauksesta tuli pääaine Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 1973, ja valokuvakeskukset alkoivat levittää valokuvataiteen sanomaa suuren yleisön tietoisuuteen ympäri maata.

Tunne täydellisesti välineesi, jotta kamera on silmän jatke eikä este.

Tätä nykyä valokuva-alaa voi opiskella opistoissa, ammattikorkeakouluissa sekä yliopistoissa. Itseoppineet valokuvaajat voivat hankkia pätevyytensä näyttötutkintona. Opistoissa tutkinto kestää usein vuoden ja ammattikorkeakouluissa 3-4 vuotta. Tampereen yliopiston kuvajournalismin linjalla kandidaatintason tutkinnon urakoi kolmessa vuodessa.

Valokuvaajia työllistävät esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehdet sekä yritysjulkaisut. Muotokuvaajat saavat tilauksia esimerkiksi kouluilta ja hääpareilta. Jonkin verran kuvaajia palkataan myös viranomaisten ja laitosten toimesta vaikkapa poliisi- ja museokuvaukseen. Osa tienaa elantonsa taidekuvaamisella.

Tekijänä-sarjassa nähtävät nuoret valokuvaajat Evelin Kask, Jussi Leinonen ja Aki Roukala ovat alallaan arvostettuja tekijöitä, joista kukin on päätynyt valokuvaajiksi omia polkujaan. Kask opiskeli valokuvausta Tampereen yliopistossa, Leinonen taiteita Lapissa, ja Roukala hankki osaamisensa ilman alan opintoja.

Valokuvaaja Aki Roukala
Aki Roukala Valokuvaaja Aki Roukala Kuva: Yle Kuvapalvelu aki roukala

Valokuvaajia valmistuu enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Työmarkkinat media-alalla käyvät läpi suurta rakennemuutosta. Itseyrittäjyys ja freelancer-toiminta on yhä yleisempää: yli puolet valokuvaajista onkin yrittäjiä. Tilanne voi johtaa siihen, että sopimusluontoiset valokuvaajat ovat alipalkattuja ja -työllistettyjä. Vaikka kuvaaminen olisikin intohimo, voi työelämä olla jopa raastavaa.

Valokuvaaja Jussi Leinonen Tekijänä-sarjassa
Jussi Leinonen Valokuvaaja Jussi Leinonen Tekijänä-sarjassa Kuva: Mikko Kilpinen/Yle Kuvapalvelu jussi leinonen

Vakituisen työpaikan arvostetussa Image-lehdessä jättänyt kuvaaja Aki Roukala kertoo, että valokuvaajan sopimusehdot voivat tuntua mahdottomilta.

Valokuvauksessa kaiken avain on motivaatio. Roukala tekee työtään nyt omilla ehdoillaan.

– Paluu entiseen ei houkuta.

Valokuvaaja Evelin Kask
Evelin Kask Valokuvaaja Evelin Kask Kuva: Anne Hämäläinen / Yle Kuvapalvelu evelin kask

Kaikki kolme valokuvaajaa korostavat empatiaa, ymmärrystä ja avoimuutta kuvaustilanteessa. Niillä kuvattava saadaan rennoksi ja luottavaiseksi. Kask muistuttaa, että kuvajournalisti tekee työtä ajatuksella ja sydämellä, toisen luottamusta ja ihmisarvoa kunnioittaen.

– Anna itsestäsi jotain, niin kuvattavatkin rentoutuvat, vinkkaa Jussi Leinonen.

Mies kehottaa oppimaan ja ymmärtämään valoa. Valon kanssa pitää työskennellä, mutta sitä ei voi pakottaa omaan tahtoon.

Myös ajoitus ja ennakointi ovat valokuvauksessa tärkeitä.

– Tunne täydellisesti välineesi, jotta kamera on silmän jatke eikä este. Jos katsot koko ajan kameraasi, etkä kohdettasi, jotain oleellista menee taatusti ohi. Seuraa ympäristöäsi ja opi ennakoimaan, jotta et ole myöhässä kun jotain tapahtuu.

