Hyppää pääsisältöön

Älä himoshoppaa, älä boikotoi

Tätä mieltä - Minna Knus-Galán
Tätä mieltä - Minna Knus-Galán Kuva: Yle MOT MOT,minna knus-galán

Bangladeshilaisissa vaatetehtaissa työtahti on niin kova, että työntekijät eivät ehdi pitää vessa- tai juomataukoja. Palkka ei riitä elämiseen, ihmiset asuvat slummeissa.

Tehdaspaloissa on vuoden 2005 jälkeen kuollut 1800 ihmistä, pahimmassa onnettomuudessa yli 1000 työntekijää vuosi sitten.

Tavallisen suomalaiskuluttajan valinta on vaikea: boikotoinko Bangladeshissa valmistettuja vaatteita vai voinko hyvällä omalla tunnolla himoshoppailla?

Älä tee kumpaakaan.

Tapasin Bangladeshin vaatetehtaille tekemäni matkan aikana kymmeniä työntekijöitä eri tehtaista. Keskustelin ammattiyhdistysliikkeen edustajien ja tehtaiden johtajien kanssa.

Kaikilla oli sama viesti: Älä boikotoi Made in Bangladesh -vaatteita. Surkeista työoloista huolimatta, tehdastyöpaikat ovat elintärkeitä maaseudulta kotoisin oleville köyhille nuorille ihmisille – enimmäkseen naisille. Ilman vaatetehtaita heillä ei olisi senkään vertaa.

Painostakaa länsimaisia yrityksiä maksamaan parempi hinta tehtaille, jotta työntekijöiden palkkoja voi nostaa.

Sen sijaan painostakaa länsimaisia yrityksiä maksamaan parempi hinta tehtaille, jotta työntekijöiden palkkoja voi nostaa. Bangladeshilainen vaatetehdastyöntekijä saa Burman jälkeen maailman alhaisinta palkkaa (minimikuukausipalkka 48 euroa). Sillä ei elä edes Bangladeshin kaltaisessa köyhässä maassa.

Suomen ammattiliitojen solidaarisuuskeskuksen (SASK) viestintäpäällikön Jukka Pääkkösen mukaan ompelijoiden palkat kaksinkertaistuisivat, jos suomalainen vaateyritys maksaisi 50 senttiä enemmän tilaamastaan paidasta.

Ruotsalaisketju H&M:lla on meneillään kampanja, jossa se aikoo vuoteen 2018 mennessä nostaa palkat tasolle, joka riittää elämiseen Bangladeshissa ja Kamputseassa.

Suomalaisilta muotiketjuilta ei moisia kampanjoita ole nähty.

Painostakaa suomalaisia vaateyrityksiä allekirjoittamaan Accord-sopimus, jotta tehdasturvallisuus paranee. Jos Bangladeshista tuodaan vain vähän vaatteita, yritys myös maksaa vähemmän. Tuonnin pienuus ei siten riitä argumentiksi olla allekirjoittamasta sopimusta. Kukaan ei varmasti halua nähdä toista Rana Plazan kaltaista katastrofia.

Painostakaa myös Rana Plaza -tehtaissa vaatteitaan teettäneitä länsimaisia yrityksiä maksamaan korvauksia onnettomuuden uhreille ja lähiomaisille. Onnettomuudesta on kulunut jo vuosi, mutta uhrit eivät vieläkään ole saaneet kunnon korvauksia. 2500 ihmistä loukkaantui kun rakennus romahti, ja monet ovat vieläkin työkyvyttömiä. Suuret vaatebrändit kuten italialainen Benetton tai yhdysvaltalainen Lee Cooper eivät ole maksaneet uhrirahastoon osuuksiaan. Uskomatonta!

Vaatikaa tietoa vaatteiden alkuperästä. Se toivottavasti lisää yritysten avoimuutta.

Vaatikaa tietoa vaatteiden alkuperästä. Se toivottavasti lisää yritysten avoimuutta. Sokos, Luhta, Lindex, Stockmann, Halonen, Aleksi 13, Moda… kaikista kaupoista löytyi kaupan omia merkkivaatteita ilman mitään alkuperämerkintää. ”Made in EU” tai ”valmistettu S-ryhmälle” tai ”Halosen veljeksille” ei kerro mitään kuluttajalle. Tieto alkuperämaasta ja tehtaiden työoloista pitäisi olla helposti saatavilla. Kuluttajilta ei voi edellyttää loputonta soittokierrosta, jotta he saisivat jonkun tiedonrippeen.

Niin ja se himoshoppailu. Muotimaailman nopeat trendit houkuttelevat ostamaan paljon uutta, usein ja halvalla. Tämä johtaa kiristyviin toimitusaikoihin ja epäinhimilliseen työtahtiin. Malttia shoppailuun ja lisää painostusta vaateyrityksille.

Eiköhän se ole hyvä alku.

Kommentit