Hyppää pääsisältöön

Sotilaiden tarinoita Kannaksen tulimyrskystä ensimmäistä kertaa julki

Haavoittunutta kannetaan autoon sairaalaan vietäväksi 14.6.-44.
Haavoittunutta kannetaan autoon sairaalaan vietäväksi 14.6.-44. Kuva: SA-kuva / Pauli Myllymäki sotilaiden äänet

Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä Karjalan kannaksella tulee kesäkuun 9. päivä kuluneeksi 70 vuotta. Martti Pohjakallio haastatteli vuonna 1966 yli 300 ratkaisutaisteluissa mukana ollutta miestä, ja heidän kertomuksesta taltioitiin Yleisradion ääniarkistoon. Haastattelujen pohjalta kirjailija Paavo Rintala kokosi kirjan Sotilaiden äänet sekä samalla nimellä kulkevan radiosarjan. Ylen Elävä arkisto julkaisee koko radiosarjan ja kymmenien sotilaiden yksittäiset haastattelut nyt ensimmäistä kertaa netissä.

Paavo Rintalan Sotilaiden äänet on vaikuttavin jatkosodasta lukemistani teoksista. Luultavasti siksi, että se ei ole perinteinen sotaromaani, mutta ei myöskään suoraan sotahistoriallinen kirja. Perinteisistä joukkojen siirtelyyn ja vahvuuksiin keskittyvistä sotahistorian kirjoista poiketen se vie lukijansa lähelle ihmistä, yksittäisen sotilaan pään sisään keskellä armotonta kaaosta, pelkoa ja kuolemaa.

Sotilaiden äänet kertovat hengästyttäviä tarinoita sodan arvaamattomuudesta; niin uskomattomista selviytymisistä kuin katkerasta epäonnesta. Silti se ei tunnu fiktiiviseltä romaanilta, se tuntuu todelta.

Kun yhdeksännen päivän keskitys lakkasi, korsut oli repeilleet ja taisteluhaudat ummessa. Joukkueeni korjaili niitä koko yön. Meistä vasemmalla oli luutnantti Martti Lammin tukikohta. Siinä yösydännä istahdettiin tukikohtien rajalle työn lomassa ja poltettiin tupakat. Arveltiin, että taisi tulla kova päivä huomenna.

Vasta kirjan luettuna huomasin sen takakannesta tekstin, jossa kerrotaan sen perustuvan Yleisradion ääniarkiston haastatteluihin. Kävin radioarkistossa kyselemässä haastattelujen perään ja bingo – ne olivat edelleen tallessa! Ja mikä parasta, vanhat ääninauhat olivat hyvässä kunnossa ja jo valmiiksi digitoitu. Vain odottamassa julkaisua.

Tuolloin minulla ei ollut työni puolesta mahdollisuutta aloittaa haastattelujen perkaamista ja projekti jäi muhimaan. Muutama kuukausi sitten havahduin, että jatkosodan ratkaisutaisteluista tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta ja sotilaiden on aika päästä jälleen ääneen.

Kesäkuun alussa Ylen nettisivuilla julkaistaan kuusiosainen artikkelisarja, jossa seurataan suomalaissotilaiden vajaan parin viikon vetäytymistaistelua Valkeasaaresta Viipuriin.

Artikkeleissa peilataan sotilaiden kokemuksia sotatapahtumiin, ja ne sisältävät Rintalan kokoamat kuusi reilun puolen tunnin radio-ohjelmaa (esitetty vuonna 1966) sekä yksittäisten miesten haastatteluita. Valokuvat ovat SA-kuvan arkistoista. Käytetyt kuvat ovat pääosin toukokuulta 1944 sekä kesäkuun puolivälin tienoilta, suurhyökkäyksen alkupäivien kaaoksessa ei valokuvia ehditty ottamaan.

Haastattelut tehtiin isolla porukalla

1940-, 50- ja 60-luvuilla sotajuttuja kerrottiin varmasti kyllästymiseen saakka. Minulle asti sotia käyneiden miesten tarinat eivät kantautuneet ja tähän saakka olenkin lukenut niitä pelkästään kirjoista.

Sotilaiden ääniä on nauhoitettu paljon veteraanien kodeissa, ja haastattelujen taustalla voi kuulla kaappikellon raksutusta, tulitikun rapsahduksia tai kiikkutuolin narinaa. Kertojien tyylissä on luonnollisesti eroja: osa äänistä muistaa yksityiskohtia paremmin kuin toinen, joku kertoo tarinansa toteamalla, toinen lennokkaasti huumorilla höystettynä. Joissakin äänissä kalskahtaa katkeruus. Äänet ovat ihmisen kuuloisia.

Haastattelut vuosina 1965-66 koonnut Martti Pohjakallio kertoo, että aluksi haastateltavia ei tahdottu löytää tai he eivät halunneet tarinoitaan kertoa, kunnes kokeiltiin toisenlaista konstia.

Rintala kartoitti paikkakunnat, jonka miehistä kunkin yksikön runko oli koottu. Sitten Pohjakallio otti yhteyttä paikkakunnalle ja etsi sieltä yhteyshenkilön, joka kutsui alueen veteraaneja kokoon nauhoituksia varten.

JR58:n sotilaita tutkimassa karttaa. (16.6.1944, Uusikirkko)
JR58:n sotilaita tutkimassa karttaa. JR58:n sotilaita tutkimassa karttaa. (16.6.1944, Uusikirkko) Kuva: SA-kuva / Pauli Myllymäki kannaksen suurhyökkäys

- Pirtissä oli usein iso joukko miehiä. Yksi kerrallaan haastateltiin ja muut istuivat ympärillä. Kun porukan oli kutsunut esimerkiksi heidän sodanaikainen joukkueenjohtaja, miehet myös tulivat paikalle, Pohjakallio kertoo.

Pohjakallion mukaan viikonlopun reissulta saattoi kertyä mukaan yli 30 haastattelua. Tutussa porukassa miehet myös rentoutuivat kertomaan muistojaan.

- Joitakin vähän jännitti ja he ottivat huikan kaksi sen lieventämiseksi, mutta humalassa ei ollut kukaan. Itse koetin olla mahdollisimman näkymätön ja kysellä niin vähän kuin mahdollista. Tarkoituksemme oli antaa tarinan viedä itseään ja vain hieman johdatella kysymyksillä kuten ”muistatko sen illan, mitä silloin tapahtui”, Pohjakallio kertoo.

Sotilaiden äänet ei sievistele

Vuonna 1966 sodan loppumisesta oli kulunut reilut 20 vuotta, joten kertojat olivat tuolloin keski-ikäisiä tai lähestymässä sitä. Heillä oli jo perspektiiviä sotaan ja sen tapahtumiin, eikä tarinoissa kuulu nuorten miesten uhoa tai kerskailua. Ehkä eniten minut yllättänyt seikka heidän kertomuksissaan onkin rehellisyys.

Me jatkettiin taas haavoittuneen kuljettamista. Tuotiin häntä. Omia vaan ei näkynyt missään. Haavoittunut menetti tajuntansa välillä. Kun taju palasi, me sanoimme hänelle: Meidän on nyt jätettävä sinut tai jäämme tänne kaikki.

Tänä päivänä sota on niin kaukainen asia suomalaisille, että sen ympärillä nähdään usein ylenmääräistä glorifiointia ja sievistelyä. Sotilaiden äänet ei sievistele. Paitsi taistelee, haavoittuu, auttaa kaveriaan ja antaa kaikkensa, Sotilaiden äänet myös pelkää, pakenee, kuolee, sekoaa, jää vangiksi ja välttelee taistelua. Ai kaveria ei jätetä? Kyllä jätettiin. Paitsi kuolleita, myös haavoittuneita. Kun oli pakko.

Kertojat eivät näillä asioilla kehuskele, mutta eivät niitä myöskään häpeile. Kukin pyrki selviytymään vetäytymisvaiheen kaaoksesta parhaalla katsomallaan tavalla.

Halusin julkaista Sotilaiden äänet, koska minusta he ansaitsevat tulla kuulluksi. Martti Pohjakallio ja Paavo Rintala ovat tehneet valtavan työn Sotilaiden äänien eteen, ja olisi melkoista tuhlausta jättää koko hieno aineisto arkistoon pölyttymään.

Suurin osa äänessä olevista sotilaista on jo kuollut, ja tuskin monenkaan jälkipolvet ovat kuulleet, että heidän isänsä tai ukkinsa on joskus antanut oman tarinansa Yleisradion arkistoihin. Kuinka hienoa olisi, jos joku joka ei koskaan edes ehtinyt tavataan sukulaistaan, löytäisi tämän tarinan hänen itsensä kertomana?

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.