Hannele Amonoo
Yle
Pohjanmaan puukkojunkkarit eli häjyt rellestivät 1800-luvun lopulla erityisesti Ylihärmässä ja Alahärmässä. Tuolloin henkirikosten määrä alueella oli suuri, mutta häjyjen myytistä on monta eri näkemystä. Vuonna 1978 tehdyssä dokumentissa pohditaan, millaisia ihmisiä häjyt olivat. Samana vuonna tehdyssä televisioelokuvassa Häjyt kuvaillaan muutamia tapahtumia Antti Isotalon (Kalevi Haapoja) ja Antti Rannanjärven (Harri Tirkkonen) luotsaamassa joukossa.
Häjyt on toistaiseksi katsottavissa Areenassa 8.8.2019 alkaen.
Pohjanmaalla yhteiskunnallinen kehitys oli 1800-luvulla muusta Suomesta poikkeavaa. Tervan ja kydön poltto sekä metsien raivaus tekivät Pohjanmaasta Suomen rikkainta aluetta. Häjyjä tutkinut Heikki Ylikangas kertoo dokumentissa, miksi puukkojunkkarit aloittivat toimintansa.
Kiihkeä taloudellinen nousu herätti arvojärjestyksen, joka opetti, että ihminen menestyy, kun yrittää. Kasvulla oli kuitenkin lakipisteensä ja yhä useampi jäi maattomaksi. Kun yrittäminen ei enää riittänyt, alkoi väki turhautua. Talollisten pojat eivät enää päässeetkään isänniksi, vaan joutuivat torppareiksi.
Alkoholi nosti yksilön mainetta
Arvojärjestelmästä tuli yksilöä korostava. Jokainen halusi olla mahtava. Kaikki eivät tähän kyenneet ja moni turrutti alkoholilla ahdistuksensa. Alkoholi oli suuressa osassa rikollisuuden ja tappeluiden takana. Ylimääräiset viljat saatettiin polttaa viinaksi, joten alkoholia alueella riitti. Alkoholi, väkivalta ja laittomuudet nostivat yksittäisten ihmisten mainetta.
”Juovuspäissä otettiin korvaus niistä menetyksistä, joita arjessa koettiin. Haluttiin olla jotakin. Luotiin väkivallasta korvike, tie menestykseen”, Ylikangas kertoo.
Perimätiedon mukaan Isoo Antti oli alkoholin käyttäjänä varsin kohtuullinen. Hän ei hyväksynyt krapularyyppyä.
Pohjanmaan Robin Hood
Puukkojunkkareista tehdyt laulut ovat poikkeuksetta positiivisia, sillä negatiivisten laulujen laulajat pääsivät helposti hengestään. Myös rikosten ilmiantajat saivat tuntea häjyjen vihan.
Tappelut olivat raakoja. Yhden ihmisen tai pienen ryhmän kimppuun kävi iso joukko häjyjä. Puukkoa kannettiin mukana, jotta väkivallan uhka näkyisi.
Häjyjen tarinoista on useita versioita. Ylikangas kehottaa uskomaan ennemmin tosiasioihin kuin tarinoihin. Häjyjen myytti on syntynyt hyvin samalla lailla kuin muut 1800-luvun myytit. Tarinoita on luotu päähenkilöjen elinaikana ja ne ovat eläneet sukupolvelta toiselle.
”Vastaavanlainen myytti on Robin Hood. Olen verrannut muitakin 1800-luvun myyttejä Pohjanmaan myytteihin ja niissä on paljon samoja piirteitä. Niissä on ajatus ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Nämä ovat pohjimmiltaan hyviä miehiä ja käyttäytyvät gentlemanneina”, Ylikangas kuvailee häjyjen myyttiä.
Häjyt-elokuva elävöitti tarinat
Vuonna 1978 tehdyssä televisioelokuvassa Häjyt kerrotaan 1860-luvun lopun rikoksista ja pahamaineisista häjyistä. Elokuva perustuu Heikki Ylikankaan kirjaan Härmän häjyt ja Kauhavan herra. Sen ovat käsikirjoittaneet Heikki T. Partanen ja Sakari Rimminen. Elokuva on Rimmisen ohjaama.
Pääosissa nähdään Harri Tirkkonen, Kalevi Haapoja ja Vesa Mäkelä. Muissa rooleissa on muun muassa Alahärmän Härmänkylän nuorisoseuran näyttelijöitä.
Elokuvassa nähdään muutama legendaarinen tarina häjyistä. Esimerkiksi Lööperin Matin tupa rikottiin, sillä hän oli ilmiantanut Antit edellisistä rötöksistään. Käräjillä ei kuitenkaan löydetty näyttöä, sillä Antit olivat uhkailleet todistajat hiljaisiksi. Myös tuvan rikkominen jäi vaille todistajia, vaikka Antti Rannanjärvellä on erikoinen ehdotus syylliseksi.
Flinkin ja Ojanperän viljavarastojen varastamista Isotalo empii hiukan, mutta päättää lähteä ryöstöretkelle mukaan. Ryöstölle on todistajia, mutta heidät vaiennetaan uhkailulla.
Uhkailuun syyllistyy myös vallesmanni Hägglund, kun hän etsii häjyjen teoille todistajia.
Alahärmän syyskäräjillä 1867 syntyi tappelu, jonka seurauksena vallesmanni Hägglund yritettiin tappaa. Murhayrityksestä tulistuneena Hägglund päätti entistä kovemmin laittaa Isotalon Antin ja Rannanjärven vastuuseen teoistaan. Pitkän oikeudenkäynnin jälkeen miehet tuomittiin vankeusrangaistuksiin.
Häjyt eli puukkojunkkarit
Antti Isotalo syntyi vuonna 1831 Alahärmän Hanhimäen kylässä. Isoo-Antti kuoli 8.8.1911. Vanhemmalla iällä hän paransi tapansa ja joidenkin lähteiden mukaan kääntyi myös uskoon.
Vuonna 1858 Isoo-Anttia epäiltiin taposta, mutta hänet vapautettiin näytön puutteessa. Vuonna 1869 asiaan löytyi uusia todistajia ja Isotalo sai mestaustuomion. Hovioikeudessa ja senaatissa tuomio muutettiin 12 vuodeksi pakkotyöhön Hämeenlinnan kuritushuoneessa.
Antti Rannanjärvi syntyi 4.4.1828 Ylihärmänsä ja sai surmansa Erkki Fräntin tappamana 12.8.1882. Hän jatkoi loppuun asti häjyilyä, muttei joutunut enää vaikeuksiin viranomaisten kanssa.
Rannanjärvi tuomittiin pitkän oikeudenkäynnin jälkeen vuonna 1869 juopottelusta, murtovarkaudesta, väärentämisestä ja eläinvarkaudesta sakkoihin sekä raipparangaistukseen. Suurten sakkojen epäiltiin pitävän Rannanjärven kauan vankilassa, mutta hän sai rikkaana talollisena ne maksetuksi. Rannanjärvi joutui kuitenkin suorittamaan yhden kuukauden vesileipävankeuden.
Kansanlaulu Isontalon Antista ja Rannanjärvestä naureskelee Kauhavan rumalle vallesmannille. Vallesmanni oli Adolf Hägglund, jonka Krimin sodan veteraanina uskottiin laittavan häjyilyn kuriin. Hän saikin pitkän oikeudenkäynnin päätteeksi puukkojunkkarien päämiehet tilille teoistaan.
Hägglund yritettiin murhata vuoden 1867 Alahärmän syyskäräjien päätteeksi. Hän vältti kuoleman, koska oli kumartuneena työpöytänsä ääreen, eikä nukkumassa, kuten murhaajat kuvittelivat.
Lähde: Wikipedia
Häjyjen legendaa on pohdittu dokumenttielokuvissa myöhemminkin. Sakari Kuosmanen pohti häjyilyn syitä ja uhon sitkeyttä vuonna 2010 ohjelmassa Suomen historian myytit. Ohjelmassa kerrotaan, miten häjyt olivat vallassa noin 50 vuoden ajan, mutta sen jälkeen Etelä-Pohjanmaasta on tullut varsin rauhallinen alue.
