Linnuilla on siipiä joka lähtöön: lyhyitä ja pitkiä, kapeita ja leveitä - käyttötarpeen mukaan. Vaikka ei tuntisi lajeja, jo pelkästään lintujen siipiä katselemalla voi päätellä paljon siitä, miten ne elävät ja miten pitkiä matkoja ne lentävät.
Naurulokki lentää myös vastatuuleen
Lokit edustavat parhaimpia lentäjiä. Niiden siivet ovat ruumiiseen nähden pitkät ja kapeat. Pyrstö taas on aika pieni, verrattuna siipien pinta-alaan, samoin keskiruumis. Lokit pystyvät muuttamaan kaikenlaisessa säässä ja ne lentävät kovallakin tuulella. Aurinkoisella säällä ne hyödyntävät nousevia ilmavirtauksia kaarrellen ja liidellen. Kovalla vastatuulella ne käyttävät maaston muotojen nostovirtauksia.
Nokikana on onneton räpyttelijä
Nokikanan siivet ovat leveät ja lyhyet. Sillä on isot räpylät. Kömpelön nokikanan onkin pakko muuttaa yöllä, ettei se joudu saaliiksi. Tasaiseen tahtiin se etenee yön pimeydessä koko ajan räpytellen.
Merikotka on purjelentäjä
Merikotka on Suomen suurin petolintu. Sillä on leveät pitkät siivet, joiden päissä on harittavia sulkia. Siipien kärkiväli voi olla jopa 2,4 metriä. Kun merikotka levittää siipensä ja pyrstönsä, sillä on valtava pinta-ala käytössään. Merikotka onkin hyvä purjelentäjä. Painon takia sen on käytettävä nousevia ilmavirtauksia. Merikotka muuttaa vain päiväaikaan.
Tervapääsky lentää unissaankin
Tervapääsky on ylivoimainen lentomestari. Tervapääskyllä on sirppimäiset kapeat siivet, joilla se lentää jopa nukkuessaan. Alppitervapääskyn on todettu olevan jopa kaksi kuukautta ilmassa laskeutumatta kertaakaan. Tervapääsky on todella nopea ja reagoi hetkessä säätiloihin. Kun Helsingissä sataa, tervapääsky voi paeta sadetta Baltiaan puolessa päivässä. Usein kun merellä puhaltaa kylmä tuuli, tervapääsky lentää sisämaahan - ilmeisesti siksi, koska tervapääsky syö vain ilmassa lentäviä hyönteisiä ja kylmässä ilmassa tai sadesäällä niitä on vähemmän tarjolla.
Ulos luontoon -sarjassa piirrettiin lintujen siipiä
Toimittaja Minna Pyykkö jututti meteorologi ja lintuharrastaja Jarmo Koistista lintujen siivistä Ulos luontoon -sarjassa Espoon Suomenojalla. Jarmo havainnollisti kertomaansa piirtämällä. Kuvauspäivänä huhtikuun lopulla taustalla kävi kova säpinä. Naurulokkien ja nokikanojen lisäksi paikalla olivat ainakin mustakurkku-uikku, harmaasorsa, telkkä, tavi ja liejukana. Minna on haastetellut Jarmo Koistista lintujen siivistä ja tuulen vaikutuksista myös aikaisemmin ohjelmassaan Minna Pyykön maailma. Ohjelma on kuunneltavissa kokonaisuudessaan Yle Areenassa.
Lähteet:
Minna Pyykön maailma: Linnut ja tuulet
Naurulokki, lintujärvien peruslokki
Nokikana, ärhäkkä reviirinsä puolustaja
Merikotka pelastettiin talviruokinnalla
Tervapääsky, kesätaivaan kiitäjä
