Mitä yhteistä on Singaporella, Australialla ja Suomella? Mäkihypyn kriisi? Rikkaiden kansalaisten maastapako?
Ei, nämä ovat nyky-Suomen erityispiirteitä. Yhdistävä tekijä on uhkapelaaminen, jossa luetellut maat ovat maailman kova kärki. Suomalaiset häviävät onnenpeleihin tänäkin vuonna reippaat kaksi miljardia euroa. Se tekee yli 400 euroa per lärvi mukaan luettuna vauvat, saattohoidossa olevat ja ne 400 000 järki-ihmistä, jotka tilastojen mukaan eivät ikinä pelaa rahapelejä.
Miksi me pelaamme? Täsmällisimmän vastauksen tähän kysymykseen antoi matemaatikko, filosofi ja kirjailija Blaise Pascal jo 1600-luvun puolivälissä.
Pascal oli raivokkaan ristiriitainen kaveri. Viileän analyyttinen tieteilijä ja kristinuskonnollinen fanaatikko kamppailivat hänen rajallisessa ihmisnahassaan. Pascalin tutkimustulokset määräsivät ihmisen ikuiseen levottomuuteen, koska tämä on kykenemätön tietämään kaikkea ja yhtä lailla kykenemätön olemaan tietämättä kaikesta.
Ihmisenä oleminen on epävarmuutta ja pelkoa. Useimmiten nykyhetki satuttaa meitä. Jos asiamme ovat huonosti, suremme sitä. Jos asiamme ovat hyvin, pelkäämme, että ne kohta taas ovat huonosti
Ainoa varma tietomme on, että kuolemme kohta tai vähän ajan päästä. Mutta vähemmän kuin mistään, tuumasi Pascal, tiedämme juuri tuosta kuolemasta, ainoasta varmuudestamme. Putoammeko olemattomuuteen? Vai suututtamamme Jumalan kamaliin kouriin? Tämmöinen on tilanteemme, koska emme ole enkeleitä emmekä elukoita vaan jotain siltä väliltä; äärettömän ja olemattoman välillä kompastelijoita.
Ihmisenä oleminen on epävarmuutta ja pelkoa. Useimmiten nykyhetki satuttaa meitä. Jos asiamme ovat huonosti, suremme sitä. Jos asiamme ovat hyvin, pelkäämme, että ne kohta taas ovat huonosti. Joko mietimme surkeuksia, joita on käsillä tai niitä joita on luvassa. Niin kuluu koko elämä.
Koska emme kykene vapautumaan kuolemasta ja ahdistuksesta, olemme keksineet olla miettimättä niitä tullaksemme onnellisiksi! Tavoittelemme jatkuvaa melskettä, touhua ja viihdettä, joka vangitsee täysin huomiomme ja ajatuksemme. Täytämme elämämme riuskalla tohinalla, joka kääntää ajatuksemme pois meistä itsestämme. Viihde estää ihmistä ajattelemasta itseään.
Anna murheen murtamalle kaverille biljardikeppi ja pallo, jota sillä tökkiä, niin kohta hän on onnessaan!
Siksi me pelaamme uhkapelejä. Pelin itsensä tähden. Satsauksen, jännityksen, unelman, pettymyksen ja uuden yrityksen tähden. Päästäksemme nykyhetkeä ja ajatuksiamme karkuun.
Unelmiemme lottovoittaja on vähän niin kuin taivaassa, maallisten murheiden tuolla puolen, autuudessa.
Väärin! huutaa Pascal, ja lohduttaa kaikkia meitä, jotka emme ikinä voita. Jättipotin voittaja vasta kiipelissä onkin. Vetelästä autuudesta ei ole hänelle turvaksi: pelottavat näyt valtaavat väkisinkin hänen mielensä kapinasta, varkaista, sairauksista, kuolemasta… Hän on pian onnettomin kaikista!
Näin se on. Ihminen on tarkoitettu ajattelemaan. Hän on vain heinäpilli, haurainta luonnossa, mutta ajatteleva heinäpilli. Vaikka maailmankaikkeus hänet musertaa, hän on kuitenkin surmaajaansa ylevämpi, sillä hän tietää kuolevansa, tietää maailmankaikkeuden ylivoiman.
Maailmankaikkeus ei tiedä siitä mitään.
