Hyppää pääsisältöön

Suomalainen tuotanto ponnisti vientiin 1960-luvulla

Rapalan uistimet, Airamin lamput, Finlaysonin kankaat ja muut suomalaiset tuotteet etsivät 1960-luvulla ponnekkaasti paikkaansa maailman markkinoilta. Suomessa uskottiinkin vankasti kotimaiseen muotoiluun ja tuotantoon.

Levyraadin juontajana sittemmin tutuksi tullut toimittaja Jaakko Jahnukainen esittelee vuonna 1968 valmistuneessa ohjelmassa ison joukon tunnettuja suomalaisyrityksiä. Jokainen niistä panostaa vielä tuossa vaiheessa kotimaiseen tuotantoon ja uskoo vientiin.

Rapalan uistintehdas, josta myöhemmin kasvoi yksi maailman suurimmista uistimien ja kalastustarvikkeiden valmistajista, sai alkunsa Lauri Rapalan kalareissusta. Päijänteellä kaloja narratessaan Lauri Rapala huomasi, että petokalat iskivät erityisen hanakasti kiinni uistimiin, jotka matkivat haavoittuneen kalan vaappuvaa liikettä.

Ensimmäisen uistinmallin Rapala työsti suutarinveitsellä korkkipuusta. Näin syntyneen aihion hän päällysti suklaalevystä saadulla tinapaperilla ja kas – maailman kuuluisin vaappuva uistin oli valmis!

Vuonna 1936 toimintansa aloittanut Rapala on myöhemmin kasvanut kansainväliseksi vientiyritykseksi. Nykyisin (vuonna 2014) Rapala myy vieheitä 140 maahan. Vieheiden tuotanto on 20 miljoonaa kappaletta vuodessa.

Vielä 1960-luvun lopulla, jolloin oheinen ohjelma valmistui, Suomessa oli vahva usko myös kotimaiseen tekstiiliteollisuuteen. Finlaysonin Forssan tehtailla suunniteltiin ja painettiin kauniita puuvillakankaita, joilla maailma oli tarkoitus vallata.

Sittemmin Forssan tehdas ajautui konkurssiin. Finlaysonin tuotanto on kuitenkin muuten jatkunut uudella tuotantorakenteella.

Lamppuja, valaisimia ja termostuotteita valmistava Airam aloitti toimintansa jo vuonna 1921. Yrityksen nimi oli aluksi Suomen Sähkölampputehdas Oy. Yritys jatkaa edelleenkin toimintaansa, mutta osa tuotteista valmistetaan mm. Kiinassa.

Yhtenä yrityksenä ohjelmassa esitellään kuopiolainen Tena-Teollisuus Oy, joka valmistaa autojen istuinsuojuksia, niskatukia ja suojapeitteitä.

Teksti: Reijo Perälä

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto