Hyppää pääsisältöön

Jalkapallo koskettaa taivasta, maata ja kansoja

Brasilialaisia jalkapallofaneja Maracana-stadionin edustalla
Brasilialaisia jalkapallofaneja Maracanã-stadionin edustalla Brasilialaisia jalkapallofaneja Maracana-stadionin edustalla Kuva: EPA/FELIPE TRUEBA maracana

"Aina siitä marraskuisesta päivästä vuonna 1872 lähtien, kun Skotlanti ja Englanti pelasivat ensimmäisen maaottelun Glasgow'ssa, jalkapallo alkoi kulkea kohti kansain- ja mannertenvälisyyttä. Se ylitti ensin Englannin kanaalin ja rantautui Eurooppaan, mutta brittiläisten merimiesten mukana potkittava pallo levisi myös muille mantereille."

Jalkapallo on kansainvälistä vuoropuhelua, muistuttavat turkulaisen äidinkielenopettajan Jari Ekbergin (s. 1979) kirjan Kuin taivasta koskettaisi - Jalkapallon MM-kisojen historia ensimmäiset rivit.

Idean teokseen Ekberg sai viime vuosikymmenen puolivälissä. Kirjoitustyön hän aloitti vuonna 2008. Atenan kustantamana 580-sivuinen teos on ensimmäinen suomenkielinen futiksen maailmanmestaruusturnausten historian summaava kirja.

– On pieni ihme, ettei kukaan ollut tarttunut aiheeseen aikaisemmin, miettii Ekberg nyt.

Neljän vuoden välein järjestettävä MM-turnaus on ennen kaikkea kansainvälistä huippu-urheilua, mutta myös aikansa heijastuma, kansakuntien ääni ja yhteiskuntaan kietoutuva poliittinen arvovaltakamppailu. Kerta toisensa jälkeen katsojaennätyksiä rikkovat kisat saattavat mittasuhteissaan pistää turnauksen ideoijan Jules Rimetin pyörimään haudassaan.

Kaikki alkaa 1900-luvun alusta, kun maailma alkoi hiljalleen pienentyä. Brittiseilorien levittämä jalkapallo otti tuulta purjeisiinsa Manner-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa, ja parissa vuosikymmenessä jalkapallo oli kansoja yhdistävä tekijä. Vuonna 1929 sovittiin ensimmäisistä MM-kisoista.

Kukin kirjan 19 luvusta käsittää yhden MM-turnauksen. Tärkeät pelit käsitellään parissa kappaleessa, ja turnausraportit vöyryvät koukuttavasti eteenpäin. Turnauksen edetessä kerronta tähdentyy ja tunnelma tiivistyy. Äidinkielenopettaja Ekbergillä on sana hallussa: teksti on kiihkotonta mutta innostavaa, faktapitoista mutta elävää.

Uruguayn vuoden 1930 jalkapallon MM-kisojen maajoukkue
Uruguayn vuoden 1930 kotikisojen voittajajoukkue. Pelaajat olivat amatöörejä: José Leandro Andrade (kolmas oikealta ylärivissä) tunnettiin myös tanssijantaidoistaan Pariisin kabareissa Uruguayn vuoden 1930 jalkapallon MM-kisojen maajoukkue Kuva: PD Chile, Los Sports 1930

Ekberg on arvokisafani, joka ei jätä MM-turnauksista otteluakaan näkemättä. Hän kirjoittaa tinkimättömällä jalkapallofanin rakkaudella: jokainen kisa on tarinan arvoinen, eivät vain vuoden 1950 Maracanaçon tai vuoden 1970 Länsi-Saksa-Italia-ottelun kaltaiset jalkapallon merkkihetket.

Ekberg työsti kirjaa kuusi vuotta ja näyttää ymmärtäneen hyvin, mistä ja kenestä kertoa tarkemmin. Alasarjatasolla Suomessa pelannut Ekberg tuntee lajin, ja osaa antoisasti punoa yhteen joukkueet, jalkapallotrendit ja yhteiskunnalliset virtaukset.

Ekbergillä on verraton taito tulkita maajoukkueiden kehitystä pitkässä valossa.

– Kisat eivät ole vain tuo kuukauden juttu tuossa, Ekberg sanoo. Kiinnostavaa on myös se, mitä kisoja ennen ja niiden jälkeen tapahtuu.

Näin Ekberg kuvaa uruguyalaisen pelityylin syntyä:
"Uruguayn voittomaalin laukoi tarkoista laukauksistaan kuuluisa Héctor Scarone, jonka yhteispeli Pedro Cean kanssa oli legendaarista. Kun Scarone ja Cea pelasivat, pallo kulki tuya-mía ja tiqui-taca, nopeita seinäsyöttöjä pienillä kosketuksilla, eivätkä vastustajat ehtineet kyytiin. --- Siinä kiteytyi fútbol rioplatense, yhdistelmä henkilökohtaista taitoa, kollektiivista ymmärrystä ja nokkeluutta. Suurin osa pelaajista oli oppinut pelin juonen kaupunkien kaduilla ja joutomailla, ja noissa peleissä pärjätäkseen piti kehittää omanlaisiaan taitoja. Parhaiten tuota taustaa kuvasti Santos Iriarte, joka pelasi kengät jalassa vain, koska säännöt niin määräsivät."
Luvusta 1930: Río de la Platan sumu

Hollantilainen Johan Cruyff oli poikkeuksellinen persoona. Cruyff (keskellä) kamppailee Länsi-Saksan Berti Vogtsia ja Uli Hoeneßia vastaan MM-finaalissa 1974
Hollantilainen Johan Cruyff oli poikkeuksellinen persoona. Cruyff (keskellä) kamppailee Länsi-Saksan Berti Vogtsia ja Uli Hoeneßia vastaan MM-finaalissa 1974 Hollantilainen Johan Cruyff oli poikkeuksellinen persoona. Cruyff (keskellä) kamppailee Länsi-Saksan Berti Vogtsia ja Uli Hoeneßia vastaan MM-finaalissa 1974 Kuva: Bundesarchiv uli hoeness

Kunkin luvun päätteeksi kirja tarjoaa kuuliaisesti turnaustilastoja, joskaan niihin ei mukaansatempaavan ottelukerronnan jälkeen aina malta paneutua. Lisäksi osa tilastoista sisältää kirjoitusvirheitä.
Suomi ei ole MM-kisoihin yltänyt, ja itseäni olisi kiinnostanut lukujen lopussa raportti Suomen menestyksestä MM-karsinnoissa. Ekbergillä on verraton taito tulkita maajoukkueiden kehitystä pitkässä valossa, mutta Suomi ei suurennuslasin alle pääse.

Pelilliset ja yhteiskunnalliset päätelmät, joita Ekberg kirjassaan esittää, tuntuvat tarkkaan punnituilta. Hän ei sooloile tai korosta ääripäitä. Kielitaito on kovaa valuuttaa, osoittaa Ekberg, jonka siteeraaman eurooppalaisen lehdistön purevat analyysit tarjoavat ottelutiedotteita syvempiä näkemyksiä. Hillona letun päällä ovat mehukkaat anekdootit: esimerkiksi Euroopan ylenkatsoman Pohjois-Amerikan MLS-liigan edeltäjä oli 1920-luvulla ammattilaisia vilisevä, kymmeniä tuhansia ihmisiä katsomoihin vetävä ammattiliiga. Vuonna 1966 varastetun kultaisen mestaruuspokalin löysi Scotland Yardin nenän edestä Pickles-niminen koira, joka sai palkinnoksi vuoden koiranruuat!

Jalkapallossa muuttuu kaikki, mutta samalla ei mikään.

Yksin kisoista, niiden taustatekijöistä ja seurauksista kertomalla Ekberg asettaa kyseenalaiseksi näkemyksen, joiden mukaan jalkapallo ei olisi osa laajempaa kulttuuria. Toisen maailmansodan aikaan MM-kisat olivat tauolla, ja sen jälkeen tärkeitä yhteiselon eheyttäjiä: jalkapallossa ei pärjää, jos sulkee rajat. Argentiinan kansa puolestaan otti kotikisojen 1978 finaalissa voittaneensa paitsi Hollannin, myös maata hallitsevan sotilasjuntan yhtenä kansakuntana. Puhuttiin, että kentällä pelasi kaksikymmentäviisi miljoonaa argentiinalaista.
Ekbergin ei yksinkertaisesti tarvitse liioitella jalkapallon merkitystä maailmalle.

Rafael van der Vaart ja Andrés Iniesta Etelä-Afrikan MM-turnauksessa 2010
Hallitsevan mestari Espanjan ja Hollannin MM-finaali Etelä-Afrikan kisoissa 2010 oli erittäin kovaotteinen Rafael van der Vaart ja Andrés Iniesta Etelä-Afrikan MM-turnauksessa 2010 Kuva: EPA/MARCUS BRANDT etelä-afrikka 2010

Lajin satavuotinen oppimäärä tiivistyy sivuilla muutenkin kuin MM-kisojen osalta. Eri aikoja dominoineet pelityylit, kuten Tonavan koulukunta, hollantilainen totaalvoetbal ja brasilialainen joga bonito, avataan hyvin lukijalle.

Jalkapallossa muuttuu kaikki, mutta samalla ei mikään. Kaukana ovat ne ajat, jolloin MM-kisoissa pelasi kourallinen joukkueita, parhaat pelimiehet olivat seppiä ja postimiehiä ja pelaajat lähettivät itse otteluraportit sähkeitse kotimaan lehdistölle. Taito on kasvanut, nopeus on lisääntynyt, rahamäärät ovat valtavia.

Mutta leijonanosa on tosiasiassa ennallaan. Toiset huippupelaajat ovat yhä parempia kuin toiset, Kansainvälinen jalkapalloliittojen kattojärjestö FIFA on aiemminkin ollut synonyymi korruptiolle, ja maailmanmestaruuskisojen ympärillä käydään valtioiden ja poliitikkojen kukkoilua. Erittäin kyseenalaisesti Qatarille myönnetyt vuoden 2022 kisat ovat yksi esimerkki jalkapallon lieveilmiöistä.

– On paljon puhuttu, että FIFA:n pitäisi siivota oma pesänsä ja laittaa asiansa kuntoon. Sen puheenjohtaja Sepp Blatter on hyvin kiistanalainen hahmo, Ekberg miettii ja arvioi Blatterin sulkevan joiltain likaisuuksilta silmänsä.

Moni asia on parantunut. Yhä useammalla joukkueella on mahdollisuus tavoitella kisapaikkaa. Huippupelaajat joutuvat näytösmielessä pelaamaan enemmän, mutta heitä myös suojataan kentällä paremmin.

Diego Maradonaa potkittiin menneinä vuosikymmeninä aika surutta. Enää sellainen linja ei menisi läpi.

Entä mitä kaikesta ajattelevat tuhannet MM-kisojen tieltä lanatut köyhät?

Ekbergin mielestä huippufutista näytetään Euroopassa niin paljon, että jalkapallo saattaa kohdata inflaation. Markkinat suuntautuvat Aasiaan.
Voisiko olla, että eurooppalainen jalkapallo menettää koko maanosan tavoin globaalia vaikutusvaltaansa?

– Se voisi olla jopa toivottavaa. Minua on toisinaan häirinnyt, miten eurokeskeistä jalkapallo on. Taloudellinen ja pelillinen ylivoima on johtanut siihen, että edes Etelä-Amerikka ei pysy enää kehityksessä mukana.

Rio de Janeiron Maracanã-stadion
Kuten vuonna 1950, MM-kisojen finaali pelataan Rio de Janeiron Maracanã-stadionilla Rio de Janeiron Maracanã-stadion Kuva: EPA/ANTONIO LACERDA jalkapallon maailmanmestaruuskisat

Kirjan lopettaessa tuntuu kuin olisi matkannut läpi kymmenien valtioiden, voittojen ja häviöiden. Sitten käsittää tämän kesän Brasilian MM-turnauksen mittasuhteet: takana kaikuvat futebol del arten nousu ja tuho, Maracanã-stadionin korviahuumaava hiljaisuus, taantuneen Uruguayn haikailu huipulle, Euroopan vuosi vuodelta paisunut taloudellinen ylivoima, ja jokaisen 19 MM-pokaalin nostaneen kapteenin, ensimmäisenä marmorinkiillottaja José Nasazzin ja viimeksi huippuvahti Iker Casillasin, kisahistoriaan jättämä jalanjälki.

Entä mitä kaikesta ajattelevat tuhannet MM-kisojen tieltä lanatut köyhät? Heille jalkapallo ei kosketa taivasta vaan kyntää syvyyksiä. Sitä ei jalkapallokansa saa unohtaa, muistuttaa Ekberg.

Jalkapallon varjot ovat vahvoja, mutta ilo ja moninaisuus ovat lajin peruspilarit. Se huokuu myös Ekbergin hienosta kirjasta. Kuin taivasta koskettaisi alkaakin mitä osuvimmin uruguaylaiskirjailija Eduardo Galeanon sanoin:

"Kun hyvää jalkapalloa pelataan, olen ihmeestä kiitollinen välittämättä hitustakaan siitä, mikä joukkue tai maa sen minulle tarjoaa."

Mertsi Murmann

Jalkapallon MM alkaa: Äänestä voittajaa!
Yle historia: Kyläotteluista kansainväliseksi superlajiksi
Yle: Jalkapallon MM-kisojen otteluohjelma
Taival: Jalkapallon MM-kisat ovat aikansa heijastus - Jari Ekbergin haastattelu

  • Ihmisen elämä on yksi iso treenileiri

    Aimo ja Köpi soutavat 700 km Kustavista Hailuotoon parissakymmenessä vuorokaudessa. Näin teki myös Juha Hurme ystävänsä kanssa. Fyysisen rutistuksen aikana miehet keskustelevat taiteesta ja yleensäkin ihmisenä olemisesta. Näin syntyi Hurmeen romaani Nyljetyt ajatukset. - Kyllä se hiukan raskasta oli, mutta se oli myös ihanaa.

  • Meri Kuusisto: Amerikkalainen

    Amerikkalainen jalkapallo vaippoihin lastenvaunuihin ja kaupungille. Siinä asetelma ajatusleikille, jolla esikoiskirjailija Meri Kuusisto testaa lukijoiden käsityksiä äitiydestä ja naiseudesta.

Uusimmat sisällöt - Kirjat