Hyppää pääsisältöön

Suomi lähti talvisotaan puupyöräisillä panssarivaunuilla

Kun talvisota alkoi, Suomessa käytettiin vielä puupyöräisiä panssarivaunuja. Nämä Ranskasta vuonna 1919 ostetut Renault-panssarivaunut olivat talvisodan alkaessa jo museokalustoa. Juuri muutakaan aseistusta ei ollut kuitenkaan olemassa.

Renault-panssarivaunuja ostettiin ensimmäisenä kalustohankintana 32 kappaletta. Mannerheimin käskystä perustettiin ensimmäisten vaunujen myötä tankkirykmentti, josta tuli panssarijoukkojen alku.

Vuonna 1938 armeija teki toisen hankinnan, kun Englannista ostettiin Vickers-vaunuja. Säästösyistä vaunuihin ei kuitenkaan ostettu tykkejä, ja sotaan oli pakko lähteä tilapäisillä aseilla varustettuna.

Alun perin Vickers-vaunut piti varustaa 37 mm:n Bofors-tykeillä, mutta ne korvattiin Valtion tykkitehtaan kanuunoilla. Talvisodan jälkeen vaunuihin asennettiin 45 mm:n neuvostoliittolaiset sotasaalistykit.

Nämä ja monet muut panssarijoukkojen historiaan liittyvät yksityiskohdat tulevat tutuiksi Parolan panssarimuseossa. Hattulassa sijaitseva aselajimuseo avattiin 1961. Oheinen museon toimintaa esittelevä filmi on tehty pari vuotta myöhemmin.

Nykyisin panssarimuseon kokoelmissa on yli 50 panssarivaunua, noin 30 panssarintorjunta-asetta ja yksi panssarijuna. Museon arvokkainta esineistöä ovat puna-armeijalta vallatut panssarivaunut, joilla Suomen armeija sodan aikana täydensi kalustoaan.

Venäläisten järein panssarivaunu oli talvisodassa T-28. Suomalaiset saivat näitä vaunuja sotasaaliiksi viisi kappaletta, ja niistä muodostettiin Suomen armeijan raskaan kaluston runko.

T-28 oli lempinimeltään ”Postijuna”. Siinä on kolme tornia ja aseistuksena yksi tykki ja neljä pikakivääriä.

Jatkosodan järeintä venäläisten kalustoa oli T-34, jonka suomalaiset ristivät ”Sotkaksi”. Tätä panssarivaunua pidetään maailmansodan parhaana panssarivaununa, ja hyvän arvosanan sotasaalina saadut vaunut saivat myös suomalaisilta.

Vaunun lempinimen antoi alikersantti Lauri Heino, joka totesi Syväriltä sotasaaliksi saadusta vanusta, että T-34 lipuu kuin sotka sulavan muotonsa ansiosta.

Teksti: Reijo Perälä

Lisää ohjelmasta

  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto