Näkökulma: Lyhyys – perittyä vai treenattua?

Miksi koripalloilijat ovat pitkiä ja voimistelijat pätkiä? Tietynlaiset ihmiset pärjäävät usein tietyissä urheilulajeissa, mutta voiko myös urheilulaji itsessään muokata ihmistä - ja vaikuttaa esimerkiksi pituuskasvuun?

Oma aviomieheni on lyhyt kuin mikä – 162 cm. Hän on myös telinevoimistelija.

Jokaisella ihmisellä on geneettisesti määräytynyt aikuispituus, joka toteutuu, mikäli kasvuolosuhteet ovat suotuisat. Myös kasvunopeus on pitkälti perintötekijöiden määräämä, mutta esimerkiksi tietyt sairaudet, hormonitoiminta ja aliravitsemus voivat vaikuttaa kasvuikäisen lapsen tai nuoren kehittymiseen.

Usein spekuloidaan, että voisiko myös lapsuus- ja nuoruusajan rankka urheilu vaikuttaa pituuskasvuun ja aikuispituuteen, joko suoraan tai välillisesti.

Koripalloilijat eivät toki kasva pituutta koriin kurottelemalla, eikä mieheni varmasti ole pätkä vain, koska on voimistelija. Hän kuitenkin jäi 6 cm isäänsä ja 13 cm veljeään lyhyemmäksi.

Mieheni neuvolakortista näkyy, että hän kasvoi keskimääräistä hitaammin. Huolestunut äiti vei pojan kasvuhormonitutkimuksiinkin, mutta kaikki arvot todettiin normaaleiksi.

Lyhyt, koska telinevoimistelija - vai telinevoimistelija, koska lyhyt?

Miehelläni oli kuitenkin paha korvatulehduskierre 2-4 -vuotiaana. Tämän seurauksena hänet määrättiin noudattamaan maidotonta, munatonta, vehnätöntä, hiivatonta ja sokeritonta ruokavaliota kuudeksi kuukaudeksi.

Lisäksi tämä hidaskasvuinen ja ikäisiään pienikokoisempi poika aloitti 7-vuotiaana telinevoimistelun. Nyt hänellä on takanaan liki 18 vuotta intensiivistä treenausta ja huippu-urheilu-uraa.

Miehestäni kasvoi todellinen telinevoimistelijan prototyyppi. Hän on silmiinpistävän lihaksikas ja keskimääräistä suomalaismiestä (181 cm) liki 20 senttiä lyhyempi. Onko tämä vain sattumaa?

Rankka treeni voi hidastaa kasvua

Viime kesänä julkaistu yhdysvaltalaistutkimus vihjaa, että lapsuusajan infektiotaudit saattaisivat vaikuttaa lapsen aikuispituuteen yhdessä perimän ja ravitsemuksen kanssa.

Lisäksi monissa vuosien saatossa julkaistuissa tutkimuksissa on havaittu viitteitä, että telinevoimistelijoilla intensiivinen harjoittelu saattaa hidastaa voimistelijoiden murrosiän alkamista ja kasvua. Naisvoimistelijoilla kuukautiset alkavat usein keskimääräistä myöhemmin, ja on väitetty, että etenkin miesvoimistelijat kasvaisivat pituutta viiveellä.

Eräässä Sports Medicine -lehden artikkelissa (2013) kuitenkin todetaan, että voimistelijoiden kasvu ja murrosikä istuvat normaaliin vaihteluväliin. Toisin sanoen kasvunopeus on todella yksilöllistä ja on vaikea erotella, miten tietyt ulkoiset tekijät mahdollisesti vaikuttavat kasvuun – vai onko niillä vaikutusta.

Mitä mieltä Turun yliopiston professori ja Paavo Nurmi -keskuksen ylilääkäri Olli J. Heinonen on siitä, vaikuttaako rankka urheilu pituuteen?

Joissain lajeissa menestyvät keskivertoa lyhyemmät urheilijat

”Joissain lajeissa, kuten voimistelussa ja tietyissä esteettisissä lajeissa, tuntuu, että menestyvät urheilijat ovat keskivertoa lyhyempiä ja sirompia”, Heinonen myöntää.

”Saattaakin olla, että äärimmäisen kova harjoittelu voi hidastaa kasvua, ja urheilija saavuttaa kuitenkin loppupituutensa, muitta hieman tavallista hitaammin.”

Heinonen vakuuttaa kuitenkin, että varsinaiseen loppupituuteen urheilu ei vaikuta. Hän viittaa esimerkiksi lääkäri Leo Österbackin 80- ja 90-luvuilla tekemiin tutkimuksiin aiheesta.

”Huippu-urheilu ei vaikuta haitallisesti kasvuun, vaan pituus määräytyy pääosin geneettisesti”, Heinonen painottaa.

Pituus on monen tekijän summa

Pituus ei kuitenkaan periydy yksiselitteisesti. Sen periytyvyys on usean eri geenin määrittelemää, ja lisäksi usein mainitaan, että myös ympäristötekijät vaikuttavat siihen, saavuttaako lapsi loppujen lopuksi potentiaalisen maksimipituutensa eli kasvun varansa.

Jo neuvolassa tehdään pikkulapsille arvioita siitä, mikä tulee olemaan hänen aikuispituutensa. Ennusteet ovat hyödyllisiä, sillä niitä voidaan verrata keskimääräisiin kasvukäyriin, ja mahdolliset kasvupoikkeamat saattavat paljastaa sairauksia, jotka muutoin jäisivät havaitsematta.

Ennusteet ovat kuitenkin aina ennusteita, eivätkä ne kerro sentilleen lapsen tulevaa aikuispituutta. Tämäkin vihjaa siihen, ettei pituuden määräytyminen ole ainoastaan geeneistä kiinni, tai ainakaan sitä ei osata täysin lukea niistä.

Nälkiintyminen vaikuttaa pituuskavuun

Heinonen myöntää, että tietyt sairaudet voivat toki vaikuttaa aikuispituuden määräytymiseen. Lisäksi aliravitsemus on maailmanlaajuisesti merkittävä pituuskasvua haittaava tekijä.

”Vaatii kuitenkin reilua nälkiintymistä, jotta ravitsemus vaikuttaisi aikuispituuteen”, Heinonen toteaa.

Samalla hän jo osittain kumoaakin seuraavan ajatukseni: voisiko puutteellinen ravitsemus yhdessä rankan treenaamisen rinnalla vaikuttaa pituuskasvuun. Onhan nimittäin selvää, että huippu-urheilijan kulutus on keskimääräistä suurempaa. Jos nuori urheilija ei saa tarpeeksi energiaa kulutukseensa nähden tai ravinto ei ole tarpeeksi monipuolista, niin tällä voisi kuvitella olevan vaikutuksia urheilijan kasvuun ja kehittymiseen.

Sen, minkä oma mieheni häviää pituudessa muille, hän on kuitenkin korvannut lihasmassalla ja voimalla. Mutta kun katsoo silmiinpistävän lihaksikasta miestäni, niin helposti tulee pohtineeksi, että olisiko lihasten kasvu ”syönyt” osansa hänen luiden kasvulta.

Edelleenkin Heinonen kuitenkin vakuuttaa, että urheilijat kyllä kasvavat geneettiseen maksimipituuteensa treenaamisesta huolimatta, vaikka se sitten tapahtuisikin vähän keskivertoa hitaammin.

Jos kova urheilu jatkuu jatkumistaan...

Usein huippu-urheilu-ura päättyy monilla urheilijoilla jo melko nuorena. Esimerkiksi naisten telinevoimistelussa ura on usein ohi jo alle parikymppisenä. Kurinalaisen harjoittelun päättyminen näkyy monissa tytöissä ulkoisesti esimerkiksi painonnousuna. Törmäsin myös tutkimukseen, jossa havaittiin, että kun tytöt lopettavat murrosiässä telinevoimistelun, niin heille usein tulee kasvupyrähdys.

Jos urheilu-ura päättyy melko nuorena, niin silloin voisi ajatella, että urheilijan keholla on vielä aikaa kiriä kiinni rankan urheilun hidastama pituuskasvu ja murrosikäisen kehon hormonitoiminnalla on aikaa tasaantua.

Mutta mitä jos huippu-urheilu ei päätykään, ja treenaaminen jatkuu intensiivisenä vaikkapa 30-40 -vuotiaaksi? Jos mieheni nyt lopettaisi urheilun, niin hän tuskin enää 25-vuotiaana venähtäisi pituutta, vaikka se geneettisesti olisikin ollut hänelle mahdollista.

Urheilumaailman "luonnonvalintaa"

Tässä jutussa on toki lähtökohtaisesti kyse ajatusleikistä. Todellisuudessahan ei ole mitään väliä, vaikka mieheni olisikin jäänyt potentiaalista maksimipituuttaan lyhyemmäksi, sillä hän on kuitenkin täysin terve.

Itse asiassa mieheni on usein todennut, että hän haluaisi olla vieläkin lyhyempi. Voimistelijaesikuviensa rinnalla hän on nimittäin aika pitkä. Esimerkiksi brasilialainen olympiavoittaja Arthur Zanetti on miestäni 6 senttimetriä piskuisempi. Myös useat aasialaiset jyräävät voimistelussa nimenomaan keveys ja pienuus valttikortteinaan.

Heinonen vetoaa taas perimään: ”Geneettiseltä taustaltaan tietynlaiset urheilijat pärjäävät tietyissä urheilulajeissa ja valikoituvat siten tiettyihin lajeihin.”

On myös vanhempien valinnoista ja hyvästä tuurista kiinni, että tietynlaiset lapset päätyvät juuri heille ”oikeiden” urheilulajien pariin. Kun mieheni äiti aikoinaan vei pikkuisen pirpanansa telinevoimisteluun, niin hän tuskin teki sitä olympiakullan kiilto silmissään ja toivoen, että mieheni jäisi lyhyeksi.

Mieheni voi vain kiitellä tuuriaan, että löysi itselleen oikean ”ekolokeron” rengasvoimistelijana, jolle lyhyys on sallittua ja itse asiassa valttikortti omassa lajissaan pärjäämiseen.

Lyhyys-dopingia?

Urheilussa käytetään toki myös aineita, joilla pyritään muokkaamaan urheilijan kehoa sellaiseksi, että se vastaa mahdollisimman hyvin lajin asettamia fyysisiä vaatimuksia.

Esimerkiksi lihasmassaa kasvattavia ja suorituskykyä parantavia dopingaineita valitettavasti käytetään – olisiko siis niin hullua, että joku ryhtyisi käyttämään myös pituuskasvua vähentäviä aineita?

Toivottavasti kuitenkaan ei.

Terveempää on ihan vain auttaa lapsia löytämään tiensä sellaisiin lajeihin, joihin he synnynnäisesti ja luonnostaan parhaiten sopivat.

Lisätietoa siitä, miten lasten kasvua seurataan neuvoloissa:
Terveyskirjasto
THL