Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Nosteessa pääkuva

Danakill

Tämä tarina ei ala aavikolta. Ja vaikka tuo karu maisema onkin osa tätä tarinaa, se alkaa suomalaisesta iskelmästä.

Kellaribändi Danakill // Kuva: Danakill

Ensin oli kasetti. Reijo Taipaleen kasetti. Danakill sai nimensä uuden vuosituhannen alkuhämärissä kun tuo nuhjuinen C-kasetti osui kohdalle ja silmiin sattui sen sisältämä kappale Danakil. Danakil on kuulemma aavikko Etiopiassa ja karuimpia paikkoja mitä kuvitella saattaa, joten yksi ylimääräinen L-kirjain huusi päästä sananjatkeeksi. Aavikko ja iskelmä - koruton ja juurtunut - paiskasivat kättä ja tästä alkoi Danakill-yhtyeen tarina.

Musiikkityyli oli vielä tuossa vaiheessa vahvasti kallellaan punkimpaan suuntaan ja laulajan puuttuminen vaivasi. Nykyisen muotonsa bändi sai 2013 vuoden alussa, kun mukaan saatiin yhteisten tuttavien kautta Tuomas basson varteen. Ville siirtyi nelikielisestä koskettimiin ja perkussioihin. Samalla Jussi löysi sisältään äänen, mutta kitara pysyi edelleen käsissä. Ilya jatkoi toisen kitaran varressa ja Joni rumpujen takana. Samalla musiikki muuttui kevyempään suuntaan, keinuen jossain garage/surf/iskelmä/psykedeelisen/pop-rockin tietämillä.

Raivoisan harjoitusperiodin jälkeen varattiin aika Tampereen JJ-studiolle Nordlundin Juuson hellään analogiseen huomaan. Neljätoista kappaletta äänitettiin livenä purkkiin kahdessa ja puolessa päivässä, parin seuraavan viikon sisällä äänitettiin laulut ja puhaltimet. JJ:lle palattiin kahdeksi päiväksi miksaamaan ja nyt on paketillinen loistavia kappaleita odottamassa kuulluksi tulemista.

Nyt meillä on vain yksi tavoite, löytää aavikolta se lähde ja soittaa sillä keitaalla. Kitarat, urku ja rummut mukanamme, maisema saattaa olla karu, mutta se on avoin. Aavikkotuuli piiskaa meitä eteenpäin.

Liitteenä kappale nimeltään Scarlet Red Dress. Kappale edustaa yhtyeen kevyempää puolta, mutta on muodostunut debyyttilevyn yhdeksi peruspilariksi. Scarletin valmistuttua, ymmärsimme paremmin omaa nuorta yhtyettämme. Kappale syntyi ja kasvoi Tuomaksen vanhasta kitaraleadista, joka oli kulkenut mukana jo useamman vuoden. Nyt se vain löysi paikkansa.

Kotipaikkakunta: Tampere

Musiikkityyli: iskelmä, Pop-rock, surf, garage, psykedeelinen

Perustamisvuosi: 2013

Kokoonpano: Jussi Prusti - laulu, kitaraVille Prusti - koskettimet, perkussiotTuomas Lammi - bassoIlja Markkinen - kitaraJoni Raiskio - rummut

YleX kommentoi

Tykkäämme:

Jo siitä, että yhtye sanoo soittavansa garage-surf-iskelmä-psykedeelinen-pop-rockia! Ja totta vie sieltä mausteita kaikesta löytyy; autotallimainen rosoisuus, surffin letkeys ja raikkaus, iskelmällinen tanssahtelevaisuus, popin tarttuvuus, ja rockin asenne. Ja tästä kaikesta edellä mainitusta muodostuu helposti lähestyttävää psykedeliaa. Viettelee mukaansa.

Vielä odotamme:

Että yhtye kuitenkin päättäisi hioa yhden kulman todelliseen loistoonsa, ja käyttää kaikkea muuta osaamansa ja tykkäämäänsä vain mausteena. Näin bändiltä tullaan saamaan vielä iskevämpää ja hitikkäämpää kamaa. Jos siis niin haluavat tehdä.

Kristallipallo:

Blogisuosio ja pienen piirin fanitus taattua.