Hyppää pääsisältöön

Suomalainen naiskauneus ei kelvannut propagandakäyttöön sodan aikana

Nainen ja vauva talvisodan aikana
Nainen ja vauva talvisodan aikana Kuva: Yle/Seija Aunila nainen ja vauva

Suomalainen nainen on koreilematon, vaatimaton ja jalostamaton, toisin kuin ulkomaalaiset kanssasisarensa. Tämä käsitys eli vahvasti jo ennen toista maailmansotaa ilmestyneissä suomalaisissa naistenlehdissä, Kotiliedessä, Eeva ja Hopepeilissä, ja se vahvistui entisestään sodan sytyttyä. Sota-ajan nainen ei ollut kaunis, vaan seikkailija tai kaikkensa isänmaalle uhraava perheenemäntä.

Naisen fyysinen kauneus kytkettiin Suomessa sekä ennen toista maailmansotaa että sen jälkeen vahvasti nationalistisiin tarpeisiin. 1930-luvulla ns. valkoinen kulttuurieliitti, johon kuului mm. Kotilieden päätoimittaja Alli Wiherheimo, halusi Suomessa kiinnittyä Saksan nousevaan kansallissosialismiin, mikä johti tarpeeseen jälleen kerran korostaa suomalaisen rodun länsimaisia piirteitä. Taustalla oli ulkomaisten rotututkijoiden tulkinnat 1800-1900-lukujen vaihteessa suomalaisista mongolisen rodun edustajina.

Vuonna 1934 Ester Toivosen valinta Miss Euroopaksi tuki suomalaisten pyrkimystä kuulua länsimaiseen rotuun, sillä varauksella, että tummahiuksisen Toivosen täysveristä suomalaisuutta epäiltiin vahvasti. Eeva kumosi tämän huhun vuonna 1938, kun Toivosen sukuselvitys julkaistiin. Lehti totesi, että suomalainen, mutta siitäkin huolimatta kaunis.

Arjalainen kauneusihanne

Lähelle arjalaista kauneusihannetta päästiin vuonna 1937, kun ”Pohjolan vaalea kaunotar” Britta Wikström valittiin Miss Euroopaksi ja vaalea Suomen neito Sirkka Salonen kruunattiin Miss Euroopaksi sitä seuraavana vuonna. Eevan päätoimittaja Lempi Torppa painotti, että kysymyksessä ei ollut minkäänlainen arktiseksoottinen virtaus, vaan suomalaisesta luonnosta tuulahduksen tuonut neiti Salonen oli voittanut palkinnon kauneimpana ja viehättävimpänä. Voiton jälkeen Salonen antoi mm. Yleisradiossa valmiiksi kirjoitetun vastauksen, jossa hän kertoi isänsä kannustaneen häntä näyttämään maailmalle pestyin naamoin, etteivät suomalaiset vinosilmäisiä mongoleja ole.

Eivät suomalaiset mitään vinosilmäisiä mongoleja ole.

Voitot Miss Eurooppa kisoissa vahvistivat käsitystä, että suomalainen nainen voisi olla kaunis, mutta mielikuva fyysisesti kauniista naisesta kyseenalaistettiin naistenlehdissä. Suomalainen nainen oli kuvauksissa yleensä koreilematon, vaatimaton ja jalostamaton. Suomalaisista näyttelijöistä kirjoitettiin huomattavasti vähemmän glamour-kuvauksia, kuin heidän ulkomaalaisista kollegoistaan, vaikka suomalaisia näyttelijöitä käytettiinkin kansien kuvituksessa.

Ulkomaalainen nainen kuvattiin suomalaisissa naistenlehdissä eksoottiseksi, loistavaksi, värikkääksi tai ihmeen kauniiksi. Usein kuvausten kohteena olivat kuninkaalliset ja näyttelijät.

Käsite ”kaunis nainen” esiintyi muotikuvissa, jotka liittyivät yleensä ulkomailta tulleisiin muotivirtauksiin niin, että muotikuvissa esiintyvät naiset toivat tuulahduksen Pariisin keväästä, eivätkä edustaneet suomalaista naista. Vielä ennen toista maailmansotaa kaunistautumista pidettiin kuitenkin suomalaisissa naistenlehdissä hyveenä ja ainakin kaupunkilaisten toivottiin kaunistautuvan ”kehittyneen seuraelämän vaatimusten mukaisesti”.

Naiskauneus kotirintaman sota-aseena

Toisen maailmansodan aikana naisen fyysistä kauneutta käytettiin propagandatarkoituksessa voittoisan sodan edistämiseen. Sotapropagandan tehtävä oli mm. saada naiset tekemään rintamalle lähteneiden miesten työt, vahvistaa naisten halua synnyttää lapsia väestönkasvun turvaamiseksi ja muokata uhrimielialaa miestappioiden kasvaessa. Sotaa käyvien maiden naistenlehdet valjastettiin tähän tehtävään tukien kyseisen maan propagandatarvetta.

patriotic fassion
patriotic fassion patriotic fassion

Britanniassa lehdistöä valvoi tiedotusministeriö (Ministery of Information), mutta tiedotusvälineet vastasivat itse journalistisesta sisällöstä. Näin brittilehdistön propaganda muodostui eräänlaisen itsesäätelyn pohjalta aivan kuten Suomessakin. Britanniassa naistenlehtien toimittajat muodostivat yhteenliittymän, joka toimi tiiviissä yhteydessä viranomaisten kanssa sodan aikana. He ottivat tehtäväkseen välittää kotirintamalle viranomaisten päätöksiä ja menettelytapoja sekä tuoda uutisia sotarintaman uhrauksista ja valaa uskoa, jotta naiset jaksaisivat ponnistella tuotantokoneiston ylläpitämiseksi. Omistautuminen kauneuden tavoitteluun säilyi vahvana koko toisen maailmansodan ajan brittiläisessä naistenlehdistössä.

Myös amerikkalaisen naisen hyve oli kaunistautua kotiaan ja miestään varten. Syntyi käsite ”Patriotic fashion”. Naisten työssäkäynnin yleistyttyä kauneusihanteeksi amerikkalaisissa naistenlehdissä nousi fyysistä, yleensä miehistä työtä tekevä nuori, kaunis nainen.

Saksalaisnaiset arjalaisen kansakunnan synnyttäjänä

Saksassa Naisille propagandaa välitti natsi-Saksan naisjärjestö NS-Frauenschaft. Järjestö julkaisi kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvää Frauen-Warte naistenlehteä. Saksassa lehdistö oli totaalisesti propagandaministeriön alaisuudessa. Kansanvalistus- ja propagandaministeri Joseph Goebbels pystyi erottamaan ja nimittämään lehtien päätoimittajat.

Fraue-Warte -lehden kansi
Fraue-Warte -lehden kansi fraue-warte -lehden kansi

Näin ollen myös Frauen-Warte toimi natsi-organisaation alaisuudessa ja välitti suoraan Saksan propagandakoneiston viestit naisille ilman toimituksellista arviota tai editointia. Frauen-Warte painotti naiskehon vahvuutta ja kauneutta. Lehden kuvasto viesti naisen roolia uuden kansakunnan synnyttäjänä.

Neuvostolehdet loivat romanttisen kuvan fyysisesti voimakkaasta, sankarillisesta ja rationaalisesta naisesta, joka työskenteli kodin ulkopuolella, mutta huolehti samalla miehensä ja lastensa tarpeista. Leninin lähipiirissä vuonna 1914 perustettu Rabotnitsa-naistenlehti kuvasi artikkeleissaan naisten kyvykkyyttä vaativiin sotatehtäviin ja heidän fyysistä ja henkistä yhdenvertaisuuttaan miehiin nähden. Neuvostoliitossa naiset osallistuivat myös varsinaisiin sotatoimiin, joten naisideaalin oli perusteltua muodostua hyvinkin maskuliiniseksi, mikä vahvisti Venäjän vallankumouksen jälkeen syntynyttä neuvostoliittolaisen naisen arkkityyppiä.

Kotiliedessä Louhen tilalle astuu uhrivalmis Lemminkäisen äiti

Lehtien itsesäätelyn lisäksi viranomaisten kytkeminen lehden sisällön tekoon näkyi vahvimmillaan Kotiliedessä. Päätoimittaja Alli Wiherheimon tahdosta lehdelle perustettiin vuonna 1941 neuvottelukunta, jonka tehtävä oli Wiherheimon mukaan antaa yhä osuvampia ohjeita ja yhä kirkastuvampi tietoisuus siitä, että hyviin koteihin perustuu Suomen onni. Luonnehdinta tarkoitti laajamittaista propagandan levittämistä lehdessä, mm. neuvottelukunnan jäsenen väestöliiton varapuheenjohtaja Elsa Enäjärvi-Haavion tehtävää saada suomalaisnaiset vakuuttumaan kuuden lapsen väestöpoliittisesta tavoitteesta.

Naisen tehtävä on synnyttää vähintään kuusi lasta.

Toisen maailmansodan jälkeen Kotilieden päätoimittaja Alli Wiherheimo käytti metaforisesti Kalevalan naishahmoja kuvatessaan lehden naisarkkityyppiä. Wiherheimon mukaan Kotilieden synty ja toista maailmansotaa edeltävä aika vertautui, Kalevalan Louhi-emännäksi, jolla on hyvän kodin taitavan ja tarmokkaan emännän henkeä ja määrätietoisuutta.

Pohjolan emännän kaudesta Lemminkäisen äitiin

Pohjolan emännän kausi väistyi äkisti syksyllä 1939. Seuraavina vuosina Kotiliedessä hallitsi Lemminkäisen äidin hahmo. Koti-Suomen hyväksi, ennen muuta poikiensa puolesta tämä äiti ponnisteli yli-inhimillisin voimin, hän uskoi, toivoi ja toimi eikä hänen rakkautensa ja kekseliäisyytensä ehtynyt. Naisiin kohdistuva sotapropaganda näkyi Kotiliedessä työteliäänä, vaatimattomana ja kodille omistautuvana, uhrin jakamiseen valmiina perheenemäntänä. Kuvassa Martta Wendelinin luoma arkkityypiksi muodostunut kuva Lemminkäisen äitihahmosta.

Naisideaali tarkoitti Kotiliedessä sotakoneiston osaa, jonka tehtävä oli tuottaa elantoa ja lapsia sekä huolehtia rintamalla taistelevien miesten tarpeista. Kaunistautuminen liitettiin turhamaisuuteen ja moraalittomuuteen, kuten miesten houkutteluun.

Toisin kuin Kotiliesi, Varsinkin Eeva tuotti hyvin vähän sodankäyntiä tukevaa propagandistista materiaalia. Oman propagandapanoksensa lehti antoi Moskovan rauhan eli välirauhan lopulla keväällä ja kesällä 1941, kun Eevan päätoimittaja Lempi Torppa sanoi hyvästit joutilaalle ja huolettomalle yleellisyysnaisella ja toivotti tervetulleeksi terveen, kauniin ja iloisen työvelvollisuusnaisen.

Naistenlehdissä propaganda ulkoistettiin viranomaiskirjoittajille.

Harvinainen kaunis-luonnehdinta esiteltiin heinäkuun numeron kansikuvassa, jossa naiset pesevät joukolla pyykkiä pesusoikkojen äärellä. ”Kauniiden työvelvollisuusnaisten” lisäksi heinäkuun Eevassa julkaistiin myös kolmen artikkelin kokonaisuus työvelvollisuuden puolesta. Yksi kirjoittajista oli sosiaalidemokraattien poliittinen vaikuttaja Tyyne Leivo-Larsson. Näin propaganda oli Eevassa ”ulkoistettu” suoraan viranomaiskirjoittajalle.

Propagandaa vai pakoa todellisuudesta?

Ida Pekarin päätoimittama Hopeapeili asettui propagandististen kirjoitusten määrän ja aiheiden laajuutensa puolesta Kotilieden ja Eevan välille. Hopeapeili kirjoitti naisen roolista kotirintaman töissä ja lasten synnyttäjänä, mutta samalla se argumentoi tätä propagandistista tehtävää vastaan. Lehdellä oli ristiriitainen suhde naisen velvollisuuteen lasten synnyttäjänä. Lehden pääkohderyhmä, työssä käyvä virkanainen, oli lähtökohtaisesti naimaton ja hänen oli mahdollista suorittaa työvelvollisuutensa palkkatyön ohella. Naisen valjastaminen usean lapsen synnyttäjäksi olisi tehnyt mahdottomaksi kulttuurista nauttivan, kaupunkilaisen elämäntyylin. Ristiriita näkyi lehdessä artikkeleina, joissa kyseenalaistettiin naimisiinmenoa ja kuvattiin naimattoman kaupunkilaisen naisen elämän ihanuutta.

Kodeista isänmaalle -palsta Kotiliedessä
Kodeista isänmaalle -palsta Kotiliedessä kodeista isänmaalle

Toisaalta sekä Hopeapeili että Eeva esittelivät myös vihkipareja. Eevassa kuvat painottuivat kauniisiin hääpukuihin sonnustautuneisiin morsiamiin, jotka viestivät ennen kaikkea romantiikkaa.

Kotiliedessä romanttisia vihkikuvia ei julkaistu, vaan lehti pyrki vahvistamaan naisten uhrimielialaa esittelemällä äitejä, joiden pojat olivat kaatuneet rintamalla Kodeista isänmaalle –palstalla.

Seikkaileva nainen pakeni sodan todellisuutta

Hopeapeilissä ja Eevassa suomalaisnaisen kaunistautuminen yhdistettiin miesten miellyttämiseen, johon itsenäisen naisen ei tarvinnut alentua. Naisideaaliksi kasvoi Hopeapeilissä ja Eevassa kansainvälinen seikkailija, uusi nainen, joka pakeni sodan todellisuutta eksoottisiin maailmoihin. Suomalaisten naisten matkakertomuksia maailmansotien välillä tutkinut Ritva Hapuli kuvaa kuinka matka sekä metaforisesti että kirjaimellisesti on liitetty irtaantumiseksi kodista ja sen arvoista.

Naisia laivalla- artikkeli
Naisia laivalla- artikkeli naisia laivalla -artikkeli

Eeva ja Hopeapeili alkoivat kuvata naisia miehisinä seikkailijoina, valtameripurjehtijoina, vakoojina, purjelentäjinä jne. Tyylipuhdas esimerkki oli Naisia laivalla –artikkeli joulukuun Eevassa vuonna 1940. Siinä sankarin rooliin nousee nuori, suomalaisnainen, vapaamatkustaja Leoni. Tämä aimo annoksella suomalaista sisua varustettu uhkarohkea seikkailija selviytyi omalla nokkeluudellaan unelmien maahan, Australiaan. Leoni edusti miehistä, lainsuojatonta seikkailijaa, joka oli irrottautunut täysin naisen perinteisestä kotiin kiinnittyvästä roolista.

Hävityn sodan jälkeen naiskauneudella haettiin jälleen vahvistusta kansalliselle itsetunnolle. Tähän tehtävään sopi Miss Universum -kilpailun vuonna 1952 voittanut Armi Kuusela. Kun ennen toista maailmansotaa naiskauneudella vahvistettiin suomalaisen rodun länsimaalaisuutta, niin sodan jälkeen naiskauneus valjastettiin Jukka Tarkan mukaan kansainvälisen hovikelpoisuuden saavuttamiseen.

Artikkelin kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa Kotilieden naisideaalista toisen maailmansodan ja jälleenrakennuksen aikana.

Kommentit
  • Talvisotatietäjä ratkesi

    Talvisotatietäjäksi valittiin helsinkiläinen Mika Virta.

    Rattoisassa, mutta tiukassa kisassa Etelä-Suomen talvisotatietäjäksi valittiin helsinkiläinen Mika Virta. Hyväksi kakkoseksi, mutta Pohjois-Suomen ykköseksi ja nuorten mestariksi lyötiin reisjärveläinen Joonas Mattola, 19 vuotta.

  • Talvisota viidellä kuvalla kerrottuna

    Talvisodan 105 päivään mahtuu loputtomasti kiehtovia tarinoita ja vaiheita. Osana #sota39-projektia tiivistimme talvisodan tärkeimpiä vaiheita viiteen kuvaan. Kuvien teksteistä saa nopean ja kronologisen kertauksen, kuinka talvisota eteni.