Ronja Salmi
Yle
Jo kulman takaa kuuluu, kuinka Muusa yskii ja köhii hevosen selässä. Ruotsinmatkan alussa puhjennut flunssa ei ole ottanut loppuakseen, ja koko reissun huipentavan kenttäkilpailun Muusa joutuu ratsastamaan puolikuntoisena.
Kalpean näköinen Muusa hymyilee varovasti aamuauringossa ja taputtaa Hopsia kaulalle. On aika aloittaa verryttely koulurataa varten. Kenttäkilpailut alkavat aina koulukokeella, joka ei ole tehtäviltään tänään ratsukolle erityisen vaativa. Korkeita pisteitä ajatellen on kuitenkin tärkeää, että hevon on elastinen ja liikkuu hyvin radalla. Muusa hörppää välistä vettä ja ravaa isoja ympyröitä vielä aamu-unisen oloisen Hopsin kanssa. Ruotsinliput liehuvat taustalla, ja liitokavioiset hevoset leijuvat ohi vasemmalta ja oikealta.
- Mä vain toivon, että en unohda rataa, Muusa sanoo ja katsahtaa kilpakumppaneitaan.
Kisat soljuvat vaivattomasti eteenpäin, ja Muusalle annettu minuutintarkka lähtöaika pitää täsmälleen. Kello 9:07 tuomari viheltää pilliin ja suoritus alkaa.
Rata on tasainen, mutta hieman ponneton. Hops tekee kuuliaisesti määrätyt liikkeet, mutta Muusan väsymys näkyy myös hevosessa. Keskiravin lopussa kuuluu katsomoon asti, kuinka Muusa yskii limaa kurkustaan. Prosentit ovat mukavat, yli 62%, mutta se ei vielä Ruotisissa riitä lähellekään kärkeä.
Eteenpäin ja esteille
Estekoe on rakennettu siten, että kahden eri luokan ratsukoiden on mahdollista hypätä samalla radalla. Muusa hyppää päivän isointa luokkaa, P100:aa, jossa esteet ovat 100cm korkeita.
- Isomman luokan esteet on sijoitettu aina sisäkaarteeseen. Se lyhentää teitä ja vaikeuttaa rataa. Esteet tulevat todella nopeasti. On laukattava energistä laukkaa, että vauhti säilyy myös kaarteissa,
Muusa sanoo ja katselee arvioiden rataa. Hän on Hopsin kanssa tottunut isompiinkin esteisiin, mutta se ei välttämättä estä puomien pudotusta. Muusa kertoo, että Hops jopa hyppää paremmin hieman massiivisempia esteitä. Pienillä sen keskittymiskyky ei tunnu riittävän vaan hypyistä tulee hieman laiskoja ja laakoja.
Kenttäkisoissa koulu- ja estekokeen välissä ei aikaa kuluteta, vaan ratsukon tulee välittömästi vaihtaa varusteet ja siirtyä hyppäämään. Muutama verryttelyhyppy alle, ja radalle. Muusa kertaa reitin vielä kerran päässään, kun kuuluttaja jo sanoo
-Och nästa rider Muusa Enjala och Hops…
Tukkeja tai ei, suunnitelma on oltava
Ruotsin P100-luokassa maastoesteet ovat maksimissaan 100cm, mutta tehtävien teknisyys lisää haastavuutta. Tällä kertaa Muusa sanoo maaston olevan poikkeuksellisen helppo: maastoesteet ovat pääosin tukkeja ja yksittäisiä esteitä.
Heikko vointi ja paahtava aurinko lisäävät kuitenkin vaikeusastetta, ja suunnitelma ennen rataa on tehtävä huolellisesti. Muusa mittaa sarjaesteiden väliin jääviä metrejä ja yrittää arvioida suuren hevosensa askeleen pituutta.
- Tämä väli on ahdas. Pitää saada hevonen nopeasti kiinni että mahdutaan.
Vihdoin maastoon!
Maastoverryttelyssä Muusa vaikuttaa jo voivan paremmin. Maastoesteiden kaipuu tuntuu toimivan paremmin kuin yksikään flunssalääke. Hops oli tauolla nojaillut rennosti karsinan seinään, mutta aavalla nurmikolla se on silminnähden valpastunut.
Vaikka aiemmin Muusa sanoi rataa helpoksi, myöntää hän nyt hieman jännittävänsä. Rata huipentaa koko matkan: huomenna edessä on vain laivamatka kotiin. Ratsukot ampaisevat yksi toisensa jälkeen lähtöviivan yli, ja äkisti onkin jo Muusan vuoro siirtyä lähtökarsinaan.
Kuuluttaja rykäisee ja toivottaa suomalaisratsukon lämpimästi tervetulleeksi. Toimihenkilö tuijottaa kelloaan ja laskee:
- Fem, fyra, tree, två, ett, rid!
Maalissa Muusa on yhtä hymyä. Esteet ylittyivät helposti, eikä Hops katsellut ainuttakaan estettä epäillen. Sujuva rata nosti ratsukon sijoitusta myös kokonaispisteissä.
- Olen todella tyytyväinen. Suoritus oli tasainen ja varma.
Ja eikös juuri sitä varmuutta tultu Ruotsista hakemaan?
