Hyppää pääsisältöön

Sokean kädet näkevät

Kun Suomessa perustettiin 1860-luvulla ensimmäiset sokeain koulut, käyttöön otettiin myös pistekirjoitus. Kirjoitus perustuu kuuden pisteen kohokuvioon. Pisteistä voi muodostaa 63 erilaista pistemerkkiä, kuten aakkoset, numerot ja välimerkit.

Ranskalaisen Louis Braillen kehittämä, sormin luettava kirjoitustapa otettiin käyttöön jo 1820-luvulla. Sittemmin kirjoitustapa levisi kaikkialle maailmaan ja on edelleen perustaltaan sama.

Pistekirjoitusta voidaan kirjoittaa pistekirjoitustaululla, pistekirjoituskoneella ja tietokoneeseen liitettävällä pistetulostimella.

Vuonna 1967 valmistuneessa Pirkko Vallinojan toimittamassa televisio-ohjelmassa kerrotaan sokeiden koulunkäynnistä ja opetuksessa käytettävistä apuvälineistä. Ohjelmassa vieraillaan Helsingin ja Kuopion sokeainkouluissa. Molemmat koulut olivat sisäoppilaitoksia. Kuopiossa sokeainkoulu ehti toimia runsaat sata vuotta.

Nykyisin Suomessa toimii kaksi näkövammaisten koulua: Onerva Mäen koulu Jyväskylässä ja ruotsinkielin koulu ”Svenska skolan för synskadade” Helsingissä.

Lähtökohtana kuitenkin on, että näkövammaisen oppilaan opetus järjestetään erilaisten tukitoimien avulla lähikoulussa ja tavallisessa opetusryhmässä. Jos oppilaan etu vaatii, tarjolla on erityskouluja. Usein näkövammaisten oppivelvollisuus on myös pidennetty 11 vuodeksi, ja koulu voi alkaa esiopetuksena jo 5- tai 6-vuotiaana.

Näkövammaisten ammattiopetusta annetaan mm. Keskuspuiston ammattiopiston Arlan toimipaikassa Espoossa. Perinteisesti näkövammaisia on koulutettu erilaisiin käsityöammatteihin. Nykyisin monet kouluttautuvat kuntohoitajiksi ja toimintaterapeuteiksi. Harjojen valmistus ja rottinkikorien punonta ovat väistymässä historiaan.

Näkövammasta kärsii noin 80 000 suomalaista. Heistä sokeita on vajaat 10 000. Täydellisesti sokeat ihmiset ovat harvinaisia. Monet sokeat voivat nähdä valon ja jopa hahmoja.

Sokean liikkumista helpottavia apuneuvoja ovat valkoinen keppi ja opaskoira. Näkövammaisille suunnitellut kellot, ajastimet, puhelimet, tietokoneet ja muut laitteet ovat usein arjen apuna.

Teksti: Reijo Perälä

Kirjoittaminen sujuu apuvälineiden avulla.
Kirjoittaminen sujuu apuvälineillä. Kirjoittaminen sujuu apuvälineiden avulla. Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha sokeat
Koritöitä
Varsinkin ennen näkövammaiset tekivät usein koritöitä. Koritöitä Kuva: Yle Elävä arkisto, kuvanauha sokeat

Lukevat kädet -ohjelma

Tuotanto: Yleisradio 28.3.1967
Toimittaja: Pirkko Vallinoja

Kommentit
  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto