Hyppää pääsisältöön

Näin sujuu suomalainen seksi

Suomalainen harrastaa seksiä keskimäärin puolitoista kertaa viikossa. Seksikin muuttuu, häveliäisyydestä ja salailusta on Suomessa päästy kohti avoimempaa kulttuuria. Mitä kuuluu suomalaisten seksuaalielämälle 1990-luvulla tehtyjen tutkimusten valossa?

Kun halutaan lausuntoja suomalaisesta seksielämästä, mediassa nähdään usein asiantuntijoina Elina Haavio-Mannila ja Osmo Kontula, jotka ovat tunnettuja sukupuolielämää koskevista tutkimuksistaan. 1990-luvulla heiltä ilmestyi mm. kaksi laajaa teosta ”Suomalainen seksi” ja ”Matkalla intohimoon”.

Häveliäästä toimenpiteestä nautinnon lähteeksi

Vuonna 1993 julkistettiin Suomalainen seksi -tutkimus, jossa kuvattiin suomalaisen sukupuolielämän muutosta. Sen mukaan naisten tyytyväisyys seksiin oli kasvanut selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Erityisesti tyytyväisyys itse yhdyntöihin oli lisääntynyt.

Seksielämään eniten vaikuttanut tekijä oli ehkäisymenetelmien kehittyminen 1960-luvun lopulla. E-pilleri vapautti naiset ei-toivottujen raskauksien pelosta.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että suomalaisten seksitekniikat olivat kehittyneet ja monipuolistuneet. Häveliäiden ja yksipuolisten tekniikoiden tilalle olivat tulleet erilaiset asennot, hyväilyt ja suuseksi.

Tekniikat ovat kuitenkin usein toissijaisia ja tärkeintä on tunne. Sekä miehillä että naisilla seksuaalista onnellisuutta lisää rakkaus. Haavio-Mannilan mukaan seksuaalielämää voi parhaiten parantaa avoimuudella, toisen ihmisen kunnioittamisella sekä tasa-arvoisella parisuhteella.

Pidättyneiden, vapautuneiden ja tasa-arvoisten sukupolvet

Teoksessa "Matkalla intohimoon: Nuoruuden hurma ja kärsimys seksuaalielämäkertojen kuvaamana" Osmo Kontula ja Elina Haavio-Mannila analysoivat 175 suomalaisen elämäkertakirjoituksia lapsuuden ja nuoruuden seksuaalisista kokemuksista.

Tutkimuksen mukaan suomalaisten seksuaalielämä on muuttunut entistä sallivammaksi ja tasa-arvoisemmaksi, voidaan puhua seksuaalikulttuurin mullistuksesta.

Kertomusten perusteella suomalaisissa tunnistettiin kolme erilaista seksin sukupolvea: seksuaalisen pidättyvyyden sukupolvi, vapautumisen sukupolvi ja tasa-arvoistumisen sukupolvi.

1930–1950-luvuilla nuoruutensa eläneet kertoivat pidättyvyyden ajasta, jolloin seksitieto oli tiukassa ja neitseyden menettämisen pelko ahdisti. Suurin osa ihmisistä eli samassa yksiavioisessa suhteessa koko aikuisikänsä.

1950- ja 1960-luvuilla nuoruutensa elänyt seksuaalisen vapautumisen sukupolvi ei nimestään huolimatta toiminut kovin hillittömästi. Varsinkin naisilla pidättymisen normi oli vielä vahva. Tosin elämäkerroista löytyi myös orgia-kuvauksia ja joillakin ryhmillä meno oli aika villiä, kertoo Haavio-Mannila.

Todellinen vapautuminen ja sukupuolten tasa-arvoistuminen tapahtui sukupolvessa, joka eli nuoruuttaan 1970-luvun alusta 1980-luvulle. Suurin muutos oli naisten seksuaalinen vapautuminen, joka koski niin tilapäisiä suhteita, itsetyydytystä kuin pornografiaakin.

Sukupuolisuhteet ovat nykyään normaali osa seurustelua. Haavio-Mannilan mielestä kyse ei kuitenkaan ole moraalin löyhtymisestä, vaan siitä että on päästy häpeän ja salailun kulttuurista kohti vapaampaa sukupuolikulttuuria.

Porno muokkaa seksuaalisia mielikuviamme. Tutkimuksissa ilmeni, että pornografia on nuorten miesten ja naisten tärkein seksitiedon lähde.

Suomalainen seksi kansainvälisessä vertailussa – laimeasti menee

Vuonna 1997 julkistettiin laaja seksitutkimus, joka selvitti rakkauselämää eri maissa. Pohjoismaat olivat siinä mukana ensimmäistä kertaa. Tulokset eivät olleet suomalaisille niin mairittelevia, sillä sen mukaan suomalainen seksi olisi paitsi melko laimeaa myös itsekästä. Keskimäärin 93 kertaa vuodessa lemmiskeleviä suomalaisia kiinnosti lähinnä oma tyydytys.

Keskimäärin seksiä harrastettiin 112 kertaa vuodessa. Innokkain seksimaa oli Ranska, kakkossijaa pitivät amerikkalaiset.

Suomalaisten omien tutkimuksen mukaan suomalainen harrastaa seksiä vielä harvemmin, keskimäärin 1,5 kertaa viikossa. Määrä on pysynyt samana jo vuosikymmeniä. Haavio-Mannila arveleekin, että ihmisen tarpeella saada noin puolitoista kertaa viikossa seksiä voi olla biologinen perusta.

Ajankohtaisen kakkosen syysterassilla ruodittiin suomalaisten seksielämää. Haavio-Mannila kertoo, että seksin väljähtyminen vaivaa usein pidempiä suhteita. Naiset olivat valitelleet mm. miesten taitamattomuutta ja aktin lyhyttä kestoa. Miehet puolestaan naisten haluttomuutta ja passiivisuutta.

Kohu naisten villistä menosta

Uuden vuosituhannen alussa kohistiin nuorten naisten seksuaalisesta käyttäytymisestä. Iltapäivälehdet repivät raflaavia otsikoita tutkimuksesta, joka perustui 30 seksuaalisesti hyvin aktiivisen naisen haastatteluun.

Tutkija Osmo Kontula kertoo, että tarkoitus oli saada ammattilaisten käyttöön tietoa, siitä millaiset nuoret ottavat riskejä seksuaalisissa tilanteissa. Tuloksista ei ollut tarkoitus vetää yleisiä johtopäätöksiä vaan soveltaa esim. käytännön valistustyössä. Uutisoinnissa tämä kuitenkin hämärtyi ja pienen joukon tutkimuksesta tehtiin kohauttavia yleistyksiä. Tapaus osoitti ainakin sen, että asenteet naisten seksuaaliseen aktiivisuuteen ovat yhä arvolatautuneempia kuin miesten.

Tietolaatikko

Elina Haavio-Mannila on suomalainen sosiologi ja valtiotieteen tohtori. Hänet tunnetaan sukupuolirooleja ja suomalaisten sukupuolielämää kartoittaneista tutkimuksista. Jälkimmäisistä monet on tehty yhdessä Osmo Kontulan kanssa.

Osmo Kontula on tutkimusprofessori Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksella ja perehtynyt mm. seksologiaan, seksuaalitutkimuksiin ja seksuaalisiin kulttuurieroihin. Kontula on tunnettu Elina Haavio-Mannilan kanssa tekemistään suomalaisten seksielämää käsittelevistä tutkimuksista.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto