Hyppää pääsisältöön

Näkökulma: Huumorin humaani ulottuvuus - mitä Suomen hauskin vitsi 2014 kertoo ajastamme?

soutajat
soutajat soutajan

Prisma Studio etsi alkuvuodesta Suomen hauskinta vitsiä. Äänestyksessä ylivoimaiseksi ykköseksi nousi oheinen soutuvitsi (vitsi linkissä ja jutun lopussa). Oikeastaan tarina on ehkä enemmän kasku kuin perinteinen alustus-täräytys -tyyppinen vitsi.

Tilastotieteilijät voivat kiistellä etsinnässä käytetyistä metodeista. Kaikesta huolimatta tarinan päätyminen kaikkein hauskimmaksi kertoo jotain erityistä tästä ajasta.

Voisivatko talousvitsit olla nykyajan vastarinnan pesäkkeitä? Rahasta ja ahneudesta on vitsailtu aina, mutta löytyisikö tämän ajan talouteen liittyvissä letkautuksissa jotain samaa kuin aikanaan oli Neuvostoliitossa Stalinia vastustavissa vitseissä? Soutuvitsissä huokuu humaani henki aikakaudella, jolloin yt-neuvotteluiden nimellä ei huijata enää ketään. Kun yhteistoiminnasta ja yrityksen toimintojen tehostamisesta puhutaan, on varmaa että joillekin yksilöille on luvassa henkilökohtainen katastrofi: he menettävät työnsä ja elantonsa. Retoriikan tasolla puhutaan muutamien uhraamisesta suuremman hyvän nimissä, välttämättömistä leikkauksista, jotka tekevät kipeää.

Voisivatko talousvitsit olla nykyajan vastarinnan pesäkkeitä?

Kansanhuumorissa ei ole korulauseista huolimatta unohdettu johtajien jatkuvasti keräämiä miljoonabonuksia tai huikeista tuotoista jaettuja optioita. Björn Wahlroos kerskaili joulukuussa, että optioina on pakko laittaa miljardeja menemään tai muuten Nordea uisi rahoissa. Muutamaa kuukautta myöhemmin yritys tiedotti laajoista irtisanomisista, jotta toiminta tehostuu.

Soutuvitsi keskittyy tämänkaltaiseen ilmiökenttään. Se on pienen ihmisen puolella, se on muistutus humaaneista arvoista. Tämän vitsi tekee kiertoteitse. Se antaa lukijan itse muodostaa humoristisen mielikuvan, joka ei tyydy pelkästään naureskelemaan. Se muistuttaa ajasta, siinä on sanomaa.

Vitsailua Stalinin aikaan

Kun presidentti Kalinin valitti nälänhätää Etelä-Venäjällä, Stalin vastasi:
- Ei ongelmaa. Vähentäkää syöjien määrää.

Neuvostoliitossa Stalinin aikaan tyrmään päätyi tiettävästi satojatuhansia ihmisiä anekdoottien kertomisesta. Puolueelle vitsailu oli vaarallista, mutta silti kansa nauroi ja piti hupia valtaapitävien kustannuksella. Huumorin varjolla arvosteltiin vallitsevia oloja ja pyrittiin löytämään toivoa toivottamassa tilanteessa.

Jarno Hietalahti valmistelee väistöskirjaa huumorin filosofiasta
Jarno Hietalahti valmistelee väistöskirjaa huumorin filosofiasta Jarno Hietalahti valmistelee väistöskirjaa huumorin filosofiasta jarno hietalahti

Edellä oleva neuvostoliittolainen kasku heijastelee valtaisaa inhimillistä tragediaa: nälänhätää ja toisaalta ihmishengen olematonta arvoa. Näissä asioissa ei ole sellaisenaan mitään hauskaa. Eikä niille vitsissä irvaillakaan. Vitsin keskiöön nousee miten raadollisen elämästä vieraantuneella otteella psykopaatti-johtaja suhtautuu ihmisiin.

Suomessa poliittisilla vitseillä tuskin ajetaan vallankumousta – politiikka on koko kansan hupia ja kansanedustajat itse vitsailevat omista toilailuistaan. Puolueiden puuhastelu ei ole enää samassa roolissa kuin diktaattoreiden jyrähdykset totalitaristisissa maissa eikä poliittisessa satiirissa ole kapinallista voimaa.

Hyväntahtoista hupia

Soutuvitsissä ei ole räjähtävää hervottomuutta, mutta silti se äänestettiin tarjolla olleista kaikkein hauskimmaksi. Jokaisen huumorintaju on yksilöllinen, mutta silti yhteisen sävelen löytyminen kuvastaa yhteisiä tuntoja. Voittajavitsi herättää toiveikkuuden. Siinä ei esimerkiksi tapeta ketään, harrasteta siveettömyyksiä tai rääkätä eläimiä. Sen sijaan tarinassa taotaan maalaisjärkeä taloustieteilijöiden kalloon. Vitsailussakaan huvitus ei ole välttämättä ainoa tekijä. Hupi on tietenkin tärkeää, mutta kaikkein suurin ilo kumpuaa laajemmasta hyvästä.

Soutamista Oxfordissa
Soutamista Oxfordissa - (Copyright: Wiki Creative Commons) Soutamista Oxfordissa Kuva: Wiki Creative Commons soutukilpailu

Vapaan markkinatalouden puolesta vannovat tietysti nauravat näille haihatteluille. He pitävät soutuvitsin edustamia arvoja mitättöminä: laajimman joukon paras saavutetaan silloin, kun talous toimii tehokkaimmin. Tällöin yksittäinen työntekijä on uhrattavissa milloin vain, jotta käyrät saadaan kasvun suuntaan. Ilman kasvua ei ole hyvinvointia.

Kansanhuumorissa piilee vastalause taloususkovaisille. Jos kritiikki kuitenkin jää tuohon vitsiin eikä naurun jälkeen tapahdu muuta, on mullistusvoima olematon. Silti vitsi ja sen suosio muistuttavat aidosta kaipuusta ja toiveesta muutokseen.

Vitsi symbolina

Joku tietenkin huomauttaa, että Suomen hauskimman vitsin etsintää ei voi pitää erityisen tieteellisenä tai että yhdestä hupailusta on turha päätellä liikoja. Voidaan kuitenkin väittää, että vitsin saama laaja huomio on osoitus ainakin jostain. Se on merkki. Siinä on kipinä toiveikkuutta.

talouskasvu näyttäisi olevan nykyinen pyhä, ja juuri tähän huumori pureutuu

Talouskasvu näyttäisi olevan nykyinen pyhä, ja juuri tähän huumori pureutuu. Vitsailu esittää tuon pyhän naurettavuuden. Talousjärjestelmälle vinoilu on merkki kaipuusta muutokseen. Globalisoituvassa maailmassa työpaikat karkaavat Suomen rajojen ulkopuolelle ja näkymät ovat kehysriihestä toiseen toivottomia. Nauru on huojennuksen, toivon ja kritiikin pilkahdus. Soutuvitsissä on jotain samaa kuin juutalaisten valtaisassa kaskuperinteessä, jossa on käsitelty paitsi itseä myös sortajia. Soutuvitsi on vahva symboli.

Ja silti se on vain vitsi.

Kirjoittaja Jarno Hietalahti on tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa. Hän työstää väitöskirjaansa huumorin filosofiasta.

Voittajavitsi -Suomen hauskimmaksi vitsiksi äänestetty "Soutukilpailu":

Suomalainen ja japanilainen yritys päättivät järjestää vuosittain soutukilpailun 8-miehisin joukkuein. Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa. Kun kilpailupäivä tuli, molemmat joukkueet olivat mielestään huippukunnossa, mutta japanilaiset voittivat ylivoimaisesti kilometrillä.

Tappion jälkeen suomalaisten joukossa vallitsi tappiomieliala. Yrityksen korkein johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän olisi pakko voittaa seuraavan vuoden kisa. He asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa. Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi, että japanilaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä kun taas suomalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä.


Tässä kriisitilanteessa johto osoitti huomattavaa toimintakykyä. Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta. Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän
soutajia. Asiantuntijoiden raportin perusteella yrityksen johto teki välittömästi muutoksia joukkueeseen. Nyt joukkueessa oli neljä perämiestä, kaksi yliperämiestä, joukkueenjohtaja ja soutaja. Lisäksi soutajan motivoimiseksi kehitettiin bonuspistejärjestelmä.
"Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta."

Seuraavana vuonna japanilaiset voittivat kahdella kilometrillä. Suomalainen joukkue erotti soutajan huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin bonuksen johdolle sen osoittamista ponnisteluista.

Ensi vuotta varten suomalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä.

Kommentit