Hyppää pääsisältöön

EU:n kummisetä: käsikirjoitus

Euroopan yhdentyminen alkoi toisen maailmansodan jälkeen, kun maanosan suuret maat väsyivät sotimaan keskenään.
Nyttemmin Euroopan unioni on näyttänyt horjahtelevan kriisistä toiseen ilman selvää suuntaa.
Juhlapuheissa unionia markkinoidaan eurooppalaisten kansojen vapauden projektina. Unionin alkuperän ja toiminnan taustojen tutkiminen paljastaa, että Euroopan yhdentymisellä ja kehityksellä on yksi kummisetä ylitse muiden.

EU:N KUMMISETÄ

Millaiset tavoitteet Euroopan unionin perustajilla oli? Lähdemme etsimään vastausta yhdentymisen alkulähteeltä. Matkustamme Lausanneen, Sveitsiin. Vaikka Sveitsi ei kuulu Euroopan unioniin, Lausanneen on säilötty tärkeä osa unionin historiaa. Kaupungissa sijaitsee talo, josta löytyy ranskalaisen Jean Monnet'n perintö.

MOT:
“Why is this door so heavy?"
(Miksi tässä on niin raskas ovi?)

Gilles Grin:
"The door is here to protect the documents, because they are extremely valuable. As we will see, they really tell you about the origins and how the European communities were created."
(Ovi suojelee asiakirjojamme,sillä ne ovat erittäin arvokkaita. Niin kuin kohta näette, ne kertovat EU:n alkuperästä ja siitä, miten Euroopan yhteisö luotiin.)

MOT:
"And they are all original documents? No copies, but the original ones?"
(Ovatko ne kaikki alkuperäisiä dokumentteja? Eivät kopioita?)

Gilles Grin:
"Yes, they are the original ones. We have many different documents, but the most valuable one come from gifts, from actors from the European integration process. And of course the first gift was at the origin of the foundation; Jean Monnet created the foundation in 1978, and gave it all his personal archives. So it’s really hundreds of thousands of documents. And we will see some of them."
(Ne ovat alkuperäisiä.Meillä on monia eri asiakirjoja, joista arvokkaimmat ovat lahjoituksia henkilöiltä, jotka ovat olleet mukana Euroopan yhdentymisprosessissa. Ensimmäinen lahjoitus oli myös Jean Monnet -säätiön perusta.
Jean Monnet perusti säätiön vuonna 1978 ja lahjoitti sille henkilökohtaisen arkistonsa. Meillä on satojatuhansia asiakirjoja. Näytän teille niistä joitain.)

MOT:
"Yes, excellent."
(Hienoa.)

Gilles Grin:
"I need to open the other door. "
(Avaan toisen oven.)
"In this extension we have four different rooms, we have two for the media library, we have one for the library, we are entering it just now. And then we have . . ."
(Rakennuksen tässä siivessä on neljä huonetta.Kahdessa huoneessa on mediakirjasto, yhdessä huoneessa kirjasto.Menemme juuri kirjastoon.)

MOT:
"This is the most precious room?"
(Onko tässä tärkein huone?)

Gilles Grin:
"Yes, it’s there that we keep the written archives.”
(On, täällä säilytämme käsikirjoituksia.)

MOT teki tätä ohjelmaa varten avoimen verkkokyselyn. Vastaajat suhtautuvat unioniin varauksella. Noin kolmesta tuhannesta vastaajasta vain vajaa kolmannes tuntee EU:ta kohtaan enemmän luottamusta kuin epäluottamusta.
Kyselyyn voi edelleen osallistua osoitteessa yle.fi/mot.

Gilles Grin:
“Ok, so now we can move to the next stage. Here you have the projects of the Schuman declaration. There were nine projects prepared by Jean Monnet and a few aides, and the ninth one was given to Robert Schuman, and this was the declaration.”
(Voimme jatkaa eteenpäin.Tässä ovat Schumanin julistuksen eri versiot. Jean Monnet laati avustajineen yhdeksän eri versiota, joista viimeinen annettiin Robert Schumanille. Se oli Schumanin julistus.)

Ranskan ulkoministeri Robert Schuman piti yhdeksäs toukokuuta 1950 puheen, jossa hän ehdotti yhteistä valvontaa Saksan ja Ranskan aseteollisuudelle tärkeälle hiili- ja terästuotannolle. Puhe johti neuvotteluihin, jotka päättyivät vajaassa vuodessa Euroopan hiili- ja teräsyhteisön luomiseen. Sopimukseen lähtivät silloisen Länsi-Saksan ja Ranskan lisäksi Benelux-maat ja Italia. Toukokuun yhdeksättä pidetään edelleen Euroopan unionin syntymäpäivänä.

