Vuonna 1995 tehdyssä henkilökuvassa pohditaan elämää lyhytkasvuisen Paula Ahdin näkökulmasta. Kuinka vaikeaa on löytää rakkautta? Miksi erilaisuutta pelätään? Lyhytkasvuiset eivät ole saduista tuttuja kääpiöitä, eivätkä lapsenomaisia hahmoja, vaan ajattelevia ja kykeneviä, ihan tavallisia ihmisiä.
Tietolaatikko
Lyhytkasvuisuudella tarkoitetaan ihmisen pituuskasvun vajavuutta. Lyhytkasvuisuudelle on 400-500 eri lääketieteellistä syytä.
Lyhytkasvuisuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi luuston muodostumisen häiriöt, kromosomimuutokset ja erilaiset hormonihäiriöt. Diastrofia ja rusto-hiushypoplasia tarkoittavat peittyvästi periytyviä lyhytkasvuisuuden diagnooseja. Lyhytkasvuisen lähipiirillä saattaa olla tämä perinnöllinen ominaisuus, vaikka he olisivat normaalikasvuisia.
Lyhytkasvuisen ihmisen pituus eroaa kasvuiässä merkittäväksi ikatovereidensa pituudesta. Aikuisena lyhytkasvuinen on alle 140-150 cm pitkä. Suomessa lyhytkasvuisia ihmisiä on noin 1000.
Ohjelma on osa suomalaisia naisia esittelevää Naisenkuvia-sarjaa, jota esitettiin vuosina 1993-1996. Ohjelmasarja palkittiin Kouran kriitikkopalkinnolla.
Älyllisyyden mittaaminen ulkoisen erilaisuuden mukaan on tuttua tamperelaiselle Paula Ahdille. Hän tekee vapaaehtoistyötä Tampereen seudun CP-yhdistyksessä ja Tampereen seudun invalideissa. Yhdistyksissä touhukasta naista kutsutaan nimellä Vilkas metri.
”Ihmiset pelkäävät eniten mokaavansa itsensä. En tiennyt cp-vammaisista mitään, kun tulin yhdistykseen mukaan. Oon oppinut kantapään kautta”, Ahti kertoo.
Ahdistavana kokemuksena Ahti kertoo tapauksen, kun pieni lapsi heitti häntä kivellä ja juoksi karkuun, koska pelkäsi Ahtia niin. Toisena tapauksena hän kertoo, kuinka äiti löi lastaan, joka nimitti Paulaa kääpiöksi. Äitiä hävetti, mutta Paulan mukaan lyöminen aiheuttaa sen, että jatkossa lapsi pelkää lyhytkasvuisia.
Paula tuntee samankaltaisuutta myös muiden erilaisten ihmisten, esimerkiksi erilaisten etnisten ryhmien edustajien kanssa.
”Myös heitä tuijotetaan ja heitä sanotaan loukkaavasti neekereiksi. Tuntuu todella pahalta heidän puolestaan. He haluavat olla kuten kaikki muutkin.”
”Sääli on sairautta. Siinä vaiheessa muhun ei uskota. Kyllä mä pystyn tekemään asioita, kun ne tehdään mun kapasiteetilla”, Ahti pohtii kokemaansa sääliä.
Ohjelmassa Paula Ahti käy opettamassa lastenohjaajaopiskelijoita ystävänsä kanssa. He vastaavat avoimesti opiskelijoiden kysymyksiin. Kysymys selektiivisestä abortista pysäyttää.
”Ei se poista vammaisuutta maailmasta. Vammautua voi vaikka auto-onnettomuudessa”, Ahti pohtii.
Teksti: Hannele Yli-Viitala
