Hyppää pääsisältöön

Harharetki muistojen Wieniin à La Bohème

Basso Mika Kares laulaa yleisön edessä polvillaan.
Basso Mika Kares laulaa yleisön edessä polvillaan. Kuva: Teather an der Wien mika kares

Tein muutama viikko sitten hassun harharetken Wieniin, ilman sen kummempaa syytä. Olen joskus parikymmentä vuotta sitten asunut puoli talvea Wienissä. Sinä aikana minulta jäi tärkeitä nähtävyyksiä väliin, kun kaikki energia meni olemassaolon taisteluun. Asuimme silloin aivan kuin La Bohemen taiteilijat erään täti-ihmisen ullakolla. Huoneessa oli hyvä tuuletus, sillä ikkunasta puuttui yksi ruutu.

Nyt palasin Wieniin juuri kun Suomessa alkoi maaliskuun kolkko takatalvi räntäsateineen, mutta Wienissä oli melkein kesäkelit. Wienzeilen rantojen Naschmarkt-torin ravintoloissa oli terassipäivänä yli 20 astetta lämmintä - ja mikä pörinä tällä kulinaarisen kulttuurin kohtauspaikalla. Otin takaisin tuon parikymmentä vuotta sitten kärsityn kylmän talven vahingot.

Toisaalta minua ihmetytti eniten, ettei mikään ollut muuttunut Wienissä kahdenkymmenen vuoden aikana. Samat raitiovaunulinjat kovine puupenkkeineen kulkivat samoihin osoitteisiin. Wienin julkinen liikenne on todella tehokasta, ehkä siksi että energiaa ei haaskata jatkuviin muutoksiin. U-bahn kulki melkein aina minuutin välein. Bussilinjat kiertelivät pitkin pikkukatuja, joten yksityisautoilu tuntui täysin tarpeettomalta.

Harnoncourtin Mozart-sarja avasi korvat

Tuntui siltä että Wienissä aivan vilisi suomalaisia. Heti ensimmäisenä tapaisin musiikkiagentti Pekka Pohjolan ja pianotaiteilija Maritta Viitasalon. He olivat kirittämässä Mika Kareksen esitystä Teather an der Wienissä, jossa oli menossa Nikolaus Harnoncourtin ja hänen vakibändinsä Concentus Musicuksen Mozart-sarja. Figaron häät oli jo esitetty, Don Giovanni parhaillaan ohjelmistossa ja Cosi fan Tutte oli tulossa kevään kuluessa .

Theater an de Wienin katsomo.
Theater an de Wienin katsomo. - (Copyright: Yle/Paula Nurmentaus) Theater an de Wienin katsomo. Kuva: Yle/Paula Nurmentaus theater an der wien
Mika Kares lauloi teoksessa ainoana suomalaisena. Hän esiintyi Don Giovanissa sekä Masetton että Komtuurin rooleissa. Masettona Kareksesta tuli pohjalainen mahti-isäntä. Komtuurina hän taas esiintyi kuin espanjalainen aatelisherra. Kareksen ääni soi näyttämöllä todella komeana, mutta oopperan loppukohtauksessa hän joutui Komtuurin roolissa laulamaan aitiosta ja vielä polvillaan, kun ei sinne pitkänä miehenä muutoin mahtunut.

Minusta hän teki kaikkien aikojen mahtipontisimman Masetton, joka olisi pystynyt puhaltamaan Don Giovannin kumoon mennen tullen, ja lopulta hän Komtuurina korjasi Don Giovannin kokonaan mennessään. mutta kaikesta tästä voitte lukea Mika Kareksen omasta blogista näiltä sivuilta.

Don Giovanni -esityksen ideana oli luistella konserttiesityksen ja näyttämöllisen esittämisen välimaastossa, mikä tuntui vähän oudolta ratkaisulta. Välillä näyteltiin ja välillä palattiin nuottitelineillä lepäävien partituurien ääreen. Yksinkertainen puvustus oli niin kekseliäs, että sen varassa olisi ehkä voinut näytellä kaikki kohtaukset ihan reilusti.

Teather and der Wien - Papageno-portti
Teather and der Wien - Papageno-portti - (Copyright: Yle/Paula Nurmentaus) Teather and der Wien - Papageno-portti Kuva: Yle/Paula Nurmentaus teather an der wien
Kiinnostavinta oli kuunnella Nikolaus Harnoncourtin Mozart-tulkintaa. Se kun ei suinkaan ollut tavallista Mozart-pimputtelua, jossa mennään eteenpäin kuin suonenvedossa. Harnoncourt antoi musiikille oman aikansa ja tempojen vaihtelut olivat todella huomattavia. Romanttisesti kaartuvat aariat esitettiin hartaasti eläytyen ja komiikka taas korostui nokkelissa puherepliikeissä.

Theater an der Wien oli varmaan Nikoluas Harnoncourtilta tietoinen valinta, sillä talon on alun perin rakentanut vuonna 1801 Mozartin Taikahuilun libretisti ja teatterinjohtaja Emanule Schikaneder, joka jatkoi uudessa talossaan Mozartin oopperoiden esittämistä. Taloa tuhottiin pahoin 1960-luvulla, mutta katsomon sisätilat ja kuuluisa Papageno-portti ovat säilyneet.

Yllättävää oli sekin, että tämä esitys nähtiin heti samana viikonloppuna tv-taltiointina Itävallan ORF-kanavalla, joten onnistuin näkemään sen tavallaan kahteen kertaan. Tällaisestahan Suomessa voi vain uneksia.

Näin myös Volksoperin esittämän Benjamin Brittenin Albert Herringin. Se oli taitavasti toteutettu Brigitte Fassbaenderin ohjaus, mutta jostakin syystä esityksessä ei ollut komiikan häivää. En ymmärrä, miten noin hauskasta tarinasta ei saatu mitään vitsiä irti, sillä pelkällä hassuttelulla ei pitkälle pääse. Joskus kyse saattaa olla siitä, ettei homma vaan jonain iltana saa ilmaa siipiensä alle, tätä teatterikriitikoiden kliseetä käyttääkseni.

La Bohème Mikko Franckin debyyttinä Wienissä

Olin jo varhain hankkinut lipun Wienin valtionoopperan La Bohèmen esitykseen, ja vielä silloin kapellimestarin paikalla oli Wienin Valtionoopperan taiteellisen johtajan Franz Welser-Möstin nimi. Olen joskus kauan sitten haastatellut häntä, mutta nyt hän oli täysin tavoittamattomissa, eikä vain työkiireiden vaan jonkun henkilökohtaisen syyn takia. Sekä lehdistötilaisuudet, oopperan johtamiset että Musikvereinin konsertin johtaminen oli peruttu.

Kapellimestari Mikko Franck Wienin valtionoopperan takahuoneessa.
Kapellimestari Mikko Franck Wienin valtionoopperan takahuoneessa. - (Copyright: Yle/Paula Nurmentaus) Kapellimestari Mikko Franck Wienin valtionoopperan takahuoneessa. Kuva: Yle/Paula Nurmentaus mikko franck
Wienissä sitten näin, että La Bohèmessa kapellimestarin paikalla komeili Mikko Franckin nimi.

Tämä sattui olemaan Mikko Franckin Wienin debyytti. Harvinaista suomalaiselta kapellimestarilta! Franck itse totesi, että suomalaiset maailmalla tunnetut kaput ovat yleensä keskittyneet johtamaan orkesteriohjelmistoa. Wienin Valtionoopperassa ovat aiemmin johtaneet satunnaisesti vain Leif Segerstam ja Markus Lehtinen. Franckia oli pyydetty jo aikaisemmin johtamaan, mutta aikataulut eivät olleet sopineet. Nyt hänen kanssaan solmittiin sopimus useista keikoista.

La Bohemen esiripun avautuessa koin yllättävän jälleennäkemisen, johon en ollut valmistautunut. Olen nähnyt ihka ensimmäisellä Wienin matkallani vuonna 1976 La Bohemen ja nyt näyttämölle avautui täysin samat hökkelit kuin silloin. Satuin hyvin muistamaan tuon ränsistyneen vinttihuoneen, jossa tällä kertaa Rodolfona tunnelmoi korealainen Josep Kang ja Miminä latvialainen Maja Kovalevska.

Oli vaikea taas kerran uskoa, ettei Wienissä juuri mikään muutu. Vaikka kulissit olivatkin todella vanhat ja ohjaus Franco Zeffirellin nimissä niin, Mikko Franckin taikasauva sai kaiken heräämään uuteen eloon. Nämä nuoret laulajat tarttuivat innokkaasti Franckin tarjoilemiin vihjeisiin.

Franck oli ensimmäisessä esityksessä joutunut hyppäämään suoraan monttuun, ilman yhtäkään orkesteriharjoitusta. Nyt hän oli toista kertaa Wienin filharmonikoista koostuvan orkesterin edessä ja minä satuin istumaan aitoissa juuri yläpuolella.

Kapellimestari Mikko Franck johtaa Wienin valtionoopperassa.
Kapellimestari Mikko Franck johtaa Wienin valtionoopperassa. - (Copyright: Yle/Paula Nurmentaus) Kapellimestari Mikko Franck johtaa Wienin valtionoopperassa. Kuva: Yle/Paula Nurmentaus mikko franck

Juuri samoihin aikoihin näimme Metropolitanin yhtä ikivanhan Zeffirellin ohjauksen La Bohemesta. Tosin lavastukset olivat Metissä paljon komeammat kuin Wienissä. Italialainen kapellimestari Stefano Ranzani veti oopperaa ennätyshitaassa tempossa. Siinäkin oli latvialainen laulajatar Miminä. Hän oli Kristina Opolis, joka oli joutunut hyppäämään Mimin rooliin muutaman tunnin yöunien jälkeen. Hän selvisi hienosti, mutta Rodolfona laulanut italialaistenori Vittorio Grigolo olisi kuulostanut hyvältä, jos ei olisi kummalla tavalla puskenut ääntään siellä sun täällä.

Sekä Wienissä että Metropolitanissa olivat Musettat todella virkeitä tapauksia. Wienissä lauloi Valentina Nafortina Moldaviasta. Hänessä oli Musettalle sopivaa temperamenttia sekä äänessä että olemuksessa. Metropolitanin Musetta, amerikkalainen Susanna Phillips innostui jo vähän liikaakin hulluttelemaan.

Juuri nyt myös Kansallisooppera esittää La Bohemea, jota en tosin vielä ole nähnyt, sillä yritän säännöstellä tätä Puccini-yliannostusta. Mielenkiintoista, että yksi ja sama ooppera nousee ohjelmistoon aina samaan aikaan.

Näin Wienin Valtionoopperassa myös upean ja syvällisesti toteutetun Alban Bergin Wozzeckin, jossa Matthias Goerne lauloi nimiosaa. Hän on tosiaan sisäistänyt tämän Wozzeckin tarinan ja eläytyy siihen voimakkaasti. Oli jännä nähdä, että vähän modernimmassa oopperaesityksessä oli myös eri yleisö, joka pukeutui rennommin. Yleensä Wienin Valtionoopperan ohjelmisto on niin konservatiivista, ettei siellä juuri uusia oopperoita esitetä. Wienissä kun ei haluta mitään muuttaa.



Toimittaja Paula Nurmentaus Franz Schubertin flygelin mutkassa.
Toimittaja Paula Nurmentaus Franz Schubertin flygelin mutkassa. - (Copyright: Yle/Paula Nurmentaus) Toimittaja Paula Nurmentaus Franz Schubertin flygelin mutkassa. Kuva: Yle/Paula Nurmentaus paula nurmentaus
Paula Nurmentaus

Paula Nurmentaus on virkaheitto filosofian maisteri ja pitkän linjan toimittaja. Hän on kiinnostunut varsinkin oopperasta, mutta mikä tahansa uutinen saa hänet vauhtiin. Hän on toiminut ulkomaankirjeenvaihtajana sekä tiedottajana Savonlinnan Oopperajuhlilla ja Nurmijärven Musiikkipäivillä.