Viranomaisten mukaan matkapuhelimien säteily ei aiheuta terveydelle riskejä. Monissa maissa säteilyä kuitenkin neuvotaan välttämään, varsinkin lasten kohdalla. Tiedämmekö säteilystä tarpeeksi?
Liki kuusi miljardia ihmistä maailmassa käyttää kännykkää päivittäin. Suomessa käytännössä ”kaikilla” on kännykkä tai älypuhelin, monilla jopa kaksi. Matkapuhelin lähettää puhelujen aikana korvalla pidettäessä radioaaltoja. Säteilyturvakeskuksen mukaan matkapuhelimista on tullut ihmisten merkittävin radiotaajuisen säteilyn lähde.
Matkapuhelimien pitkäaikaiskäytön vaikutuksista kaivataankin lisää tietoa. Matkapuhelimia on käytetty vasta parikymmentä vuotta ja sinä aikana ne ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Jättimäisistä kannettavista matkapuhelimista on tullut monipuolisia minitietokoneita, joita käytetään koko ajan.
Nykytiedon valossa viranomaisten linja kansainvälisesti on, että kännyköistä ei ole terveyshaittoja. Eri maiden viranomaiset kuitenkin suhtautuvat tutkimustiedon puutteeseen eri tavoin.
Esimerkiksi Venäjän terveysministeriö suositteli jo kymmenen vuotta sitten rajoittamaan alle 18-vuotiaiden kännykän käyttöä. Belgiassa on tämän vuoden maaliskuusta lähtien kielletty lastenkännyköiden myynti ja markkinointi alle 7-vuotiaille. Ranskassa taas kännyköiden mainonta on kielletty alle 14-vuotiaille eivätkä he myöskään saa käyttää kännyköitä koulussa.
Myös Maailman terveysjärjestön, WHO:n, kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) luokitteli vuonna 2011 matkapuhelimien säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi.
Ranskassa kännyköiden mainonta alle 14-vuotiaille on kielletty.
Euroopassa vaikutetaan olevan muutenkin Pohjolaa huolestuneempia matkapuhelimien mahdollisista terveysriskeistä. Vuoden 2010 Eurobarometrin mukaan kaksi kolmasosaa eurooppalaisista oli huolissaan matkapuhelimien mahdollisista terveyshaitoista. Suomessa ei paljon huolehdita. Nelisen vuotta sitten Suomessa saatiin ensimmäisiä tuloksia edelleen meneillään olevasta kännykän käyttäjien seurantatutkimuksesta: vain 15 % koki vähintään kohtalaista huolta matkapuhelimen käytön mahdollisista terveyshaitoista.
Kännykän hyödyt ovat niin suuret, että sen mahdollisia haittoja ei tule välttämättä edes ajatelleeksi.
SAR-arvo ilmaisee kännykän säteilyaltistusta
Kännyköiden säteilyaltistusta mitataan SAR-arvolla. Sillä määritetään radiotaajuisen energian, eli käytännössä lämmön, määrää, joka imeytyy matkapuhelimesta kehoon. Päähän imeytyvän tehon SAR-arvon yläraja on kaksi wattia kiloa kohden (2 W/kg). Turva-arvon määritteli kansainvälinen säteilysuojelutoimikunta ICNIRP jo vuonna 1998.
SAR-arvoa mitataan robotin avulla. Ihmisen päätä simuloi muovinen malli, jonka sisällä on nestemäistä, aivoja kuvaavaa ainetta. Pieni antenni liikkuu nesteessä ja mittaa energian imeytymistä kudoksiin. Samanaikaisesti tietokone havainnollistaa tästä kuvan.
Helsingin yliopiston dosentti Dariusz Leszczynski kritisoi SAR-mittausta.
- Otetaan semmoinen sanko, missä on suolaa ja sokeria, eli hyvin karkea malli. Menetelmä otettiin käyttöön vuosia sitten, kun tietokoneet olivat erittäin hitaita. Oli pakko ottaa hyvin helppo malli, että silloiset tietokoneet pystyivät laskemaan arvot. Mutta sitten se malli jäi käyttöön, Leszczynski sanoo.
Leszczynski työskenteli Säteilyturvakeskuksessa (STUK) kaksikymmentäkaksi vuotta vuoteen 2013. Hän oli myös yksi maailman terveysjärjestön WHO:n asiantuntijoista, jotka kolme vuotta sitten arvioivat radiotaajuisen säteilyn mahdolliseksi syöpäriskiksi. Leszczynskin mielestä SAR-arvo ilmaisee kännykkäsäteilyn vaikutuksia kapea-alaisesti.
- ICNIRP:in mukaan ainut vaikutus, minkä kännykkäsäteily voi aiheuttaa, on lämpövaikutus. Siellä ei oteta huomioon ollenkaan mitään ns. ei-lämpötilavaikutuksia.
Säteilyturvakeskus testaa laboratoriossaan markkinoille tulevia matkapuhelimia pistokokein. STUK:in tutkimusprofessori Kari Jokela vakuuttaa, että SAR-arvo palvelee myös kuluttajia.
- Tietoisuus siitä, että matkapuhelimia valvotaan ja mitataan, on keskeinen tekijä kuluttajien turvallisuuden varmistamisessa.
Jokela istuu myös ICNIRP:issä, jonka turvastandardeja useimmat maat noudattavat. STUK:in mukaan Suomessa myytävien kännyköiden SAR-arvot vaihtelevat 0,2:sta 1,4:ään. Turvaraja on 2,0, joten turvamarginaalin alla pysytään, vaikka vaihtelua onkin.
SAR-arvo ei kuitenkaan kerro tavalliselle kuluttajalle välttämättä mitään. Matkapuhelinten SAR-arvot löytyvät puhelinvalmistajien kotisivuilta tai matkapuhelimien manuaaleista, yleensä viimeisiltä sivuilta. Periaatteessa mitä alhaisempi SAR-arvo, sitä vähemmän kännykkä säteilee.
Lasten kännykän käyttöön rajoja
Monissa maissa viranomaiset ovat varoittaneet erityisesti lasten kännykän käytöstä, sillä lasten kalloon ja aivoihin säteily imeytyy helpommin kuin aikuisilla. Ottaako SAR-mittaus lapset yhtä lailla huomioon?
- Testauksen turvamarginaalit ovat mitoitettu siten, että erityisesti lasten kalloissa ei tämä SAR-arvo saa ylittää tämän standardimittauksen antamaa arvoa, Jokela toteaa.
Myös STUK suositti viisi vuotta sitten, että lasten kännykän käyttöä on hyvä rajoittaa. Jokelan mukaan suositukset pätevät yhä.
- Kyllä ne ovat voimassa, ei ole oikeastaan suuntaan tai toiseen tullut mitään muutosta.
Myös Dariusz Leszczynski rajoittaisi lasten matkapuhelimien käyttöä.
- Älypuhelimet säteilevät enemmän kuin tavalliset puhelimet, vaikka niihin ei puhuttaisikaan. Olisin sillä kannalla, että älypuhelinten käyttöä pitäisi rajoittaa lapsilla. Ei siksi, että tietäisimme, minkälaiset terveyshaitat kännykkäsäteily aiheuttaa, vaan siksi, että me emme tiedä. Voi olla, että tarvitsee odottaa seuraavat 50 vuotta ennen kuin tiedämme jotain.
Hänen mukaansa varsinkin älypuhelimien yleistymisen myötä säteily on lisääntynyt entisestään, ja se pitäisi ottaa huomioon.
Varovaisuusperiaate käyttöön vai ei?
Säteilyturvakeskuksen tiedotus kännykkäsäteilyn mahdollisista terveyshaitoista on ollut maltillista. Osassa Euroopan maista noudatetaan ns. varovaisuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa, että mahdollisia haittavaikutuksia ehkäistään eri tavoin, vaikka tieteellinen näyttö mahdollisista haitoista olisi puutteellista.
- Varovaisuusperiaate on hyvin marginaalisesti turvallisempi, mutta jos sillä aiheutetaan hyvin suurta haittaa yhteiskunnan toiminnoille tuottamatta todennäköisesti mitään terveyshyötyä, niin silloin mennään kyllä ojasta allikkoon, Jokela toteaa.
WHO:n syöpäjärjestön luokittelu matkapuhelinsäteilyn mahdollisesta syöpää aiheuttavasta vaikutuksesta ei siis ole riittävä peruste varovaisuusperiaatteelle?
Voi olla, että pitää odottaa 50 vuotta ennen kuin tiedämme.
- Selvä enemmistö, kuten minäkin, näyttäisi olevan sitä mieltä, että tämä ei ole varovaisuusperiaatteen soveltamiselle vielä riittävä peruste, Jokela jatkaa.
Darius Leszczynskin mielestä kännyköiden pitkäaikaiskäytön vaikutuksista on syytä olla huolissaan:
- Vaikka meillä on turvallisuusstandardit, on silti epävarmuus, jos säteilylle altistus kestää pitkiä aikoja tai vuosia, sitten voi olla, että ei aina ne turvallisuusstandardit suojaa.
Kännykkäsäteilyn mahdollisiin terveyshaittoihin uskovat ja viranomaiset ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että säteilyllä on jotain vaikutusta. Matkapuhelimet ovat vallanneet elämämme niin nopeasti ja totaalisesti, että niiden pitkäaikaisen käytön mahdollisten haittojen tutkimus on tärkeää. Tätä tutkimusta tehdään parhaillaan Suomessakin Cosmos-tutkimuksessa, jossa seurataan tutkittavia kymmenen vuoden ajan. Ensimmäisiä tuloksia on luvassa aikaisintaan ensi vuonna.
Tähän mennessä kiistatonta näyttöä kännyköiden terveyshaitoista ei ole löytynyt, joten jokaisen on itse päätettävä, miten puhelintaan käyttää. Kukin kännykän haltija voi halutessaan itse noudattaa varovaisuusperiaatetta ja ehkäistä säteilyä.
Katso vinkit, joiden avulla voit ehkäistä altistusta kännykkäsäteilylle.