Teknisesti valokuvauksessa voi kehittyä opintojen kautta hurjasti, mutta viime kädessä ratkaisevat näkemys, lahjakkuus ja ahkeruus. Verkostot ovat tärkeitä freelancer-kuvaajille, jotka hiljalleen muodostavat asiakaskuntaansa.

– Monet itseoppineet ovat loistavia valokuvaajia. Alan opintoja ei välttämättä tarvita, mutta opinnoista on paljon hyötyä, Evelin Kask sanoo. Valokuvauksen opiskelu ei ole vain sitä, että opiskellaan valokuvausta.

Opintojen hienoin puoli on yhteisö.

– Opintojen hienoin puoli on yhteisö. Olen todella onnekas, että sain oman aktiivisen opiskeluaikani viettää äärimmäisen inspiroivien ihmisten ympäröimänä.

Jussi Leinonen miettii kiinnostavasti historian merkitystä nykyvalokuvauksessa.

– Valokuvat ovat jatkumoa maalaustaiteen ja muun visuaalisen historian kirjoitukselle, on hyvä tuntea historiaa jotta voisi tulkita nykyisyyttä ja tulevaa. Tekniset seikat voi opetella itsekin, mutta visuaalisuuden ja näkemisen oppimisessa opettajien ja muiden kanssa käyty keskustelu kasvattaa varmasti.

Aki Roukalan mielestä valokuvaus ei ole vain sitä, että osaa käyttää kameraa, vaan että näkee asiat omalla tavallaan.

– Älä kopioi jo olemassa olevaa, seuraa omaa mielikuvitustasi. Et voi vaikuttaa vallitseviin trendeihin, mutta voit luoda niitä.

Kattava lista valokuva-alan koulutuspaikoista Suomessa löytyy Wikipediasta.

Mertsi Murmann

Valokuvataiteen museon kotisivut
Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto ry
Tietoa valokuvaajan ammatista valokuvaajaksi.fi-sivulla
Tietoa valokuvaajan ammatista Ammattinetissä

Evelin Kaskin kotisivut
Jussi Leinosen kotisivut
Aki Roukalan kotisivut

Tekijänä Yle Areenassa
Tekijänä-sarjan sivut
Tekijänä Facebookissa

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?

  • Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

    Kaksi miestä, yksi nainen ja sata salaisuutta.

    Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Hätä on tullut Karjalohjalle, mutta onneksi kyläläiset auttavat

    Maamme kirja 2017: Uusimaa

    Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Salon seudulla maa vajosi 1800-luvulla – ja vajoaa yhä

    Maamme-kirja 2017: Varsinais-Suomi

    Mikä on parasta Suomessa? Sen kertoo Sakari Topelius Maamme kirjassa: Valitaan kallio Ahvenanmaan saaristosta, rakentaja Pohjanmaalta, leipä Uudeltamaalta, voi Savonmaalta, omena Varsinais-Suomesta, hevonen Karjalasta, pellava Hämeenmaasta, rauta Satakunnasta, turkki Lapinmaasta – ja ystävä kaikista maakunnista. Toimittaja Jakke Holvas lähti maakuntiin etsimään Topeliuksen suosikkeja.

  • Elektroninen sarjakomputaattori ja kummitekoneistoja. Avaruusromua 24.9.2017

    Amiga-musiikkia, ite-oopperaa ja minimalismia

    Vuonna 1954 Teknillisessä korkeakoulussa alettiin rakentaa ensimmäistä suomalaista tietokonetta, elektronista sarjakomputaattoria. Vielä ei puhuttu tietokoneista, vaan matematiikkakoneista tai sähköaivoista. Sitten koitti 1980-luku ja alkoi tapahtua: MikroMikko, IBM PC, Atari, Commodore, Amiga, Apple, Tandy… Etenkin Commodore 64 ja saman valmistajan Amiga 500 olivat meillä valtavia menestyksiä. Niillä tehtiin musiikkia - ja tehdään edelleen. Avaruusromussa Amiga-musiikkia, ite-oopperaa, konstruktivismia, minimalismia ja kummitekoneistoja. Toimittajana Jukka Mikkola.