Hyppää pääsisältöön

Yle API - mikä se edes on?

Kun olin Ylellä TET-harjoittelussa, työpistettäni vastapäätä toisella puolella toimistoa istui merkillinen porukka. Tämä ”porukka” on Ylen, Reaktorin ja Affecton API-koodaustiimi.

Ylellä on ongelma, ja se ongelma olen minä. Tai oikeastaan kuulun Ylen ongelmaan eli 15–29 vuotiaisiin. Nuoret katsovat entistä vähemmän TV:tä, sillä kaikki ohjelmathan löytää myös netistä. Tämän lisäksi nuorten TV:n katselusta yhä pienempi prosentti kuluu Ylen kanavilla, mikä tarkoittaa, että Yle menettää relevanssia. Eivätkä ne Ylen ongelmat siihen lopu. Kun nuorten median kulutus suuntautuu entistä enemmän nettiin ja mobiililaitteille, syntyy aivan uusi ongelma: päätelaitteiden fragmentaatio. ”Huh, mikä termi”, saattaa heikkohermoisin jo puuskahtaa, mutta pelottavasta nimestä huolimatta ongelma on helppo ymmärtää.

Päätelaitteiden fragmentaatio tarkoittaa siis sitä, että erilaisia tietokoneita ja mobillilaitteita on niin monia, että sovellusta tehtäessä siitä pitää tehdä tuhansia erilaisia versioita, jokaisella alustalle omansa. Tämä ei ole helppoa eikä varsinkaan halpaa, joten Ylen voimavarat eivät riitä siihen, että kaikille laitteille tehtäisiin oma versio samasta sovelluksesta. Tässä kohtaa kuvaan astuu minua vastapäätä juuri tälläkin hetkellä istuva joukko koodaajia. He ovat sankarit APIen taustalla.

”API, mikä se edes on?” kysyy moni lukija itseltään, ja totta puhuakseni en itsekään aivan täysin ymmärrä, mutta jotenkin näin se menee: Sinä, hyvä lukija, et ole tyytyväinen Ylen nettisivujen uutispalveluun ja haluat tehdä siitä hyvän mobiiliversion, joten saat Ylen apin kautta tarjolla olevaa dataa, joka on tietokoneelle helposti luettavassa ja käsiteltävässä muodossa. Tämä data voi olla esimerkiksi jokin yksittäinen artikkeli tai vain artikkelin teksti. APIn saatuasi kirjoitat sen ympärille koodia, josta tulee ulkoasu sovelluksellesi, ja sovellus on valmis.

Voit kuvitella APIn ruokalistana ravintolassa. Tässä ravintolassa asiakkaina ovat sivustot ja sovellukset. Ravintolassa asiakkaat eivät tiedä, mitä keittiössä tapahtuu, he vain saavat ruokalistan eteensä ja tilaavat mitä listalla lukee. API toimii samalla tavoin, kuin ruokalista. Sivustot ja sovellukset saavat valita ruokalistalta, millaista dataa haluavat. Eli siis API on kuin dataruokalista, joka peittää taustalla olevaa monimutkaisuutta tehden tiedon jakelun ja käsittelyn helpoksi.

Miten APIt siis ratkaisevat Ylen ongelman ja mitä muuta ne mahdollistavat? No, jos jollain koodaustaitoisella on mobiililaite, johon ei vielä ole tehty vaikkapa Yle Areena-sovellusta, hän voi hakea APIn kautta datan, kirjoittaa pätkän koodia ja julkaista sovelluksen. Yle säästyy uuden sovelluksen kehitykseltä ja ylläpidolta, ja voi keskittyä laadukkaan sisällön tuottamiseen.

No, tällä hetkellä Ylen APIt eivät ole vielä julkisia, mutta töitä tehdään kovaa tahtia julkaisun eteen. Ja juuri tästä syystä työpistettäni vastapäätä, toisella puolella toimistoa, istuu merkillinen porukka, ja tämä porukka tekee kovasti töitä mahdollistaakseen median jakelun alustasta riippumatta mahdollisimman suurelle kohderyhmälle.

Kommentit
  • Areenan kenties kasarein tapaus on Mummo

    Mummo-sarja nyt Areenassa.

    Mummo-sarjassa Annan rakas ystävä on mummi. Tämä mummi ei vain leivo pullaa tai kudo sukkaa, vaan hakkeroi pankkiin ja varastaa rahaa, maalaa graffiteja sekä eläytyy koiraksi niin vahvasti, että perhe unohtaa, että mummi on mummi. Mummo-sarja on nyt vuoden verran katsottavissa ja se on kenties eniten 1980-luvun loppua huokuva ohjelma, mitä Areenasta löytyy.

  • Muutoksia Areenan audiosisältöjen RSS-syötteissä

    Audiojaksot näyttäytyvät uusina podcast-sovelluksissa.

    Radion julkaisualustan muutos muuttaa myös Areenan RSS-syötteitä. Radion tallennesisältöjä ollaan parhaillaan siirtämässä uudelle suoratoistoalustalle, jossa Areenan videosisällöt ovat jo jonkin aikaa majailleet. Tällä hetkellä sisällöistä on siirretty vajaa viidennes. Siirron yhteydessä kunkin sisällön yksilöivä sisältö-ID muuttuu.

  • Arki on niin hassua, siksi tehtiin Kätevä emäntä – neljä kautta nyt Areenassa

    Kätevän emännän neljä kautta nyt Areenassa.

    Vaikka Kätevä emäntä oli ensimmäisiä pääasiassa naisten tekemiä sketsisarjoja, ei sen huumori ollut miesvastaista, muistuttaa tuottaja Sirpa Bertling. Päinvastoin, piikin saivat usein tuntea naiset itse. Monesta hahmosta, kuten toimiston Raijasta, tuli niin suosittu, että näyttelijä Minna Kivelä esittää erikoista hahmoa yhä edelleen.