Hyppää pääsisältöön

Gergievistä, Currentzisista ja Sokolovista

Grigory Solokov kävelee soittimensa ääreen.
Grigory Solokov kävelee soittimensa ääreen. Kuva: Risto Nieminen grigory solokovin konsertti

Venäjä on tuottanut ja tuottaa valtavan määrän kulttuurihyödykkeitä. Risto Nieminen kertoo kolme huomiotaan Venäjän musiikkielämästä.

1.

Venäläisistä puhutaan jälleen paljon pahaa. Usein ilman syytä. On totta että maa ei ole koskaan historiansa aikana nauttinut demokratian autuudesta kuten vaikkapa intialaiset, islantilaiset ja suomalaiset. Samalla on kuitenkin myönnettävä että Venäjä on tuottanut valtavan määrän kultturihyödykkeitä, ei pelkästään omaan vaan vapaasti kaikkien muidenkin käyttöön. Saksalaisen kulttuurin ohella suurin eurooppalainen kultturipääoma. Mitä mekään olisimme ilman Tšehovia, Dostojevskia, Musorgskia, Stravinskya, Richteriä, Oistrahia, Plisestskajaa, Tarkovskia, Ljubimovia, Mravinskya, Gergieviä... Ai niin, Gergiev. Mitä enemmän Putin saa ideoita karttojen katselemisesta, sitä vaikeampaa hänen ystävänsä on harjoittaa ammattiaan Venäjän ulkopuolella. Aina on joku konserttisalilla huutamassa homojen oikeuksien tai kansojen itsemäärämisoikeuden puolesta.

Meidänkin on helppo irvailla Putinin valtapolitiikan ja musiikilisten arvojen välissä tasapainottelevan kapellimestarin kaksinaismoraalista. Andrew Clark, yksi harvoista kiinnostavista musiikkikriitikoista, meni Financial Timesissa pintaa syvemmälle arvostellessan äskettäin Lontoon sinfoniaorkesterin Skrjabin-konserttia.

Valeri Gergijev vuonna 2013 Suomessa.
Valeri Gergijev vuonna 2013 Suomessa. - (Copyright: Yle/Tiina-Maija Lehtonen) Valeri Gergijev vuonna 2013 Suomessa. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen valeri gergijev
Clark muistuttaa mieliin, että vuonna 2008 Gergiev meni Georgian rajalle soittamaan Leningrad-sinfonian sen jälkeen kun venäläiset joukot olivat "vapauttaneet" Etelä-Ossetian. Ei todellakaan olisi ollut tarpeellista. Mutta kun Gergievin johtamalla Mariinski-teatterilla on jo kaksi oopperataloa ja yksi konserttisali Pietarissa, ja teatterin 3000-päiselle henkilökunnalle on maksettava palkkaa joka kuukausi, on selvää että yhtälö ei toimi pelkästään väsäämällä avustusanomuksia kaupunginhallitukselle. Tarvitaan Putinin ja hänen ystäviensä verkostoa.

Kukaan ei voi olla johtavan venäläisen kulttuuri-instituution johtaja ja samaan aikaan arvostella maan presidentin toimintaa. Niin kuin ei Šostakovitškaan voinut sanoa mitä ajatteli Stalinista, muuten hän ei olisi saanut musiikkiaan konserttilavalle asti, Clark muistuttaa. Eli Gergiev, yksi aikamme merkittävistä kapellimestareista ja musiikkielämän dynamoista, yrittää luovia mielenosoittajien ja poliittisten karikkojen välistä ympäripyöreillä lausunnoilla. Paras ase taitaa kuitenkin olla musiikki. Kun konserttisalin valot himmenevät ja orkesteri aloittaa soiton, kaikki muu unohtuu. Ainakin hetkeksi.

2.

Toinen viimeaikainen venäläinen tapaus muistuttaa sekin slaavikansan kulttuurin voimasta. Teodor Currentzis on juuriltaan kreikkalainen kapellimestari, mutta uskottavasti venäläiseksi marinoitunut mentyään Pietariin opiskelemaan legendaarisen Ilja Musinin luokalle. Sittemmin hänestä tuli Novosibirskin oopperan ylikapellimestari - ja yhtäkkiä Novosibirskistä alettiin puhua musiikkipiireissäkin. Muutama vuosi sitten Currentzis siirtyi lännemmäksi, juuri ja juuri Uralin tälle puolen, ja asettui Permin oopperaan, jonka johtajaksi hän sai opiskeluaikaisen ystävänsä, englantilaisen Marc De Maunyn.

Kapellimestari Theodor Currentz
Kapellimestari Venäläisistä Theodor Currentz - (Copyright: Risto Nieminen) Kapellimestari Theodor Currentz Kuva: Risto Nieminen teodor currentz
Yhdessä nämä nelikymppiset ulkomaaalaiset ovat panneet tuulemaan niin että perivenäläisen oopperan yhteydessä toimiva kuoro ja orkesteri MusicAeterna on tämän hetken kuumimpia nimiä. MusicAeterna julkaisi jo Novosibirskissä ollessaan kolme CD:tä: Shostakovitshin 14. sinfonian, Mozartin Requiemin ja Purcellin Didon ja Aeneaksen, jonka se tuli esittämään Gulbenkian sarjassa Lissaboniin.

Currentzis on pitkä, hoikka, tukka usein poninhännäksi sidottuna, ja harjoituksissa vaatetus muistutti enemmän Lontoon punkkaria kuin perinteistä kapellimestaria. Hänen olemuksensa tuo mieleen venäläisen mystikon. Karisma saa muusikot ja laulajat keskittymään täydellisesti esitykseen. Kuoro laulaa kaiken ulkomuistista. Kapellimestari muovaa musiikkia käsillään kuin kuvanveistäjä savea. Purcell tulee lihaksi ja vereksi, koskettavaksi. Ylimääräisenä kuullaan kaksi kohtausta Purcellin Indian Queenistä, jonka Peter Sellars ohjasi aikaisemmin tällä kaudella Madridiin ja Permiin.

Sony on juuri julkaissut MusicAeternan Figaron häät ensimmäisenä kolmesta levytettävästä Mozartin Da Ponte -oopperasta luksusversiona. Kuuleman mukaan äänitykseen oli käytettävissä aikaa vapaasti, ja työtä tehtiin yötä päivää kunnes Currentzis oli tyytyväinen lopputulokseen. Levyltä välittyy vahvasti elävä musiikki jota kuunnellessa ei edes kaipaa näkevänsä laulajia eikä lavasteita. Virstanpylväs monien Mozart-levytysten joukossa.

3.

Vielä yksi venäläiseen musiikkiin liittyvä havainto. Grigori Sokolov esiintyy ahkerasti ja täyttää salit yhtä hyvin Helsingissä kuin Lissabonissa, samoin kuin muissakin kaupungeissa näiden välissä. Silti hän ei komeile musiikkilehtien kiiltävissä kansissa eikä hänen levyistään ole arvosteluja sisäsivuilla.

Grigory Solokov kävelee soittimensa ääreen.
Grigory Solokov kävelee soittimensa ääreen. - (Copyright: Risto Nieminen) Grigory Solokov kävelee soittimensa ääreen. Kuva: Risto Nieminen grigory solokovin konsertti
Molempiin on luonnollinen selitys. Sokolov ei anna haastatteluja, hänestä on saatavissa vähän kuvia, eikä hän ole tehnyt levytyksiä vuosikymmeniin. Hän on myös lopettanut orkestereiden kanssa esiintymisen.

Yksinäinen pianisti jota kollegat arvostavat. Kysyin kerran Yefim Bronfmanilta hänen suosikkejaan, ja hän antoi vain Sokolovin nimen ja kertoi joskus matkustavansa kuuntelemaan hänen konserttejaan, kuitenkaan koskaan tapaamatta ihailemaansa pianistia.

Sokolov on ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Hieman autistin tapaan hän tuntee soittamiensa pianojen valmistusnumerot, useimmat juna- ja lentoaikataulut ja keräilee konserttiensa käsiohjelmat ja julisteet. Kuoren alla sykkii lämmin sydän, ja hän keskustelee ystävällisesti konserttien jälkeen milloin mistäkin aiheesta. Lähelle hän ei kuitenkaan päästä. Hänen vaimonsa kuoli viime vuonna, ja suru sai hänet peruuttamaan konsertit kukausiksi. Olin huolestunut koska viime kuussa ollut konsertti oli ensimmäisiä tauon jälkeen ohjelmoituja esiintymisiä. Tulisiko pianisti paikalle.

Ei syytä huoleen. Hän tuli, täsmällisesti kuten aina. Olen aina arvostanut Sokolovin teknistä suvereeniutta mutta usein jäänyt hieman nälkäiseksi emotionaalisella tasolla. Siksi en ollut erityisen innostunut kuuntelemaan koko konserttia Chopinin musiikkia. Toisin kävi, tämä konsertti oli toistaiseksi vahvin Sokolov-kokemukseni. Chopinin masurkat olivat herkkiä, hiljaisia tunnekuvia. Sokolov soitti ilmeettömänä ja liikuttamatta muuta kuin sormiaan. Ikään kuin katsoen sisään päin ja löytäen sieltä oman maailmansa. Oliko jotain tapahtunut vai kuvittelinko vain. Joka tapauksessa unohtumaton konsertti. Agenttikin soitti ja sanoi että Sokolov on hyväksynyt ajatuksen tulevien konserttiensa äänittämisestä mahdollista levyjulkaisua varten. Ehkä Bronfmaninkaan ei tarvitse kohta enää matkustaa kuullakseen Sokolovin uusimmat ajatukset.

Risto Nieminen

Risto Nieminen on syntynyt Kiskossa ja työskentelee tällä hetkellä Lissabonissa. Väliin mahtuu nykymusiikkia Yleisradiossa ja Ircamissa, postimerkkeilyä ja festivaalinpätkää Helsingissä. Blogissaan Nieminen kohtaa musiikkielämän persoonallisuuksia, pysähtyy silloin tällöin suuren taiteen äärellä ja ihmettelee kulttuurieroja.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.