Hyppää pääsisältöön

Näin tehdään tuohihuilu

Perinteinen paimenhuilu soi yhtä heleästi kuin nokkahuilu. Kansansoittaja Teppo Repo teki tämän erityisesti Karjalassa ja Inkerinmaalla käytetyn soittimen tunnetuksi myös Suomessa.

Teppo Repo, alkujaan Feodor Nikitanpoika Aleksandrov, sävelsi ja tallensi paimensäveliä ja opetti, miten perinnesoitin valmistetaan. Kansanmusiikin tutkijat löysivät Revon 1934, jonka jälkeen Inkerin laulumaiden kasvatista tuli kansanmusiikkipiireissä kuuluisuus. Kansanmusiikki-instituutti on julkaissut Teppo Revon huiluesityksiä myös CD- ja LP-kokoelmina.

Vuonna 1962 valmistuneessa tv-ohjelmassa Teppo Repo opettaa vaihe vaiheelta tuohihuilun valmistuksen.

Rakenteeltaan paimenhuilu on kuin nokkahuilu. Huilun yläpuolella on viisi sormiaukkoa ja alapuolella peukaloaukko. Paimenhuilun sointi on heleä ja kaunis.

Paimenhuilun runkopuuna käytetään tavallisesti leppää, mutta muutkin puulajit kelpaavat. Ensin puolimetrinen runkopuu halkaistaan ja sydänpuu koverretaan kourutaltalla pois.

Putkiontelon tulppana käytetään katajatappia. Kieliaukko ja ilmakanavat vuollaan puukolla. Äänireikien paikat määritellään tähän tarkoitukseen valmistetulla mittakepillä.

Lopuksi runkopuun ympärille kierretään vedessä liotettu tuohiviileke, joka kuivuttuaan sitoo ja tiivistää huilupuun puoliskot. Parhaan tuohiviilekkeen saa koivusta kiskottua alkukesästä.

Alun perin tuohihuiluja valmistivat aikansa kuluksi paimenpojat. Inkeriläisestä paimenhuilusta onkin useita muunnoksia, joiden tekotavat poikkeavat toisistaan.

Teksti: Reijo Perälä

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto