Jos työtä tehdessä käytetään runsaasti energiaa, voisiko siitä edes osa varastoitua työn tuloksena syntyvään tuotteeseen?
Musiikin yhteydessä mainitaan usein, että kyseinen musiikki uhkuu tai pursuaa energiaa. Kuinka paljon energiaa voisi esimerkiksi konsertti sisältää? Tai voisiko äänitteen kannessa olla mainittuna myös energiasisältö? Prisma Studio päätti selvittää asiaa.
Testattavat muusikot rajattiin perusbändin kokoonpanon mukaiseksi: rumpali, kitaristi ja laulaja. Basistia ei otettu mukaan, koska soitin muistuttaa ulkoisesti kitaraa, joten sen soittamiseen kuluva energia lienee samaa luokkaa. Neljänneksi soittimeksi etsittiin soitin, jossa olisi paljon soitettavaa. Vaihtoehtoja oli useita, joista valittiin haitari. Mielenkiintoisia instrumentteja jäi testistä pois senkin vuoksi, että ohjelma-aika on rajallinen.
Muusikoiden hengityskaasuista mitattiin happi- ja hiilidioksidipitoisuudet sekä hengitetyn ilman tilavuus. Näistä tiedoista Jussi Konttinen laski soittamiseen kulutetun energian määrän. Kalorisummasta on vähennetty normaaliaineenvaihdunnan aikainen kulutus, joka on yksi kilokalori henkilön painokiloa kohden.
Muusikot soittivat mittausta varten noin vartin mittaisen setin, jonka perusteella voidaan arvioida energiankulutus pidemmillä jaksoilla. Tulokseksi saatiin puhtaita kilokaloreita.
Haitarinsoitto on omaa luokkaansa
Eri ammattien kuormitusta on tutkittu lukuisissa ulkomaisissa tutkimuslaitoksissa, mutta myös Työterveyslaitoksella Suomessa. Aineenvaihdunnan tehoa tai energiankulutusta havainnollistetaan MET-yksiköinä (metabolinen ekvivalentti). Yhden MET-yksikön tasoon yltää, kun istuu tai makaa paikoillaan tekemättä mitään. Ykkönen on siis lepoaineenvaihdunnan taso. Toinen ääripää on Jussi Konttisen mukaan 15 MET-yksikön taso, johon pääsee, kun juoksee 3000 metrin tulosta Cooperin testissä. Eri ammattien fyysistä rasitusta voidaan verrata MET-yksiköiden keskiarvojen avulla.
Testihenkilöiden kohdalla pelkkien MET- ja sykearvojen vertailun perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä. Energiankulutuksen mittaukseen vaikuttavat myös taustatiedot, pituus, paino, ja henkilön kuntotaso. Viime mainittu arvioitiin testattavien henkilöiden liikuntaharrastusten perusteella.
Veeti Kallio, laulu
MET keskiarvo: 3,2
MET maksimi 5,3
Sykekeskiarvo 109
Sykemaksimi 131
Veeti Kallio kulutti energiaa 329 kcal tunnissa. Tulos vertautuu keskiraskaisiin maatalon töihin – esimerkiksi omenien keruuseen tai lypsämiseen. Energian kulutus olisi todennäköisesti ollut suurempi, jos Kallio olisi esiintynyt ilman kitaraa. Soitin rajoitti hänen liikkumistaan esiintymisen aikana.
Tex Turpeinen, kitara
MET keskiarvo: 3,46
MET maksimi 8,3
Sykekeskiarvo 160
Sykemaksimi 173
Tex Turpeinen käytti kitaransoittoon energiaa 319,8 kcal tunnissa. Työ vastaa autonasentajan fyysistä kuormitusta. Kotitöistä kuormituksen vertailukohtana voisi käyttää ikkunanpesua tai imurointia.
Kalle Miettinen, rummut
MET keskiarvo: 4,1
MET maksimi 12,9
Sykekeskiarvo 139
Sykemaksimi 149
Kalle Miettinen takoi rumpuja 370,2 kcal:n edestä tunnissa. Rumpujen soittamisen rasitusta voi verrata keskiraskaisiin maatalon töihin, kuten väkirehun tai heinän jakamiseen. Myös HKL:n rata- ja vaihdeasentajien työn rasitus on samaa tasoa rumpalin työn kanssa.
Kimmo Pohjonen, haitari
MET keskiarvo: 8,64
MET maksimi 17,1
Sykekeskiarvo 160
Sykemaksimi 180
Kimmo Pohjosen haitarinsoitonaikainen fyysinen kuormitus oli Prisma Studion testissä omaa luokkaansa. Kilokaloreita kului 622,8 tunnissa. Yhtä raskaita työvaiheita ovat esimerkiksi savusukellus laivapalosimulaatiossa, paarien kantaminen ensihoitotyössä tai metsurin työn kaato-, karsinta- ja kasausvaiheet. Pohjosen 17 MET-yksikön huippukuormitukseen vaaditaan erittäin hyvä kunto.
Hypoteettisen äänitteen sisältämä soittoenergia
Tulokset eivät kerro suoraan kyseisen instrumentin soittamisessa käytettävästä energiamäärästä. Merkittävä muuttuja on itse muusikko, hänen soittotyylinsä ja se, onko kappale hidas vai nopea. Seuraavassa muutama hypoteettinen esimerkki - kuinka paljon laskennallista soittoenergiaa on saatavissa erilaisista musiikkielämyksistä. Esimerkkikokoonpanoissa ovat mukana testatut muusikot, vaikka todellisuudessa he eivät olekaan soittaneet yhdessä. Yhtyeeseen on lisätty basisti, jonka energiankulutus on arvioitu samaksi kuin kitaristilla.
Esimerkki 1 - äänite
Yhtye on julkaissut äänitteen, jonka kokonaiskesto on 55 minuuttia. Esimerkissä oletetaan, että jokainen bändin jäsen on tehnyt yhtä paljon soittotyötä levyn eteen. Levyn kansitietojen mukaan albumin soittoenergiasisältö on 1798,1 kcal.
Esimerkki 2 - äänite
Todellisuudessa äänitteen tekovaiheessa soittotunteja kertyy huomattavasti enemmän kuin mitä valmiilla äänitteellä on kuunneltavissa. Eri soitinten osuudet on saatettu koostaa eri otoista. Ensimmäisestä otosta on otettu mukaan pari tahtia, toisesta otosta, kertosäkeen kohta, kolmannesta välisoitto ja niin edelleen. Muusikko on kuitenkin soittanut kappaleen alusta loppuun joka kerta. Jossain kappaleissa soittokertoja voi olla kymmeniä. Muusikko soittaa myös ottoja, jotka hylätään kokonaan, mutta ovat silti tärkeitä kokonaisuuden muodostumisessa. Toisaalta muusikko ei aina soita koko kappaletta, jos tuottaja haluaa hioa vain paria tahtia välisoitossa.
Muuttujia on lukemattomia, joten on hyvin albumikohtaista, kuinka paljon soittoenergiaa musiikin tuottamiseen on satsattu. Tässä tapauksessa energiasisältö on laskettu sen mukaan, kuinka pitkään yhtyeen jäsenten on oletettu soittaneen levytysprosessin aikana.
Kuvitteellisen albumimme levytyksen aikana kitaristi, basisti ja rumpali soittavat kukin 15 tuntia, haitarin osuus 7 tuntia ja laulaja laulaa 18 tuntia. Hypoteettisen albumin kannessa mainitaan musiikkiin sitoutuneen soittoenergian määräksi 25 428,6 kcal.
Esimerkki 3 - konsertti
Yhtye soittaa 1 tunnin ja 45 minuutin mittaisen konsertin ilman taukoa. Konsertin mainosjulisteessa luvataan keikan soittoenergiasisällöksi 3432,8 kcal.
Musiikkia ilman ajattelua
Myös ajatustyö kuluttaa energiaa yhtälailla kuin fyysinen työ. Ajatteluun käytettyä energiaa ei Prisma Studion testissä tällä kertaa mitattu. Kimmo Pohjonen ei ajattele soittaessaan.
- Joskus keikalla kaikki menee niin hienossa energiassa, että tulee sellainen kuningasolo - tuntuu kuin voisi mennä seinän läpi. Sen tunteen saavuttaa vain, jos soittaessa ei ajattele mitään.
Pohjosen soolokeikat kestävät noin 90 minuuttia. Pelkästään valojen ja yleisön tuottama lämpö laittaisi jo hikoilemaan.
- Se on todella hikinen suoritus. Jos on hyvä keikka, niin ei väsytä yhtään. Jos on huono keikka, niin on ihan puhki. Se on mieletöntä, miten rento suoritus saa aikaan sen, että on mieletön energia keikan jälkeenkin.
Voisiko Kimmo Pohjosen kokemuksesta vetää maallikkojohtopäätöksen, että muusikon tuottama soittoenergia osin palaa takaisin hänen käytettäväkseen?
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi polkupyöräergometritestissä testihenkilön suoriutuminen on parempaa, kun hän kuuntelee mieluista musiikkia. Epämiellyttävää musiikkia kuunnellessa testihenkilö koki testin edellistä raskaammaksi. Lempimusiikin kuunteleminen rasituksen aikana siivittää parempaan suoritukseen.
Kirjoittaja: Kari Paananen
