Hyppää pääsisältöön

Kannabis – kokeilusta koukkuun

Suomessa nuorten kannabiksen käyttö on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti. Samalla kun alkoholin ja tupakan suosio on nuorten keskuudessa vähentynyt, on kannabis tullut yhä useammalle tutuksi vähintäänkin kertakokeiluna. 15–24 -vuotiaista suomalaisista yli 50 prosenttia kertoo tuntevansa jonkun, joka käyttää huumeita. Moni nuori ei tunne kannabiksen terveyshaittoja tai vähättelee niitä.

Kirjan kertomaa

Maaliskuussa 2014 julkaistussa kirjassa ”Ruohojumala” käydään äidin ja tyttären päiväkirjamerkintöjen avulla läpi erään perheen kamppailua tyttären kannabiksesta alkanutta huumekierrettä vastaan. Kirjan toimittajat Mia Heiskanen ja Tarja Surakka halusivat tehdä tietokirjan, jossa faktatiedon lisäksi on aito tositarina.

– Nuorten keskuudessa on vallassa ihan puhdasta uteliaisuutta huumeita ja erityisesti kannabista kohtaan. Kannabista on myös helposti saatavilla, eikä vain suurissa kaupungeissa. On kannabiksen kotikasvattajia, ja ainetta liikkuu ihan kaveriporukoissa, jopa kouluissakin, tietokirjailija Mia Heiskanen kertoo.

Kannabiksen käytön havaitseminen voi olla vanhemmille hyvinkin vaikeaa, koska monet käyttöön viittaavat tunnusmerkit ovat tuttuja myös tavanomaisissa murrosiän oireiluissa. Mielialan vaihtelut, aamuväsymys, koulumenestyksen hiipuminen ovat aika tavanomaisia teini-iässä. Mutta jos mukaan tulee voimakkaasti lisääntynyt rahantarve, arvoesineiden häviäminen, pitkät poissaolot koulusta ja kaveripiirin vaihtuminen, silloin on vanhempien syytä terästäytyä.

Vaarallista vähättelyä

– Osa nuorista perustelee kannabiksen käyttöä sillä, että se on muka vaarattomampaa kuin alkoholi. On kuitenkin syytä muistaa, että nykyiset kannabislajikkeet saattavat olla kymmenenkin kertaa vahvempia kuin esimerkiksi 1960-luvulla liikkunut kannabis. Pahimmillaan jo ensi kokeilusta voi ajautua psykoosiin, tietokirjailija Mia Heiskanen muistuttaa.

Yle Akuutti

Uteliaisuuden lisäksi kannabiskokeiluun johdattajana voi olla sosiaalinen paine. Nuori haluaa kuulua tiettyyn porukkaan ja olla hyväksytty. Pelätään nössöksi leimautumista, haetaan itsevarmuutta ja rohkeutta. Osa haluaa tehdä pesäeroa vanhempiensa arvomaailmaan etsimällä mahdollisimman poikkeavaa elämänfilosofiaa.

– Vanhempien ajatusmaailma on perinteisesti pohjautunut siihen, että vain varsinaiset huumediilerit levittävät aineita. Kannabista kuitenkin liikkuu myös ihan kaverilta toiselle, ja tällaista aineen liikuttelua on usein vaikea havaita, tietokirjailija Mia Heiskanen huomauttaa.

Usein vanhempien on vaikea myöntää, että oma lapsi on huumekoukussa.

– Ajatellaan, että eihän meidän perheessä, ei meidän asuinalueella, ei meidän kaupungissa. Kuitenkin kirjassa kerrotussa tapauksessakin tytöllä oli ehjä perhe, hyvät kotiolot, menestystä koulussa, harrastuksia, ja silti hän ajautui huumekokeiluihin, tietokirjailija Mia Heiskanen muistuttaa.

Kouluissakin on huomattu kannabiksen yleistyminen. Kannabis-kierteeseen joutuneet nuoret passivoituvat pikku hiljaa. Arvosanat laskevat, ja koulun merkitystä aletaan vähätellä. Koulun ja kodin tiivis yhteistyö ongelmien ratkaisemiseksi olisi tarpeen. Aina ei aikaa ja resursseja huolenpitoon tahdo riittää. Vanhempien ja koulun tukena tarvitaan ammattiauttajia, tukijärjestöjä ja kunnallisen puolen sosiaalipalveluita.

Kontaktin säilyminen on tärkeää

Kun vanhemmille on selvinnyt nuoren kannabiksen käyttö, ovat suuttumus ja syyllistäminen usein ensimmäisiä reaktioita. Tärkeää olisi kuitenkin säilyttää hyvä keskusteluyhteys.

Yle Akuutti

– Vanhempien kannattaisi ensinnäkin päivittää omat tietonsa asioista, jotta ei liikuta vanhojen näkökulmien tai oletusten varassa, tietokirjailija Mia Heiskanen muistuttaa.

Mia Heiskanen huomauttaa myös, että usein vanhemmat lähtevät purkamaan ongelmaa liian järkiperäisesti. Nuori puolestaan etenee tunteella eikä välttämättä ymmärrä vanhempien logiikkaa. Jos keskusteluyhteys katkeaa, ollaan vaikeuksissa. Vanhemmilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja tahtoa olla nuoren tukena. Yhteistyö toisten vanhempien ja koulun kanssa on paikallaan, yksin on hankala toimia.

– Kokemukseni mukaan vertaistarinat ja vertaistuki on se, mikä nuoriin parhaiten kolahtaa. Kun toinen huumeriippuvuudesta selvinnyt nuori kertoo kokemuksiaan, se usein tehoaa huumevaikeuksien kanssa kamppailevaan nuoreen parhaiten, Mia Heiskanen toteaa.

Vaikka nuoret pyrkivät vähättelemään kannabiksen vaikutuksia, moni nuorten parissa työskentelevä ammattiauttaja näkee kannabiksen usein johdattavan muiden huumeiden pariin. Harva nuori tulee ajatelleeksi, että huumepiireissä myös väkivalta on yleistä: rahariitoja ratkotaan tapellen.

– Kirjan esimerkissäkin tyttö alkoi hyvin nopeasti käyttää kannabista päivittäin. Sitten piti kokeilla vahvempia aineita, ja samalla oli koko ajan mukana myös alkoholi. Eli sekakäyttöä ja yhä voimakkaampien vaikutusten hakua, tietokirjailija Mia Heiskanen kertoo.

Yle Akuutti

Ruohojumala-kirjan tarinalla on onnellinen loppu. Tytön perhe jaksaa antaa tukeaan, vuodesta toiseen, retkahduksista huolimatta. Hyvä suhde uuteen poikaystävään auttaa pääsemään kiinni huumeettomaan arkeen. Tyttö jatkaa opiskelua, käy töissä ja löytää liikunnan ilon. Monen nuoren kohdalla asiat eivät pääty yhtä hyvin.

”Kaksi vuotta olen keräilly ajatuksia ja pikkuhiljaa kaikki alkaa selkiytyä. Se miten mä eroon muista sekopäistä on se, et oon asettanu aina itelleni kysymyksen: miksi? Mulla on myös ollu sisimmissäni usko että mä selviydyn.”

Ruohojumala – äiti, tytär ja kannabisarki -kirjan toimittaneet Mia Heiskanen ja Tarja Surakka (KirjaX 2013)

Lue lisää:

> Päihdelinkki
> Irti Huumeista ry
> Ehkäisevä päihdetyö

Asiantuntija: MIA HEISKANEN, tietokirjailija

Toimittaja: MARJO LUNDVALL

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 11.12.2015