Hyppää pääsisältöön

Matti Sarapaltio antoi Suomen rockille soundin

Äänentoistoekspertti Matti Sarapaltio oli yksi keskeisimmistä hahmoista, joiden ansiosta bändien soitto alkoi Suomessakin kuulua jämäkämmin. "Saara" varusti 1970-luvun muusikot elektroniikalla, pystytti musajuhlille ämyrit ja opetti sivutöinään käytöstapoja koti- ja ulkomaisille rock-kukoille.

Matti Sarapaltio (1940–2014) aloitti musiikkiuransa tanssimuusikkona 1950-luvulla. Elektroniikan pariin hänet ajoivat käytännön tarpeet: tuon ajan laitteet olivat pienitehoisia ja valmistettu lähinnä laulajia silmälläpitäen.

Ensimmäiset vahvistimensa Sarapaltio rakensi jo viisikymmenluvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä hän perusti Audiotron-yrityksen, joka nikkaroi monikanavaisia miksereitä ja rockiin ja jazziin soveltuvia vahvistinkaappeja. MS-Audiotronista tuli 1970-luvulla bändien hovihankkija ja soittajien hengauspaikka.

Ammatillista pohjaa tarjosi muusikkouran lisäksi äänittäjän työ Yleisradiossa ja Akkuteollisuuden levystudiossa. Myös siitä Sarapaltio puhuu Jee jee jee -sarjaan tehdyssä haastattelussa vuonna 1995.

Hänen tunnetuin oma kokoonpanonsa oli 1960- ja 1970-lukujen taitteessa vaikuttanut Smokings, jossa kokemusta hankki mm. nuori Pave Maijanen. Sen ohjelmistossa kuuluivat vaikutteet mm. jazz- ja soulmausteisilta Blood, Sweat & Tears- ja Chicago-bändeiltä.

"Whatta mixer!"

Yleisötilaisuuksien äänentoistoa Sarapaltio alkoi hoitaa Helsingin puistokonserteissa 1960-luvun lopulla. Suurena innoittajana oli saarnaaja Billy Grahamin PA-systeemi, hän paljasti Radiomafian haastattelussa vuonna 2000.

Pori Jazzissa Sarapaltio oli mukana miltei alusta asti ja Ruisrockissa heti kättelyssä. Alkuun soundcheck oli vain ulkomaisten artistivieraiden herkkua. Festivaaleilla hänen omatekoiset viritelmänsä herättivät näissä usein hämmästystä mutta myös kunnioitusta.

Ensimmäisessä Ruisrockissa Rod Argentilla "meni monttu auki" hänen kuultuaan urkujensa rääkäisevän suomalaisen tekemien, "paloauton tuu-taa-drivereillä" varustettujen Leslie-kaappijäljitelmien läpi.

Keimolan rockfestivaalissa 1973 brittibändi Fairport Convention ihmetteli alkeellisen miksauskojun vähäistä varustusta: kasettinauhuria ja itse väsättyä, "helvetin pientä" 12-kanavaista miksauspöytää. "Whatta mixer", päivitteli heidän äänimiehensä, mutta onnistui silti loihtimaan laitoksesta kelvolliset soundit.

Yksi läheisistä kotimaisista yhteistyökumppaneista oli Tasavallan Presidentti -yhtye. Kitaravirtuoosi Jukka Tolosen soittoteknistä mainetta siivitti myös Sarapaltion luova kaikulaitteen käsittely. Kun hän heitti sillä vastauksia Tolosen nopeisiin lurauksiin, yleisö oli äimänä: "Miten se voi soittaa noin nopeesti!?"

Vehkeitä ei rikota

1970-luvun festivaalibuumi synnytti monia kyseenalaisiakin hankkeita. Em. Keimolan juhlat olivat esimerkki tapauksista, joissa tietymättömiin katosivat Sarapaltion mukaan niin järjestäjät kuin rahat. MS-Audiotron siirtyikin ositettuun laskutukseen, jossa jo miksauspöydän pääsäätöjen avaaminen edellytti alkuerän maksamista.

Joillakin rockjuhlilla organisaatio saattoi pelata muuten huonosti, ja äänentoistohenkilöstön piti vastata myös vaikkapa bändien tulosta lavalle. Kuusrockissa 1977 Sarapaltio joutui uhkaamaan yleisön kapinalla, kun Ian Gillanin brittimanageri ei sallinut suojattiensa laitteistoa siirrettävän Eppujen, Juicen ja Pelle Miljoonan esiintymisten ajaksi.

Punkarockissa 1979 "Saara" ryhmitti isokokoiset järjestysmiehet varmistamaan, ettei Motörhead saanut settinsä lopuksi lavakamoja kaadetuksi. Kun brittirokkarit ennen festivaalipaikalta poistumistaan hajottivat taukotuvakseen järjestetyn asuntovaunun, Sarapaltio otti toimekseen järjestää niin, että heidät pidätettiin lentoasemalla ja heitettiin Tikkurilan putkaan.

Punk-aikaan Sarapaltio toimi myös nuorien suomalaiskykyjen lapsenlikkana. Monelle rockelämään totuttelevalle piti isoin kirjaimin opettaa, ettei takahuoneissa "räitä, kusta eikä paskota".

Suorapuheisuudestaan tunnettu äänimies joutui nuhtelemaan mm. Kontran Moog Konttista, jonka lavashow'hun kuului mikrofonin työntäminen housuihin: "Älä tunge sinne muniin, mikki haisee aina mielettömästi!" Eppu Normaalin Martti Syrjää hän ojensi mikrofoninjalan vääntelemisestä. "Näyttäkää vaikka kuinka persettä, mut älkää rikkoko vehkeitä!"

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    "Suk-suk-suk-sukset ja sau-sau-sau-sauvat" mukaan ja ladulle! Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.

  • Formulaliukua ja rokkia – Luisteluleikit Laura Lepistön, Valtter Virtasen ja muiden taitoluistelutähtien opastuksella

    Taitoluistelijat opettavat lapsille luistelua ja leikkejä.

    Miten sopii yhteen pingviinikävely ja luistelu? Taitoluistelijatähdet opettavat lapsille luistelua ja hauskoja leikkejä Pikku Kakkosen ja Suomen Taitoluisteluliiton ohjelmasarjassa vuodelta 2008. Luistimilla voi kokeilla vaikka formulaliukua, kisarokkia, merikotkahyppyjä tai rallijarrutusta. Luisteluoppaina ovat mm. Kiira Korpi, Laura Lepistö, Susanna Pöykiö ja Valtter Virtanen. Katsomisen jälkeen näitä temppuja voi lähteä jäälle testaamaan!

  • "Lennä Nykäsen Matti, lennä" – Sleepy Sleepers livenä Tulilinjalla

    Lahtelainen huumoripumppu provosoi Tampereella 1990.

    Lahtelainen huumorirock-yhtye Sleepy Sleepers esiintyi helmikuusssa 1990 Tampereen Tullikamarilla. Suorana lähetyksenä esitetyn Tulilinja-ohjelman konsertin päätöskappaleena kuultiin oodi maailman parhaalle mäkihyppääjälle: Nykäsen Matille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto