Yksi yleisimpiä ajatusleikkejä on miettiä, mitä autiolle saarella kannattaisi ottaa mukaan: puukko, tulitikut, makuupussi vai kenties MP3-soitin? Mutta todelliset aution saaren haasteet olisivat sellaisia, joihin on lähes mahdoton valmistautua.
Historia tuntee muutaman kuuluisan aution saaren asukin. Tunnetuin yksin saarelle jäänyt on tietysti Robinson Crusoe, romaanihenkilö, joka selviää ainoana hengissä haaksirikosta ja elää autiolla saarella 28 vuotta ennen kuin hänet pelastetaan. Tarinan Robinson palaa sitten rikkaana miehenä sivistyksen pariin.
Tämä kertomus Robinsonista perustuu oikeaan 1700-luvun alun tapaukseen. Sen ajallinen kesto oli kuitenkin huomattavasti lyhyempi - ja koettelemuksiltaan raskaampi.
Pinna paloi väärässä kohdassa
Skotlantilainen Alexander Selkirk oli tarinoista päätellen lyhytpinnainen mies. Hän joutui jo alle kaksikymppisenä jatkuvasti riitoihin ja tappeluihin, joiden seurauksena hän pakeni merille ja päätyi lopulta 28-vuotiaana perämieheksi kapteeni William Dampierin alukselle, joka oli lähdössä kaappariretkelle Etelä-Amerikkaan.
Matka ei sujunut kuitenkaan hyvin. Muonavarat hupenivat liian aikaisin ja lisäksi alus vaurioitui myrskyssä. Kapteeni ohjasi sen autiolle Más a Tierran saarelle, missä ruokavarastot täytettiin - mutta alus jäi muuten huonoon kuntoon kun kapteeni ilmoitti matkan jo taas jatkuvan.
Silloin Selkirkiltä paloi päreet ja hän ilmoitti, ettei astu jalallaan koko laivaan ennen kuin se on kunnostettu merikelpoiseksi.
Ei olisi kannattanut. Dampien otti nimittäin uhoamisen tosissaan.
Kun Selkirk tajusi tämän ja yritti perua sanansa, oli jo myöhäistä. Hänelle jätettiin hieman tarvikkeita, ja laiva katosi horisonttiin.
Taistelua rottia vastaan
Ensimmäiset viikot aution saaren asukki vietti rannalla rommia naukkaillen ja ulapalle tähyillen. Hän uskoi aluksi, että tämä oli käytännön pila ja miehistö palaisi pian hakemaan häntä.
Viikot ja kuukaudet kuluivat, mutta ketään ei kuulunut. Rannalle tuli lopulta vain merileijonia, jotka ajoivat hänet sisämaahan. Siellä hän rakensi asumuksen ja metsästi villivuohia ja viljeli vihanneksia. Metsästys sujui ensin laivalta hänelle jätetyllä musketilla, mutta ruudin loputtua Selkirk opetteli juoksemaan saaliin kiinni.
Seurakseen hän kesytti saarella asuvia villikissoja, jotka pitivät samalla saarella asuvat rottalaumat loitolla. Rotat olivat suuri ongelma, sillä ne hyökkäsivät puremaan aina Selkirkin nukkuessa.
Vaatteet Selkirk teki eläinten nahoista ja ainoa viihde oli hänelle jätetty Raamattu. Kerran rantaan tuli vihollisten eli espanjalaisten alus, mutta heidän käsiinsä joutuminen olisi ollut viekö pahempi kohtalo kuin autiolla saarella asuminen.
Suurin ongelma ei ollut hengissä pysyminen. Se, mikä Selkirkin hengen oli vähällä viedä, oli häntä vaivaava yksinäisyys. Ihmiskontaktin puute vei hänet lähelle itsemurhaa.
Se, mikä Selkirkin hengen oli vähällä viedä, oli häntä vaivaava yksinäisyys
Neljä vuotta ja neljä kuukautta saarelle jäämisen jälkeen rantaan ilmestyi vihdoin brittialus. Selkirk oli tässä vaiheessa menettänyt lähes kokonaan kykynsä käyttää kieltä ja käytti vain ikään kuin puolikkaita sanoja. Voi olla, että hänen tarinaansa ei olisi edes uskottu, mutta sattumalta hänet saarelle jättänyt Dampier palveli laivalla luotsina ja tunnisti villi-ihmisen Selkirkiksi.
Juana Marian tapaus
Selkirkin tarina ei ole kuitenkaan ainoa tunnettu aution saaren tapaus. Pisimpään tiedetty yksin selvinneen tarina on vuodelta 1835. Silloin merisaukkojen metsästäjät joutuivat veriseen yhteenottoon San Nicolasin saarella asuneen intiaaniheimon kanssa. Lähetyssaarnaajan päättivät pelastaa jäljelle jääneet intiaanit pois saarelta, mutta joutuivat huonon sään vuoksi jättämään sinne yhden naispuolisen intiaanin, Juana Marian. Hänet löydettiin saarelta vasta 18 vuotta myöhemmin, linnunsulista tehtyihin vaatteisiin pukeutuneena. Hän lähti pelastajiensa mukaan vapaaehtoisesti, mutta hänkin oli menettänyt kokonaan kykynsä puhua mitään ymmärrettävää kieltä.
Vaikka Juana Maria oli selvinnyt saarella yksin 18 vuotta, mantereella hän kesti vain seitsemän viikkoa ja kuoli ravinnon vaihdoksesta seuranneeseen punatautiin.
Defoe teki tarinasta kuolemattoman
Selkirkin elämä saarella olon jälkeen kesti vielä 12 vuotta. Hän kertoi tarinaansa ensin ruokapalkalla Lontoon pubeissa ja kaipasi takaisin saarelle. Vähitellen hän ryhdistäytyi, mutta ei koskaan sopeutunut täysin elämään mantereella vaan palasi merille.
Selkirk kertoi tarinaansa ruokapalkalla Lontoon pubeissa
Selkirkin tarina tallentui ensin hänet pelastaneen kapteeni Woodes Rogersin omiin muistelmiin kaapparimatkoistaan. Sieltä sen poimi toimittaja Daniel Defoe, joka sen pohjalta kirjoitti romaanin Robinson Crusoe, joka julkaistiin vuonna 1719 ja oli heti maailmanmenestys.
Selkirk ei ehtinyt nauttia legendan asemasta, vaikka romaani julkaistiinkin hänen elinaikanaan. Pari vuotta myöhemmin, joulukuussa 1721 Alexander Selkirk kuoli todennäköisesti keltatautiin Länsi-Afrikan edustalla olleessaan luutnanttina kuninkaallisilla Weymouth-aluksella.
Linkkejä joita käytetty myös lähteinä:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/tosielaman_robinson_crusoe_oli_neuvokas_skottiseil
http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/howaboutthat/3286355/Mystery-of-Alexander-Selkirk-the-real-Robinson-Crusoe-solved.html
http://www.smithsonianmag.com/history/the-real-robinson-crusoe-74877644/?no-ist
Autiolla saarella yksin olemisen haasteista myös Prisma Studiossa tiistaina 6. toukokuuta klo 20, TV1 - ei kuitenkaan ihan näin rankkojen tarinoiden muodossa.
