Hyppää pääsisältöön

Anna Laine: Tuntematon venäläinen pop

Toimittaja Anna Laine
Toimittaja Anna Laine Kuva: Yle, Jyrki Valkama anna laine

Osallistuin toissaviikonloppuna Tallinn Music Week -festivaalille, joka on Baltian alueen suurin sisätiloissa järjestettävä festivaali ja musiikkialan konferenssi. Tallinn Music Week täytti jo kuudetta kertaa Viron pääkaupungin lukuisilla konserteilla. Musiikki oli kaikkialla – konserttisaleissa, klubeilla, kirjakaupoissa, gallerioissa ja jopa ostoskeskuksissa. Tänä vuonna festivaalille osallistui yli 200 artistia 21:stä eri maasta. Eniten ulkomaalaisia artisteja tuli Suomesta, mutta mikä mielenkiintoisinta, moni tuli myöskin Venäjältä.

Ai miksi mielenkiintoista? Siksi, että venäläistä pop-musiikkia kuulee niin harvoin meillä lännessä. Tiedämme Tatu:n ja Euroviisuissakin esiintyneen Dima Bilanin. Hieman enemmän asiaan perehtyneet ihmiset tuntevat DDT-yhtyeen, joka on viime vuosina Suomessakin myynyt useita keikkoja loppuun. Mutta sanooko kenellekään esimerkiksi nimi Zemfira yhtään mitään? Kyseessä on yksi Venäjän suosituimmista artisteista, joka on myynyt yli 3 miljoonaa levyä. Yhtyeen keulahahmo on laulajatar Zemfira Talgatovna Ramazanova, joka on syntynyt 70-luvun puolivälissä tataariperheeseen Ufan kaupungissa. Zemfira-bändi perustettiin 90-luvun lopussa ja saavutti oitis suuren suosion.

Koska monikaan ei tiedä koko Zemfiraa, emme tiedä myöskään sitä, että se on konserteissaan ottanut voimakkaasti kantaa Venäjän ja Ukrainan tilanteeseen ja osoittanut tukensa Ukrainalle. Moni muukin tunnettu venäläinen kulttuurivaikuttaja on ilmaissut mielipiteensä aiheesta. Esimerkiksi lännessä parhaiten historiallisista dekkareistaan tunnettu venäläiskirjailija Boris Akunin on kritisoinut blogissaan Venäjää sodanlietsomisesta. Sekä Akuninin kirjat että blogi ovat Venäjällä hyvin luettuja.

Tiedämme esimerkiksi sen, että Janet Jackson on vilauttanut rintaansa jalkapallo-ottelun väliajalla, mutta emme tiedä kuka on Venäjän suosituin artisti.

Me peittelemme itsemme pelkoon jo varsin tottuneesti. Ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta tässä tapauksessa uskon, että tieto ei lisää tuskaa. Jos näkisimme edes pieniä välähdyksiä Venäjästä ilman Putinin kasvoja ja panssarivaunuja, voisimme saada eheämmän kuvan, joka ei olisi yhtä pelottava.

Kielimuuri on iso ongelma venäläisen pop-kulttuurin tunnetuksi tulemisessa. Suurin osa venäläisartisteista esiintyy venäjäksi ja venäläistä kirjallisuutta käännetään säälittävän vähän. Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden professori Tomi Huttunen on tehnyt uraauurtavaa työtä kääntäessään muun muassa DDT-yhtyeen sanoituksia venäjästä suomenkielelle. Huttunen on myös julkaissut vuonna 2012 venäläiseen rock-musiikkiin perehdyttävän teoksen Pietari on rock. Suosittelen kirjaa lämpimästi, koska se avaa venäläistä mielenmaisemaa helpostisulatettavalla tavalla.

Päivittäin me suorastaan marinoidumme länsimaisessa, erityisesti yhdysvaltalaisessa, pop-kulttuurissa. Tiedämme esimerkiksi sen, että Janet Jackson on vilauttanut rintaansa jalkapallo-ottelun väliajalla, mutta emme tiedä kuka on Venäjän suosituin artisti. Uskallan väittää, että ymmärrämme yhdysvaltalaista kulttuuria ja sen vivahteita jopa paremmin kuin edes omaamme, sitä joka tulee Suomen sisältä. Vai osaako joku heti nimetä kolme saamelaista laulajaa? Yhdysvaltalaisten joukosta kolmen laulajan mainitseminen on ihan helppo tehtävä.

Mutta mitä jos tuntisimme venäläistä poppia edes hieman paremmin? Mihin se voisi johtaa? Veikkaan, että ainakin pelkojen pienentymiseen. Venäjä ei tarjoa vain raskassoutuista kirjallisuutta, kansanmusiikkia balalaikoilla ja nurkkaan ahdistettua punk-musiikkia. Tallinn Music Weekillä esiintyi muun muassa moskovalaisyhtye Everything is made in China, jonka musiikkia ei suin surminkaan saisi istutettua siihen ajatusmuottiin, joka meillä on venäläisistä ja venäläisyydestä. Heleän elektroninen pop-musiikki sai yleisön unohtamaan politiikan ja keskittymään musiikkinautintoon. Sehän osittain onkin viihteen tehtävä – tehdä vaikeasti ymmärrettävästä todellisuudesta edes viihdyttävää ja hetkellisesti mukavampaa.

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Timo Rautiaisen Tiernapojat - raskaalla poljennolla joulua kohti

    Timo Rautiainen

    Teeman Elävä arkisto toivottaa hyvää joulua itse kullekin säädylle ja lähtee tiernapoikien matkaan. Timo Rautiainen kertoo, miten tiernapojat taittuivat hevirockin tyyliin ja lopuksi näemme sen aidon ja alkupeärisen version. Tiernapojat Yle Teemalla: Torstaina 14.12. klo 23.11 Perjantaina 15.12. klo 14.55 Maanantaina 18.12.

  • Metsä huokaa ja hiljenee. Avaruusromua 17.12.2017

    Äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa.

    Yhtäkkiä metsä hiljenee ympärillä. Linnunlaulu lakkaa ja metsä vaikenee. Valo tulee oudosta suunnasta. Kaikki on ylösalaisin. Kaikki on väärinpäin. Tuttu metsä on muuttunut vieraaksi paikaksi. Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanuskomusperinteessä tila tai paikka, johon metsässä kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeitossa kulkija joutuu metsänhaltijoiden ja maahisten maailmaan. Avaruusromussa seikkaillaan äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Star Wars: The Last Jedi - Hyvä, paha, hyvä, paha...

    Uusi Star Wars vetoaa vauhdilla ja söpöydellä

    Star Warsin uusi trilogia ilmestyy joka toinen vuosi, ja välivuosina tulee spinoff-elokuvia. Sarjan ensi-iltatahti alkaa olla äärirajoilla, joten on hyvä kysymys, miten uusi elokuva The Last Jedi kestää toiston ja arkipäiväistymisen. Uudessa sarjassa on otettu konservatiivinen linja sarjan uudistamiseen.

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.