Hyppää pääsisältöön

Hyvä valokuvaaja tuntee ihmisen, valon ja historian

Valokuvaaja Topi Naskali
Valokuvaaja Topi Naskali Valokuvaaja Topi Naskali Kuva: Mika Kanerva mika kanerva

Valokuvaus on Suomen suosituin kulttuuriharrastus. Siitä pitävät huolen älypuhelimet, alati edullisemmat kamerat sekä digitalisoituminen. Mutta millaista on valokuvauksen ammattilaisen työ, ja miten siihen opitaan?

Valokuvausopiskelun juuret juontuvat 1800-luvun loppuun, jolloin ensimmäiset kameraseurat perustettiin. Taideteollinen korkeakoulu, silloinen Taideteollisuuskeskuskoulu, käynnisteli valokuvataiteen koulutusta jo 1930-luvulla, ja viimeistään 1960-luvulla opetus sai tuulta siipiensä alle.

Vuonna 1970 Valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto kokosi hajanaisen valokuvauskentän rivejä. Valokuvauksesta tuli pääaine Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 1973, ja valokuvakeskukset alkoivat levittää valokuvataiteen sanomaa suuren yleisön tietoisuuteen ympäri maata.

Tunne täydellisesti välineesi, jotta kamera on silmän jatke eikä este.

Tätä nykyä valokuva-alaa voi opiskella opistoissa, ammattikorkeakouluissa sekä yliopistoissa. Itseoppineet valokuvaajat voivat hankkia pätevyytensä näyttötutkintona. Opistoissa tutkinto kestää usein vuoden ja ammattikorkeakouluissa 3-4 vuotta. Tampereen yliopiston kuvajournalismin linjalla kandidaatintason tutkinnon urakoi kolmessa vuodessa.

Valokuvaajia työllistävät esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehdet sekä yritysjulkaisut. Muotokuvaajat saavat tilauksia esimerkiksi kouluilta ja hääpareilta. Jonkin verran kuvaajia palkataan myös viranomaisten ja laitosten toimesta vaikkapa poliisi- ja museokuvaukseen. Osa tienaa elantonsa taidekuvaamisella.

Tekijänä-sarjassa nähtävät nuoret valokuvaajat Evelin Kask, Jussi Leinonen ja Aki Roukala ovat alallaan arvostettuja tekijöitä, joista kukin on päätynyt valokuvaajiksi omia polkujaan. Kask opiskeli valokuvausta Tampereen yliopistossa, Leinonen taiteita Lapissa, ja Roukala hankki osaamisensa ilman alan opintoja.

Valokuvaaja Aki Roukala
Aki Roukala Valokuvaaja Aki Roukala Kuva: Yle Kuvapalvelu aki roukala

Valokuvaajia valmistuu enemmän kuin työpaikkoja on tarjolla. Työmarkkinat media-alalla käyvät läpi suurta rakennemuutosta. Itseyrittäjyys ja freelancer-toiminta on yhä yleisempää: yli puolet valokuvaajista onkin yrittäjiä. Tilanne voi johtaa siihen, että sopimusluontoiset valokuvaajat ovat alipalkattuja ja -työllistettyjä. Vaikka kuvaaminen olisikin intohimo, voi työelämä olla jopa raastavaa.

Valokuvaaja Jussi Leinonen Tekijänä-sarjassa
Jussi Leinonen Valokuvaaja Jussi Leinonen Tekijänä-sarjassa Kuva: Mikko Kilpinen/Yle Kuvapalvelu jussi leinonen

Vakituisen työpaikan arvostetussa Image-lehdessä jättänyt kuvaaja Aki Roukala kertoo, että valokuvaajan sopimusehdot voivat tuntua mahdottomilta.

Valokuvauksessa kaiken avain on motivaatio. Roukala tekee työtään nyt omilla ehdoillaan.

– Paluu entiseen ei houkuta.

Valokuvaaja Evelin Kask
Evelin Kask Valokuvaaja Evelin Kask Kuva: Anne Hämäläinen / Yle Kuvapalvelu evelin kask

Kaikki kolme valokuvaajaa korostavat empatiaa, ymmärrystä ja avoimuutta kuvaustilanteessa. Niillä kuvattava saadaan rennoksi ja luottavaiseksi. Kask muistuttaa, että kuvajournalisti tekee työtä ajatuksella ja sydämellä, toisen luottamusta ja ihmisarvoa kunnioittaen.

– Anna itsestäsi jotain, niin kuvattavatkin rentoutuvat, vinkkaa Jussi Leinonen.

Mies kehottaa oppimaan ja ymmärtämään valoa. Valon kanssa pitää työskennellä, mutta sitä ei voi pakottaa omaan tahtoon.

Myös ajoitus ja ennakointi ovat valokuvauksessa tärkeitä.

– Tunne täydellisesti välineesi, jotta kamera on silmän jatke eikä este. Jos katsot koko ajan kameraasi, etkä kohdettasi, jotain oleellista menee taatusti ohi. Seuraa ympäristöäsi ja opi ennakoimaan, jotta et ole myöhässä kun jotain tapahtuu.

Teknisesti valokuvauksessa voi kehittyä opintojen kautta hurjasti, mutta viime kädessä ratkaisevat näkemys, lahjakkuus ja ahkeruus. Verkostot ovat tärkeitä freelancer-kuvaajille, jotka hiljalleen muodostavat asiakaskuntaansa.

– Monet itseoppineet ovat loistavia valokuvaajia. Alan opintoja ei välttämättä tarvita, mutta opinnoista on paljon hyötyä, Evelin Kask sanoo. Valokuvauksen opiskelu ei ole vain sitä, että opiskellaan valokuvausta.

Opintojen hienoin puoli on yhteisö.

– Opintojen hienoin puoli on yhteisö. Olen todella onnekas, että sain oman aktiivisen opiskeluaikani viettää äärimmäisen inspiroivien ihmisten ympäröimänä.

Jussi Leinonen miettii kiinnostavasti historian merkitystä nykyvalokuvauksessa.

– Valokuvat ovat jatkumoa maalaustaiteen ja muun visuaalisen historian kirjoitukselle, on hyvä tuntea historiaa jotta voisi tulkita nykyisyyttä ja tulevaa. Tekniset seikat voi opetella itsekin, mutta visuaalisuuden ja näkemisen oppimisessa opettajien ja muiden kanssa käyty keskustelu kasvattaa varmasti.

Aki Roukalan mielestä valokuvaus ei ole vain sitä, että osaa käyttää kameraa, vaan että näkee asiat omalla tavallaan.

– Älä kopioi jo olemassa olevaa, seuraa omaa mielikuvitustasi. Et voi vaikuttaa vallitseviin trendeihin, mutta voit luoda niitä.

Kattava lista valokuva-alan koulutuspaikoista Suomessa löytyy Wikipediasta.

Mertsi Murmann

Valokuvataiteen museon kotisivut
Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto ry
Tietoa valokuvaajan ammatista valokuvaajaksi.fi-sivulla
Tietoa valokuvaajan ammatista Ammattinetissä

Evelin Kaskin kotisivut
Jussi Leinosen kotisivut
Aki Roukalan kotisivut

Tekijänä Yle Areenassa
Tekijänä-sarjan sivut
Tekijänä Facebookissa

Kommentit
  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa

    Luovuuden katkeamaton ketju ulottuu vuosituhansien taakse

    Kulttuurien juurilla on BBC:n uusi yhdeksänosainen suursarja koko maailman kuvataiteen historiasta varhaisimmista luolamaalauksista nykypäivään – ja tulevaisuuteenkin. Teema tiistaisin 21.8. – 19.10.

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.