Hyppää pääsisältöön

29.7. Teeman Elävä arkisto: Marja Korhonen in memoriam

Näyttelijä Marja Korhonen vuonna 2008.
Näyttelijä Marja Korhonen vuonna 2008. Kuva: Yle Kuvapalvelu 2008

Näyttelijä Marja Korhonen kuoli 18. kesäkuuta 2014. Hänet muistetaan paitsi persoonallisena elokuvanäyttelijänä, myös terävänä komediennena näyttämöiltä ja televisiosta. Näyttelemisen ohella Korhonen loi uran teatteri-ilmaisun opettajana, joka korosti improvisaation, heittäytymisen ja ryhmätyön merkitystä.

Marja Korhonen syntyi 16. helmikuuta 1924, ja ehti siis tämän vuoden alussa viettää 90-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän oli näyttelijävanhempien lapsi, mutta jäi orvoksi jo 11-vuotiaana, ja kasvoi tätinsä huostassa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1943, ja opiskeli sodan aikana Teatterikoulussa, josta valmistui vuonna 1945. Sodan jälkeen Korhonen näytteli Porissa ja Turussa, jossa tapasi miehensä Helge Heralan 1950-luvun alkupuolella. Nuoripari muutti Helsinkiin vuonna 1955 esiintyen Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa, ja sitten Suomen Kansallisteatterissa vuodesta 1963 alkaen.

Teatterityön ohessa Korhonen ehti tehdä yli 30 elokuvaroolia, televisionäytelmiä ja –viihdettä sekä kuunnelmia. Teatterikoulussa hän opetti tuntiopettajana vuodesta 1965 lähtien. Hänen opetuksessaan korostui ryhmätyön merkitys, ja siksi hän painotti improvisaatioharjoituksia.

Ohjelmassa Kaks Marjaa nähdään enemmän kuin kaksi roolia, sillä Marja Korhonen tekee roppakaupalla hauskoja eläviä tyyppejä kilpahiihtäjästä muotidiivaan ja karjatilan emännästä rahastajaan. Mukana on myös noita-akka, mutta ei kuitenkaan Noita Nokinenä, joka oli yksi Korhosen rakastetuimmista kuunnelmarooleista 1970-luvun alussa.

Henkilökuvassa Korhonen kertoo näyttelemisestä, näyttelijän ja opettajan työstä sekä äidin roolista. Näyttelijän ammatin hän ei usko olleen kovinkaan arvostettu tuolloin, eikä ”tulolähteenä niin tavoiteltava kuin muut ammatit”. 1970-luvun politisoituneessa kulttuuri-ilmapiirissä Korhonen toivoi saavansa olla niin sitoutumaton eli ”poliittisesti mäntti” kuin halusi. Hän sanoo vierastaneensa kaikkia ääri-ilmiöitä.

Marja Korhosen terävä rytmitaju ja heittäytymiskyky tekivät hänestä suositun ja yllättävän koomikon: yksi muistetuimmista koomisista rooleista on Ilkamat-sarjassa, jota hän juonsi Pentti Siimeksen kanssa puvuntakkiin pukeutuneena. Juontajaparin nokkeluutta ja rytmityksen taitoa kuvaa hyvin juontosketsi, joka perustuu kokonaan Tarjoilija, keitossani on kärpänen –teeman variaatioihin.

Korhonen jätti Kansallisteatterin vuonna 1980 ja perusti oman improvisaatiokoulunsa. Myös Teatterikorkeakoulussa hänen työsuhteensa jatkui eri muodoissa vuoteen 1998 saakka. Heralan ja Korhosen kolmesta lapsesta tytär Heidi Herala päätyi vanhempiensa ammattiin. Korhosten estradille kaipaava verenperintö jatkuu myös seuraavassa sukupolvessa: Heidin poika Lauri Maijala on teatteriohjaaja, ja tv-juontaja Niina Herala on Heidin veljen Turon tytär.

Kun koomikolta vuoden 1972 henkilökuvassa kysytään, mille hän itse nauraa, on vastaus napakka: ”Itserakkaana, itsekeskeisenä ihmisenä nauran eniten itselleni.” Samaa ominaisuutta hän pitää tärkeänä myös lyhyessä haastattelussa, jonka toimittaja Jarmo Heikkinen on tehnyt vuonna 2008. Haastattelu jäi yhdeksi näyttelijälegendan viimeisistä.

  • Kaks Marjaa
    (1972) Tuottaja ja ohjaaja Riitta Degerholm. Kuvaussuunnittelija Mauno Kuusla. Pääosassa Marja Korhonen.
  • TV-arkiston vieraana Marja Korhonen
    (2008) Toimittaja Jarmo Heikkinen.
  • Ilkamat
    (1970) Työtyhmä: Pertti Reponen, Seppo Ahti, Jaakko Salo, Matti Kuusla, Olli Alho, Juha Virkkunen, Heikki Seppälä. Esiintyjät: Marja Korhonen, Pentti Siimes, Marita Norberg, Marjatta Leppänen, Anja ja Anneli Koivisto eli Koivistolaiset, Leo Lastumäki, Seppo Kolehmainen, Erkki Liikanen, Ilkka Ryömä ja Seppo Seppälä.

Marja Korhonen Elävässä arkistossa

Kommentit

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa