Kotkan Työväen Palloilijat kohtasi Valkeakosken Hakan Suomen cupin finaalissa vuonna 1980. Dokumentti seuraa Kotkan joukkuetta ja kannattajia loppuottelun kynnyksellä ja sen aikana.
Kotkan Työväen Palloilijoiden jalkapallojoukkue niitti menestystä 1950- ja 1960-luvuilla. Vuonna 1980 mestaruudet olivat vain muisto, ja monen mielessä joukkueen maine oli haalistumassa.
Suomen cupin finaaliin pääseminen nostatti Kotkassa jälleen jalkapallohuuman vuonna 1980. Vetoja lyötiin ja matkoja loppuotteluun Helsingin olympiastadionille suunniteltiin innolla.
Ottelupäivänä kamerat seuraavat jalkapallohurmosta. Kotkan pubeissa raikaavat KTP:n kannustuslaulut ja tunnelma on riehakas, kun kannattajat odottavat bussikyytejään Helsinkiin. Busseja tarvittiinkin runsaasti, sillä kotkalaiset lähtivät seuraamaan oman kaupunkinsa ylpeyttä sankoin joukoin.
Matkalla siemaillaan alkoholia, ja käydään henkeviä keskusteluja muun muassa suomalaisesta kansanluonteesta, jalkapallohalleista ja urheiluhuipulle pääsemisen vaatimuksista.
Toimittaja mainitsee, että kotkalaisten pelaajien väitetään olevan hitaita, mutta tähän eräällä matkustajalla on vahva vasta-argumentti.
”Olen 60-luvulta katsellut näitä matseja, ja KTP:n parhaat pelaajat olivat aina ekana pelin jälkeen kapakassa, jo ennen kannattajia. Ei voi hitaudesta syyttää.”
Itse ottelun yhteydessä dokumentti pääsee reilusti tavallista jalkapallolähetystä syvemmälle sukeltamalla stadionin uumeniin.
Ottelun tuomaria jututetaan vaatteiden vaihdon ohessa. Hän vastaa ammattitaidolla muun muassa vaikeaan kysymykseen omasta suosikista ottelussa.
”Molemmat ovat hyviä joukkueita. Pelaavat kovaa ja panos on aika kova tänään.”
Ottelun puoliajalla Haka johtaa 2-1 tehtyään johtomaalin juuri ennen taukovihellystä. Kamerat seuraavat KTP:n pukuhuoneessa kuinka valmentaja Kalervo Paananen jakaa taktisia neuvojaan penkeillä loikkien. Tunnelma on melankolinen ja ilmeet vakavat, mutta hengenluonnin edetessä meno yltyy vitsikkääksikin.
Psyykkaus tuottaa tulosta. KTP nousee 3-2 voittoon, joten paluumatkallakin riittää tunnelmaa.
Teksti: Tuomas Jääskeläinen
