Hyppää pääsisältöön

Anna Laine: Tuntematon venäläinen pop

Toimittaja Anna Laine
Toimittaja Anna Laine Kuva: Yle, Jyrki Valkama anna laine

Osallistuin toissaviikonloppuna Tallinn Music Week -festivaalille, joka on Baltian alueen suurin sisätiloissa järjestettävä festivaali ja musiikkialan konferenssi. Tallinn Music Week täytti jo kuudetta kertaa Viron pääkaupungin lukuisilla konserteilla. Musiikki oli kaikkialla – konserttisaleissa, klubeilla, kirjakaupoissa, gallerioissa ja jopa ostoskeskuksissa. Tänä vuonna festivaalille osallistui yli 200 artistia 21:stä eri maasta. Eniten ulkomaalaisia artisteja tuli Suomesta, mutta mikä mielenkiintoisinta, moni tuli myöskin Venäjältä.

Ai miksi mielenkiintoista? Siksi, että venäläistä pop-musiikkia kuulee niin harvoin meillä lännessä. Tiedämme Tatu:n ja Euroviisuissakin esiintyneen Dima Bilanin. Hieman enemmän asiaan perehtyneet ihmiset tuntevat DDT-yhtyeen, joka on viime vuosina Suomessakin myynyt useita keikkoja loppuun. Mutta sanooko kenellekään esimerkiksi nimi Zemfira yhtään mitään? Kyseessä on yksi Venäjän suosituimmista artisteista, joka on myynyt yli 3 miljoonaa levyä. Yhtyeen keulahahmo on laulajatar Zemfira Talgatovna Ramazanova, joka on syntynyt 70-luvun puolivälissä tataariperheeseen Ufan kaupungissa. Zemfira-bändi perustettiin 90-luvun lopussa ja saavutti oitis suuren suosion.

Koska monikaan ei tiedä koko Zemfiraa, emme tiedä myöskään sitä, että se on konserteissaan ottanut voimakkaasti kantaa Venäjän ja Ukrainan tilanteeseen ja osoittanut tukensa Ukrainalle. Moni muukin tunnettu venäläinen kulttuurivaikuttaja on ilmaissut mielipiteensä aiheesta. Esimerkiksi lännessä parhaiten historiallisista dekkareistaan tunnettu venäläiskirjailija Boris Akunin on kritisoinut blogissaan Venäjää sodanlietsomisesta. Sekä Akuninin kirjat että blogi ovat Venäjällä hyvin luettuja.

Tiedämme esimerkiksi sen, että Janet Jackson on vilauttanut rintaansa jalkapallo-ottelun väliajalla, mutta emme tiedä kuka on Venäjän suosituin artisti.

Me peittelemme itsemme pelkoon jo varsin tottuneesti. Ja se on ihan ymmärrettävää. Mutta tässä tapauksessa uskon, että tieto ei lisää tuskaa. Jos näkisimme edes pieniä välähdyksiä Venäjästä ilman Putinin kasvoja ja panssarivaunuja, voisimme saada eheämmän kuvan, joka ei olisi yhtä pelottava.

Kielimuuri on iso ongelma venäläisen pop-kulttuurin tunnetuksi tulemisessa. Suurin osa venäläisartisteista esiintyy venäjäksi ja venäläistä kirjallisuutta käännetään säälittävän vähän. Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden professori Tomi Huttunen on tehnyt uraauurtavaa työtä kääntäessään muun muassa DDT-yhtyeen sanoituksia venäjästä suomenkielelle. Huttunen on myös julkaissut vuonna 2012 venäläiseen rock-musiikkiin perehdyttävän teoksen Pietari on rock. Suosittelen kirjaa lämpimästi, koska se avaa venäläistä mielenmaisemaa helpostisulatettavalla tavalla.

Päivittäin me suorastaan marinoidumme länsimaisessa, erityisesti yhdysvaltalaisessa, pop-kulttuurissa. Tiedämme esimerkiksi sen, että Janet Jackson on vilauttanut rintaansa jalkapallo-ottelun väliajalla, mutta emme tiedä kuka on Venäjän suosituin artisti. Uskallan väittää, että ymmärrämme yhdysvaltalaista kulttuuria ja sen vivahteita jopa paremmin kuin edes omaamme, sitä joka tulee Suomen sisältä. Vai osaako joku heti nimetä kolme saamelaista laulajaa? Yhdysvaltalaisten joukosta kolmen laulajan mainitseminen on ihan helppo tehtävä.

Mutta mitä jos tuntisimme venäläistä poppia edes hieman paremmin? Mihin se voisi johtaa? Veikkaan, että ainakin pelkojen pienentymiseen. Venäjä ei tarjoa vain raskassoutuista kirjallisuutta, kansanmusiikkia balalaikoilla ja nurkkaan ahdistettua punk-musiikkia. Tallinn Music Weekillä esiintyi muun muassa moskovalaisyhtye Everything is made in China, jonka musiikkia ei suin surminkaan saisi istutettua siihen ajatusmuottiin, joka meillä on venäläisistä ja venäläisyydestä. Heleän elektroninen pop-musiikki sai yleisön unohtamaan politiikan ja keskittymään musiikkinautintoon. Sehän osittain onkin viihteen tehtävä – tehdä vaikeasti ymmärrettävästä todellisuudesta edes viihdyttävää ja hetkellisesti mukavampaa.

Kommentit
  • Puhe peittää ja paljastaa

    Puhetapa on osa persoonaa.

    Puhelinmyyjä yrittää saada lehtitilauksia puhumalla lupsakasti savoa. Viraston työntekijä piiloutuu hiotun ammattikielen taakse ja kätkee puheesta omat tunteensa. Käskyvaltaansa pönkittävä puhuu painokkaasti, alistuva naurahtelee sovittelevasti. Kun juttelet tuntemattoman kanssa, teet monia huomioita hänen puhetavastaan.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Puhe peittää ja paljastaa

    Puhetapa on osa persoonaa.

    Puhelinmyyjä yrittää saada lehtitilauksia puhumalla lupsakasti savoa. Viraston työntekijä piiloutuu hiotun ammattikielen taakse ja kätkee puheesta omat tunteensa. Käskyvaltaansa pönkittävä puhuu painokkaasti, alistuva naurahtelee sovittelevasti. Kun juttelet tuntemattoman kanssa, teet monia huomioita hänen puhetavastaan.

  • Tere Perestroika! – eli voiko yksi punk-biisi horjuttaa maailman mahteja?

    Musiikki muurin murtajana

    Poliittisen kuohunnan aikoina musiikilla on väliä, se menee suoraan tunteisiin paremmin kuin pamfletit. Viron laulava vallakumous 80-luvun lopulla hyödynsi vanhoja kansallislauluja, mutta myös rockilla ja punkilla oli iso rooli. Euroopan poliittiset valtarakenteet alkoivat säröillä 1980-luvun puolivälissä.

  • Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kukkamerimosaiikki lohduttaa ja ilahduttaa sairaalan seinässä Tukholmassa

    Sairaalaympäristössä Tuula Lehtisen kukat lohduttavat.

    Kuvataiteilija Tuula Lehtisen kuusi kerrosta kattavan kukkameriaiheinen mosaiikkiteos viestii luottamuksellisuutta. Danderydin sairaalan seinään kiinnitettyjen mosaiikkipalasten värit ja paikat määriteltiin tarkkaan etukäteen tietokoneohjelmalla. Tampereelle Finlaysonin Pikkupalatsiin ja uintikeskukseen tehdyt suuret mosaiikkityöt olivat vaativia, mutta mikään muu aikaisempi työ ei ole ollut näin haastava.

  • Toivo runoa, jolla muutetaan maailmaa

    Mikä on sinun runotoiveesi?

    Tämän runon haluaisin kuulla -lähetys nostaa liput liehumaan ja banderollit hulmuamaan. Nyt toivotaan runoja, joilla muutetaan maailmaa! Runo katsoo tulevaisuuteen. Se voi ottaa kantaa, muuttaa maailman kauniimmaksi, hauskemmaksi tai ymmärrettävämmäksi. Millä runolla sinä haluaisit maailmaa muuttaa? Lähetyksen vieraana on rap-artisti Paleface.

  • Avaruusromua: Kirje oli tullut Kokkolasta

    Yhtye oli nimeltään Nemesis.

    Se oli naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Kirjeen mukana oli c-kasetti. Oli vuosi 1993. Kirje esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. Siinä kuvailtiin, kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi. Yhtye oli nimeltään Nemesis. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman elokuvafestivaalin 2019 juliste on täällä!

    Filmi, metsä ja Stalker festivaalijulisteen inspiraationa.

    Teeman elokuvafestivaalia vietetään taas 27.11.–1.12.2019. Festivaalin visuaalinen ilme sisältää kaikuja Andrei Tarkovskin Stalkerin salaperäiseltä vyöhykkeeltä: Kriittisellä vyöhykkeellä puhutaan elokuvasta. Lataa juliste itsellesi täältä ja paikanna itsesi ja mobiililaitteesi Kriittiselle vyöhykkeelle profiili- ja taustakuvilla!

  • Tanssi itsellesi terveemmät aivot

    Aivot voivat hyvin, kun keho ja mieli voivat hyvin.

    Käykö sinulle joskus niin, että erityisen stressaavan työpäivän jälkeen jätät liikunnan väliin ja sorrut lohdutukseksi roskaruokaan? Kotiin tultuasi kohdistat turhautumisesi puolisoosi ja uppoudut koko illaksi mököttämään päätteen ääreen. Yöllä uni ei tule, kun mietit elämäsi kurjuutta. Inhimillistä, mutta aivan väärin, jos ajattelet aivojesi terveyttä.

  • Kirsi Marie lähti opiskelemaan sosialismia Itä-Saksaan – löysi yllättäen vilkkaan homo- ja lesbokulttuurin

    Itä-Saksan todellisuus valkeni 2 kuukaudessa

    DDR:n kansainvälinen nuorisokorkeakoulu oli näyteikkuna reaalisosialismiin ja sen tehtävänä aatteen levittäminen ympäri maailman. Koulussa opiskeli vuosittain satoja nuoria eri maista ja kulttuureista. Vuonna 1988 parikymppinen Kirsi Marie Liimatainen seisoi samassa joukossa Itä-Berliinin Bogenseella. Kirsi Marie oli kasvanut työläisperheessä Tampereen Pispalassa.

  • Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi!

    Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin sanoi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly eli Groucho Marx elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria. Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleen albumista nimeltä Experimental Synth Kids. Rohkealla ja virkistävällä albumilla on nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Toimittajalta: Tulevaisuuden museossa on vain yksi esine – ekokriisin pahentuessa tavarapaljous korvataan elämää säilyttävillä oivalluksilla

    Museo pelastaa ihmisen kulttuurista pelastamisen arvoisen.

    Maapallo on valtavan muutoksen kourissa. Ihmiskunnan vaikutus on sysäämässä sen uuteen vaiheeseen, jossa ilmasto kuumenee ja iso osa nykyisistä eliölajeista uhkaa kadota. Mitä museoiden pitäisi tehdä tällaisessa maailmassa? Yksi vaihtoehto on radikaali pelkistäminen, kirjoittaa KulttuuriCocktailin Teemu Laaksonen.

  • Lukijan yllättävä yhteydenotto kertoo ajasta, kun Suomessa luettiin natsien propagandaa

    Paljastui tarina, joka ulottuu sisällissodasta 1940-luvulle.

    Yhteydenotto antaa lisätietoa ajasta, jolloin Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen. Kirjoitin vastikään artikkelin 1940-luvulla Suomessa julkaistusta Signaali-lehdestä, joka oli natsien propagandaa. Kiiltokuvamaisessa suomenkielisessä lehdessä maalailtiin kuvaa onnellisesta tulevaisuudesta, jos natsit voittaisivat toisen maailmansodan.