Schuman ei ollut itse kirjoittanut puhettaan. Hänet oli valinnut puheen pitäjäksi maanmies Jean Monnet, joka tarvitsi ajatustensa esittäjäksi mahdollisimman vaikutusvaltaisen tahon. Sodan aikana Ranskan ja Englannin asehankintoja koordinoinut Monnet oli tullut siihen tulokseen, että läntisen Euroopan oli yhdistettävä voimansa sodan tuhojen korjaamiseksi ja Neuvostoliiton uhan torjumiseksi. Hiili- ja teräsyhteisö oli Monnet’lle vasta alkua. Hän laski, että yhteistyö taloudessa pakottaisi jäsenmaat lähentymään myös poliittisesti.
Monnet kirjoitti Schumanin julistukseen: ”Tämä merkitsee ensimmäistä askelta kohti Euroopan liittovaltiota.”

Gilles Grin:
”So in four pages you have the birth of the current European Union."
( Nykyisen EU:n synty mahtuu siis neljälle sivulle.)

MOT:
"Of the European integration?"
(EU sai alkunsa tästä?)

Gilles Grin:
"Yes, everything, the big bang started here, really."
(Niin, alkuräjähdys oli oikeastaan tässä.)

MOT:
"Only four pages?"
(Vain neljä sivua?)

Gilles Grin:
"Absolutely, it’s probably like the universe after the big bang. It was small at the beginning and then there was expansion.”
(Niin, se on kuin universumi alkuräjähdyksen jälkeen. Alussa se oli hyvin pieni ja sitten se laajeni.)

Nosto sivulta 15: ”à établir les fondements d'une union sans cesse plus étroite entre les peuples européens”

Hiili- ja teräsyhteisö toimi kuten Monnet oli ajatellut. Vaikka yhteisön käytännön toiminta jäi vaatimattomaksi, sen ylikansallinen toimintatapa jäi elämään. Vuonna 1957 hiili- ja teräsyhteisön kuusi jäsenmaata perustivat Euroopan talousyhteisön, joka vapaakauppa-alueen lisäksi synnytti jäsenmaista riippumattoman komission ja tuomioistuimen.
Talousyhteisön jäsenmaat ilmoittivat haluavansa rakentaa Eurooppaan ”alati tiivistyvän unionin”.

1986 vapaakaupan tieltä päätettiin romuttaa loputkin esteet. 1992 yhtenäinen sisämarkkina-alue tehtiin valmiiksi, ja lisäksi jäsenmaat päättivät perustaa talous- ja rahaliiton eli yhteisen rahan ja keskuspankin. Nizzan sopimus 2001 ja Lissabonin sopimus 2009 lisäsivät määräenemmistöpäätöksiä niin, että yksittäinen jäsenmaa pystyi yhä harvemmin estämään unionin päätöksiä.

Unioni ei ole vielä ottanut lopullista askelta liittovaltioksi. MOT:n kokoama lista tärkeiden EU-vaikuttajien kannanotoista osoittaa kuitenkin, että suuri osa heistä on järjestelmällisesti puhunut integraation syvenemisen eli yhä tiiviimmän yhdentymisen puolesta.

Lukija:
”Me kristillisdemokraatit Euroopan kansanpuolueessa haluamme Euroopan yhteisöstä Euroopan Yhdysvallat”
EPP:n entinen puheenjohtaja, Luxemburgin pääministeri Jacques Santer 1988

”Sopimus Euroopan unionista on uusi, ratkaiseva askel, joka muutamassa vuodessa johtaa Euroopan Yhdysvaltoihin”
Saksan liittokansleri Helmut Kohl 1992

Professori Hanna Ojanen johtaa eurooppalaisen politiikan tutkimukseen erikoistunutta Jean Monnet -keskusta Tampereen yliopistossa.

Hanna Ojanen:
”Mikähän näitä yhdistää? Unioni, Euroopan Yhdysvallat . . . ainakin tästä voisi päätellä, että tietty sanasto, tietty tapa puhua on tässä vuosikymmenten varrella säilynyt.”

