Hyppää pääsisältöön

Venäläisenä Suomessa

"Nykyään on aivan tavallista kuulla kadulla venäjää”, selostetaan dokumentissa vuodelta 1995. Tarkoitus on tutustua Suomessa asuviin ”tavallisiin venäläisiin, niihin joita ei yleensä uutisotsikoissa nähdä”. Ja tietenkin kysyä heiltä mitä he ajattelevat suomalaisista.

Moni dokumentissa haastateltu venäläinen on muuttanut Suomeen aviopuolison tai työn perässä. Osa vastentahtoisesti, kuten Aleksandra Tuhkanen, joka joutui luopumaan työstään ja muuttamaan Suomeen miehensä vuoksi.

Kivuttomammin muutto sujui nuorelta opiskelijalta ja pianistilta Viktor Ghestopalilta, hän tuli Suomeen äitinsä kanssa, joka kutsuttiin Sibelius-Akatemiaan professoriksi.

"Eläminen Venäjällä on nykyään kovin vaikea, eikä vain aineellisessa mielessä”, sanoo Ghestopal. Hänen mielestään Suomessa arki sujuu ja taiteen harjoittaminen on helpompaa.

Samoin ajattelee myös kuvataiteilija Alexander Reichstein, joka kertoo tottuneensa Venäjällä kovaan työntekoon, vaikka tulokset olivat usein melko laihoja. Hän sai toteuttaa ideoitaan vain harvoin, toisin kuin Suomessa, jossa hän tekee mm. kirjojen kuvituksia ja vetää taidepajaa lapsille.

Toimittaja Vasili Shurupov aavistelee, että kaikkein vaikeinta venäläiselle on markkinoida itseään. Usein ongelmana on sama kuin muillakin maahanmuuttajilla, se mitä osasi kotimaassa, ei enää olekaan hyödyksi uudessa ympäristössä.

Venäläisviha ja nationalismi ovat tulleet osalle tutuiksi. Taiteilija Andrei Gannadiev kertoo ajoittain törmäävänsä vastustukseen työssään taustansa vuoksi. Suoranaista vihaa hän on joutunut kohtamaan naapuriltaan, joka on mm. heitellyt häntä pulloilla.

Suomessa 16 vuotta asunut Galina Karjalainen kertoo, että venäläinen nimi herättää ennakkoluuloja ja vaikeuttaa työnhakua. Ystäviltään hän on kuullut mm. ovimiesten penseästä suhtautumisesta venäjää puhuviin asiakkaisiin.

Kieltenopettajana toimiva Georgi Shurupov kertoo ensivaikutelman Suomesta olleen puhdas ja pieni verrattuna kotikaupunkiinsa Pietariin. Kun häneltä kysytään, mitä hän ajattelee suomalaisista hän vastaa hymyillen: "hyvää kansaa, metsäkansaa".

Suomalaista mentaliteettia moni haastateltava kuvaa rauhalliseksi, luotettavaksi, tasaiseksi ja järjestystä arvostavaksi. "Kaikki suunnitellaan hyvin ja toteutetaan suunnitelman mukaan, vaikka suunnitelmat olisivat vuoden takaa", taiteilija Reichstein luonnehtii. Kääntöpuolena hän näkee innostuksen puutteen.

"Suomalaisten elämäntapa ja mentaliteetti poikkeaa ratkaisevasti venäläisestä", opettaja Shurupov toteaa. "Se on koettelemus jokaiselle tänne joutuneelle venäläiselle", hän sanoo ja vertaa sopeutumista viallisen tietokoneen ohjelmointiin.

Aleksandra Tuhkanen on kolmen Suomessa viettämänsä vuoden aikana oppinut, että tutustuminen paikallisiin vaatii aikaa, mutta kannattaa: ”Suomalaisten kanssa on vaikea päästä läheisiin suhteisiin, mutta kun se onnistuu huomaa, että he ovat niin kuin muutkin, herttaisia ja mukavia.”

Teksti: Heidi Sommar

  • Leijonakuningas Jukka Jalonen

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen haastatteluissa.

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosella on taito saada pelaaja loistamaan ja joukkue kukoistamaan. Saavutusten listalla on muun muassa Suomen mestaruus, olympiapronssi ja MM-kulta. Sietäminen ja intohimo, siinä kaksi asiaa, jotka mestarivalmentaja nimeää menestyksen avaimiksi.

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto