Hyppää pääsisältöön

Lammas sanoo "bää"

Lammas sanoo ”bää” ja maistuu hyvältä. Lammas on monipuolinen eläin. Lihan lisäksi suomalainen lammas tuottaa erinomaista villaa ja hyviä taljoja. Kaiken lisäksi lammas on myös ahkera ja väsymätön maisemanhoitaja.

Ennen lähes jokaisessa maatalossa oli muutama lammas. Helppohoitoinen ja monipuolinen kotieläin ei ole kuitenkaan aina ollut arvostettu, ja välillä näytti siltä, että suomalainen lammastalous hiipuu kokonaan.

Vuonna 1965 valmistuneessa televisio-ohjelmassa suomenlampaan erinomaisuutta kehutaan erityisesti villantuottajana. Suomenlampaan villa on kiiltävää ja karkeaa. Näin ollen se on eriomaista raaka-ainetta tekstiiliteollisuudelle, vaikka muutoin lammastalous oli 1960-luvulla alamaissa.

Sittemmin suomalainen lammastalous on kokenut uuden tulemisen. Kotimainen lampaanliha on kysyttyä. Se kulutus on kasvanut koko 2000-luvun.

Suomalainen syö lampaanlihaa keskimäärin 0,6 kiloa vuodessa. Karitsana myydään alle yksivuotiasta lammasta. Lampaanlihaa on yli yksivuotiaiden lampaiden liha.

Kotimaista karitsanlihaa tuotetaan vajaat miljoona kiloa vuodessa. Sen osuus kaikesta syödystä lampaanlihasta on vajaa neljännes, vaikka tavoitteena on, että kotimaisen lihan osuus nousisi puoleen kaikesta kulutuksesta. Kotimaisen lihan kanssa kilpailee mm. Australiasta ja Uudesta Seelannista tuotu liha.

Lampoloita on Suomessa noin 1900 ja lampaita noin 120 000. Tilakoot ovat kasvaneet. Kun vielä 1960-luvulla suurena tilana pidettiin 20-30 uuhen lampolaa, on nykyisin suurimmilla tiloilla jopa 500 uuhta.

Villantuottajina arvostettuja ovat alkuperäisrodut. Suomenlampaan villa soveltuu hyvin niin neulontaan kuin huovutukseenkin.

Lampaat ovat myös erinomaisia maisemanhoitajia. Lampaita onkin kesäisin mm. metsähallituksen, voimayhtiöiden ja kuntien ”palkkalistoilla”. Kun vettä ja nurmea on tarjolla, lammas pärjää hyvin.

Teksti: Reijo Perälä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto