Hyppää pääsisältöön

Sensuroimattomia 1980-luvulta: Kaija Koo, Tuula Amberla, Tero Vaara ja Espe Haverinen sekä Jimi Sumén

Elävän arkiston Suomirockin sensuroimaton historia -sarjan julkaisut pyörähtävät jo toiselle kymmenelle. Yhdestoista artikkelimme painottuu vahvasti 1980-luvulle. Mukana vahvoja naisia, yksi pohjalainen, yksi porilainen ja kitarasankari-tuottaja. Kaikki haastattelut on tehty 1980-lukua käsitelleeseen Kunnian kentät -sarjaan vuonna 1996.

Kaija Koon ura ennen soolotähdeksi ryhtymistä polveili Maukka Perusjätkän bändistä Steel City -yhtyeeseen. Kun haastattelin Kaijaa Kunnian kentät -sarjaan 1996 hän oli jo noussut maan suosituimpien laulajien joukoon. Siitä asemasta hänen oli helppo varsin itseironisestikin arvioida omaa 1980-lukuaan, sen oppivuosia ja välillä vaikeitakin aikoja.

Hieman aiemmin iskelmälevytyksillään jättisuosiota maistanut Tuula Amberla taas oli taas haastattelua tehdessä ehtinyt kertaalleen jättää koko musiikkibisneksen ja hän puhuikin harvinaisen suoraan sen kielteisistä puolista ja alalla toimivista vastenmielisistä ihmistä.
Oman musiikillisen uransa aikana Liikkuvat lapset -yhtyeen tumman rockin ja iskelmällisemmän soolomateriaalin välillä heilinut Tuula on sittemin palannut lavoille ja jatkanut musiikin tekemistä nimenomaan Liikkuvien lapsien kanssa.

Tero Vaara johti kolmatta suurta porilaisyhtyettä, Mambaa, joka nousi julkisuuteen Yön ja Dingon vanavedessä. Edelleen aktiivisesti toimineen Mamban keulamies on myöhemmin opittu tuntemaan paitsi taitavana lauluntekijän, jyrkistä poliittisista kannaotoista. Tämä puoli ei vielä ollut noussut esiin 1996 haastattelua tehdessämme. Siinä Tero arvioi suomalaisen muusikon arkitodellisuutta harvinaisen terävänäköisesti, koko alalle ja itselleen nauraen.

Utajärveltä lähtenyt 22 Pistepirkko on pitkäikäisimpiä samassa kokoonpanossa toimineita suomalaisbändejä. Omaleimaisen yhtyeen puhemieheksi valilkoitui rumpali Espe Haverinen. Rauhallinen mutta määrätietoinen Espe on pistepirkoista helpoin haastateltava, minkä vuoksi pyysin häntä studioon tentattavaksi.

1970-luvun loppu ja 80-luku olivat vilkasta aikaa Jimi Suménille. Hän nousi itse julkisuuteen omien bändiensä kanssa taitavana kitaristina, soitti mm. Pelle Miljoonan bändissä ja yhdessä Kaija Koon kanssa Maukka Perusjätkän yhtyeessä. Näiden jälkeen Jimi loi uraa maailmalla englantilaisessa Classic Noveau -bändissä ja palasi Suomeen yhtenä vuosikymmenen merkittävimmistä tuottajista, jonka soundinäkemykset muokkasivat suomirockin linjaa vahvasti. Haastattelun aikaan, 1996, Jimi oli jo jättänyt turhautuneena tuottajan hommat ja siirtynyt soittamaan jazzia Edward Vesalan Sound and Fury -yhtyeeseen. Myöhemmin Jimi on joutunut jättämään kitaran soiton ja aktiivisen musiikin tekemisen sairauden vuoksi.

Teksti: Axa Sorjanen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto