Hyppää pääsisältöön

Polttomerkitty perhe

Dokumentintekijä on etuoikeutetussa asemassa. Hän pääsee tutustumaan ihmisiin, joita tuskin koskaan tapaisi muuten tai ainakaan oppisi tuntemaan lähemmin.

Vankilavuosi-dokumentin päähenkilöt Anett ja Miika Pettersson ovat juuri sellaisia ihmisiä, jonka kaltaisiin toivon tutustuvani useammin. He eivät tunne sellaisia sanoja kuin periksi antaminen ja vaikeneminen. He puhuvat suoraan asiasta kuin asiasta. Ja heidän oikeudentuntonsa on vahva.

Siksi on ollut tuskallista seurata Petterssonien perheen kamppailua leimaamista vastaan.

Tutustuin Petterssoneihin reilut viisi vuotta sitten, kun valmistelin Lamavuosi-dokumentin kuvauksia. Miika ja Anett Pettersson suostuivat mukaan vielä idulla olleeseen seurantadokumenttiin.

Miika Pettersson odotti tuolloin, kevät-talvella 2009, käräjäoikeuden tuomiota tekemistään talousrikoksista. Hän oli sotkeutunut rakennusalan kuittikauppavyyhtiin, joka oli aikanaan Suomen suurimpia talousrikosjuttuja.

Ensimmäisestä keskustelustamme lähtien oli selvää: Miika ei peitellyt rötöksiään eikä tulevaa tuomiotaan millään tavalla. Hän oli sinut asian kanssa.

Miika Pettersson istuu pöydän ääressä
Miika on lopettanut rikosten tekemisen. Miika Pettersson istuu pöydän ääressä Kuva: Yle kuvapalvelu miika pettersson

Tilannetta helpotti se, että Miika oli päättänyt lopettaa rikosten tekemisen silloin, kun hän marraskuussa 2005 joutui tutkintavankeuteen.

”Kun se sellinovi meni kiinni, tiesin, että tämä on tässä. Tää on mun viimeinen reissu. Otan sen vastaan, mitä tulee, mutta enempää en hanki”, Miika kertoi minulle.

Kaikkien mielestä asia ei ollut sillä selvä. Kun käräjäoikeuden tuomio tuli, Miika menetti työpaikkansa ja hänen työnantajansa joutui mustamaalauksen kohteeksi. Lopulta työnantaja oli, tilausten vähenemisen vuoksi, pakotettu hakemaan itsensä konkurssiin. Miikan vaimo Anett, toinen firman omistajista, jäi työttömäksi.

Vaikeudet eivät loppuneet siihen. Miikan vankilatuomio leimasi koko Petterssonien perheen. Osa naapureista ja ystävistä alkoi vastaan tullessaan vaihtaa kadunpuolta, opettaja kailotti tuomiosta kovaan ääneen tyttären luokan edessä ja Anett menetti työpaikkansa.

Perheet, joista toinen puolisoista on vankilassa, eivät kehtaa puhua siitä, koska niitä kohdellaan spitaalisesti.

Käsittämätöntä, mutta valitettavasti totta. Kuten Anett Vankilavuosi-dokumentissa toteaa: ”Perheet, joista toinen puolisoista on vankilassa, eivät kehtaa puhua siitä, koska niitä kohdellaan spitaalisesti.”

Miksi me rankaisemme myös vankien perheitä? He eivät ole tehneet rikosta, mutta kärsivät kuitenkin siitä. Tuomion aikana toinen perheen tulonsaajista, toinen vanhemmista on poissa. Perheillä menee taloudellisesti heikommin kuin aiemmin, ja lapset elävät arkea ilman toista vanhempaa.

Se ei näytä riittävän. Me rankaisemme perhettä polttomerkitsemällä sen rikollisperheeksi. Miksi me emme osaa antaa anteeksi? Miksi meidän on vaikea nähdä ihmisiä sellaisina kuin he ovat?

Vankilatuomio on yhteiskunnan langettama rangaistus rikoksesta. Kun tuomio on lusittu, rangaistus on kärsitty ja rikos on sovitettu. Sen jälkeen ihmisen pitäisi antaa jatkaa elämäänsä ilman rikollisen leimaa, semminkin kun hän on osoittanut, että on lopettanut rikosten tekemisen ja jättänyt rikollisen elämän taakseen.

Miika Pettersson on näin tehnyt. Mutta polttomerkintä ei ole Petterssonien perheeltä hävinnyt, ainakaan vielä. Eivätkä he ole ainoita.

Simo Sipola
simo.sipola@yle.fi

Katso extravideoita ja traileri.

HS: Rikollisesta stand up -koomikoksi
Yle Puhe: Linnakundin elämää

Kommentit