Lukija:
”On harhaluulo, että valtiot voisivat säilyttää oman finanssipolitiikan.”
Saksan keskuspankin pääjohtaja Hans Tietmeyer eurosta 1995

”Talous- ja rahaliitto on – ja sen oli aina tarkoituskin olla – ponnahduslauta kohti yhdentynyttä Eurooppaa”
EU:n keskuspankin pääjohtaja Wim Duisenberg 1997

Kokoomuksen Alexander Stubb toimii Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä.

MOT:
”Mitä noista on pääteltävissä?"

Alexander Stubb:
"Noista on pääteltävissä se, että Euroopan unionin alkuperäinen visio, on poliittinen unioni, johonka käytetään taloudellisia instrumentteja. Ja noista on myös luettavissa ajatus siitä, että me elämme funktionalistisessa EU:ssa. Integraatio yhdellä alueella johtaa paineeseen integroitua jollain toisella ja näin historian saatossa ollaan edetty.”

Lukija:
”Me emme tarvitse vain rahaliittoa, vaan myös talousunionin . . . Ja ennen kaikkea tarvitsemme poliittisen unionin”
Saksan liittokansleri Angela Merkel 2012

”Euroalueesta pitäisi tulla Euroopan Yhdysvallat”
EU-komission varapuheenjohtaja Viviane Reding 2014

Antti Pesonen johtaa Itsenäisyyspuoluetta, joka haluaa Suomen eroavan EU:sta.

Antti Pesonen:
”On sanottu että EU:n toimivalloista, EU:lta puuttuu valtion toimivalloista vain kaksi elikkä verotusoikeus ja oikeus sodan aloittamiseen. Muutenhan sillä valtion toimielimet jo on. Nämä lainauksethan osoittavat sen, että tämä on ollut suunnitelmallinen projekti.”

Hanna Ojanen:
”Siinä missä jotkut ehkä rakentavat sellaista tiivistä unionia ja ovat siihen pyrkineet monta vuosikymmentä, niin toiset taas ovat rakentamassa jotain muuta yhtä aikaa, ja siinä juuri tulee se EU:n moniulotteisuus, ja sitä, mitä kaikkea EU:ssa tapahtuu, on vaikeaa tulkita minkään yksittäisen kuvion kautta.”

Alexander Stubb:
”En ole oikeestaan deterministi, mutta kyllä on ilman muuta selvää, että Euroopan kansallisvaltioiden taloudet on niin tiiviisti sidottu yhteen, ne ovat niin keskenäisesti riippuvaisia, että niiden irrottaminen on erittäin vaikeeta. Tarkottaako tää sitä, että integraatiossa enää koskaan oteta taka-askeleita? Ei varmaankaan, kyllä niitäkin matkan varrella tulee. Mutta pitää muistaa, että Euroopan unioni hakee koko ajan sitä tasapainoa. Omassa maailmassa se on enemmän kuin kansainvälinen järjestö, vähemmän kuin valtio.”

Hanna Ojanen:
”Tietyt asiat vievät integraatiota eteenpäin ja toiset vievät taakse päin ja itse näkisin, että olennaista onkin se, että tässä on kysymyksessä prosessi. Se ei välttämättä etene suoraviivaisesti yhteen suuntaan vaan siihen kuuluu askeleita vähän sinne tänne.”

Ennen toimintaansa Euroopan yhdentymisen puolesta Jean Monnet johti suvun nimeä kantavaa konjakkiyritystä Ranskassa. Hän toimi myös pankkiirina Yhdysvalloissa.

Gilles Grin:
“. . . Monnet was working really a lot and was demanding on people. But otherwise he had a very simple life. He was not a complicated person. His ability to create networks was extraordinary. He knew thousands and thousands of people and was able to interact with them in a very simple and non-sophisticated manner.”
(Monnet työskenteli ahkerasti ja vaati avustajiltaan paljon. Muuten hän eli yksinkertaista elämää. Hän ei ollut monimutkainen henkilö. Monnet oli hyvin taitava verkostoituja. Hän tunsi tuhansia ihmisiä ja tiesi, miten kommunikoida heidän kanssaan suoraviivaisesti.)

MOT:
"So all the doors were open to him?"
(Joten kaikki ovet olivat hänelle avoinna?) )

Gilles Grin:
"Yes, oh yes, absolutely."
(Aivan varmasti.)

MOT:
"How did his background as a businessman and as a banker affect his political thinking?"
(Miten Monnet'n liikemies- ja pankkiiritausta vaikutti hänen poliittiseen ajatteluunsa?)

Gilles Grin:
"I think this made him aware of the realities of the world and of the importance of all the economic mechanisms, and the interconnections with politics.”
(Se sai hänet ymmärtämään maailman tosiasiat.Hän ymmärsi talouden mekanismien tärkeyden ja niiden läheisen yhteyden politiikkaan.)

Gilles Grin:
“Monnet when he was young travelled to North America, he saw the advantages of large scale economic integration and he saw that Canada and the USA were benefiting from it. Hence came this idea that Europe should become economically united so that it would reap the gains of large markets and economies of scale . . . Monnet considered that the Occident, I mean Western Europe and North America, had to be close allies so that they would send the right message to the Soviet Union. Monnet thought that this message of unity would be important to allow the Soviets to realise that they could not divide the western world.”
(Monnet matkusti nuorena Pohjois-Amerikkaan. Hän näki laajan talousintegraation edut ja miten Kanada ja USA hyötyivät siitä. Siitä hän sai idean, että Euroopan tulisi yhdistyä taloudellisesti, jotta hyödyttäisiin suuresta markkina-alueesta ja saataisiin mittakaavaetua.
Monnet'n mielestä Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan tuli olla läheisiä liittolaisia, jotta Neuvostoliitto saisi oikeanlaisen viestin. Monnet'n mielestä yhtenäisyys oli tärkeää, jotta Neuvostoliitto ymmärtäisi, ettei se voisi hajottaa länsimaailmaa.)

Nosto sivulta 18: ”In 1949, the ERP Authorization ACT was amended to make it the explicit policy of the United States to encourage the unification of Europe.”

Euroopan yhdentymistä juhlittaessa unohtuu usein, että sillä on vahva kummisetä. Yhdentymisen ensimmäinen askel oli Yhdysvaltain tuki toisen maailmansodan tuhoamille eurooppalaisille valtioille. Yhdysvallat asetti Marshall-apuna tunnetun suunnitelman ehdoksi sen, että Euroopan maat ryhtyvät läheiseen yhteistyöhön keskenään. Yhdysvaltain kongressin tutkimusraportin mukaan Washington asetti jo 1949 avoimeksi tavoitteekseen Euroopan yhdentymisen.
Tuoreessa Euroopan yhdentymisen historiassa kerrotaan, että Yhdysvallat vaati lisäksi avun ehtona kaupan vapauttamista ja tuotannon suosimista sosiaaliavun sijaan.

Antti Pesonen:
”Mulla on sellainen käsitys, että tästä asiasta ei ole julkisuudessa edes puhuttu.”

Marshall-suunnitelman jälkeenkin Yhdysvallat on tukenut ja jopa painostanut Euroopan unionia yhteistyön syventämiseen ja unionin laajentumiseen. Jean Monnet’n säätiöllä on ulkoministeri Dean Achesonin lausunto, jossa ministeri kirjoittaa: ”Yhdysvaltain tavoitteena on antaa Hiili- ja teräsyhteisölle se vahva tuki, jonka se Euroopan taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen moottorina ansaitsee.”

Alexander Stubb:
”Eli ilman Yhdysvaltain vahvaa taustatukea, ei varmastikaan olisi syntynyt, Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä, Euroopan yhteisöä ja loppupelissä Euroopan unionia. Kyllä siellä on ollu aina vahva amerikkalainen tuki eurooppalaisen projektin takana. Ja eikä se tuki ole ollu pelkkää altruisimia, eli ajatusta siitä, että sitä ollaan tehty hyvää hyvyyttään. Vaan se on tehty ihan amerikkalaisen intressin näkökulmasta.”

Hanna Ojanen:
”Vois ajatella, että koko integraatiota ei edes olisi ilman Yhdysvaltoja, mutta se ei taas tarkoita, että integraatio aina olisi ollut Yhdysvaltojen edun mukaista. Mutta kyllä silloin varsinkin alkuvaiheissa niin Yhdysvaltain myönteinen asennoituminen ja vähän sellainen tavallaan se, että Yhdysvallat asetti yhteistyön taloudellisen avun ehdoksi oikeastaan sai tämän prosessin käyntiin."

Guntram Wolff johtaa Brysselissä toimivaa arvostettua Bruegel-ajatushautomoa.

Guntram Wolff:
“. . . politicians, senior, very important politicians, central bank governors knew that, and still know that, we need to move forward and we need to complete monetary union. We need to integrate politically. And to do so, we need to go to the next step.”
(Tärkeimmät poliitikot ja keskuspankkien johtajat tiesivät, ja tietävät edelleen, että tulee mennä eteenpäin ja viedä rahaliitto päätökseen. Meidän täytyy yhdentyä poliittisesti.Sitä varten täytyy ottaa seuraava askel.)

Guntram Wolff:
“At the same time I think there is an understanding on both sides of the Atlantic that in many respects we share values, we share some fundamental visions of how the world should look like . . .”
(Samalla Atlantin molemmilla puolilla ymmärretään, että monessa asiassa meillä on yhteiset arvot ja yhteinen näkemys siitä, millainen maailman tulisi olla.)

Hanna Ojanen:
”. . . laajeneminen on aina nähty ikään kuin markkinoiden laajenemisena, taloudellisen toimeliaisuuden kasvamisena, uusina mahdollisuuksina, siinä mielessä kannatettavana. Sitten toisaalta voidaan ajatella vakautta, poliittista vakautta, EU on ilmiselvästi Euroopassa ollut tällainen poliittisen vakauden ajaja ja siinä mielessä voidaan myös ajatella, että Yhdysvaltojen edun mukaista on ollut, että siihen liittyy myös uusia valtioita.”

Alexander Stubb:
”Nyt sitten ollaan taas Ukrainan kriisin myötä ja muutamien muiden maailmanpoliittisten kriisien myötä niin näkemässä, että Yhdysvallat tavalla tai toisella palaa tähän eurooppalaiseen kenttään ja hyvä esimerkkihän tässä on EU–USA-vapaakauppasopimuskeskustelut. Eli Amerikka on jälleen palannut Euroopan mantereelle.”

Francisco Mingorance johtaa yli seitsemänkymmenen suurimman yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen yrityksen muodostaman lobbausyrityksen Trans-Atlantic Business Councilin Brysselin-toimistoa. Yhdysvaltain ja EU:n vapaakauppasopimuksen edistäminen on tällä hetkellä hänen tärkein työtehtävänsä.

Francisco Mingorance:
“I think the agreement, the current discussion, are a very positive development. It's some form of cement or, you know, basis under which you can strengthen the already very healthy and strong relation between the two regions and . . . so, it is important beyond economic reason, beyond, you know, the two hundred billions of extra trade growth and the studies that say fifteen million jobs could be created out of this, you know a successful and comprehensive trade agreement. It is, indeed, a very important economic element but it is also part of strengthening the relation, part of preserving the stability that we have, of preserving our individual rights and those that we take for granted, sometimes.”
(Vapaakauppasopimus ja siitä käytävät keskustelut ovat minusta myönteisiä asioita.Sopimus on jonkinlainen sementti tai pohja,joka voi vahvistaa USA:n ja EU:n jo nyt tervettä ja vahvaa suhdetta. Se on tärkeää, eikä ainoastaan taloudellisista syistä.Sopimus voisi kasvattaa kauppaa 200 miljardilla. Tutkimusten mukaan voitaisiin luoda 15 miljoonaa työpaikkaa, mikäli vapaakauppasopimus on onnistunut ja kattava.Se on hyvin tärkeää taloudelle. Sopimus voi myös vahvistaa tätä suhdetta ja vakautta. Se tukee yksilönvapauksia, joita pidämme itsestään selvinä.)

Francisco Mingorance:
“I think the idea is to really set these global standards between the EU and the US and standard that will be hopefully respected and adopted by other countries, other regions . . . Asia, among others.”
(Tarkoitus on luoda EU:lle ja USA:lle normeja, joista muut maat ja alueet toivottavasti maailmanlaajuisesti ottavat mallia, esimerkiksi Aasiassa.)

Antti Pesonen:
”Se pitäisi ehdottomasti torjua. Se on yksi merkittävä askel siinä kehityksessä, jossa ollaan tietyllä tavalla eräänlaista uutta maailmanjärjestystä jo toteu . . . jo eletään ja toteutetaan. Tässä on, voi sanoa, kyseessä eräänlainen uusi siirtomaavalta, jossa siirtomaaisäntinä eivät ole valtiot vaan suuryritykset, sijoittajat ja pankit.”

Alexander Stubb:
”Erittäin yksinkertainen, ehkä osittain vähän epäreilu kysymys on, kenen me haluamme laativan maailman talousnormiston. Kiinan vai Yhdysvaltojen ja Euroopan? Itse olisin Yhdysvaltojen ja Euroopan puolella.”

Irlantilainen tietokirjailija ja toimittaja David Cronin on vuosia selvitellyt yritysten valtaa Brysselissä.

David Cronin:
“Ordinary people throughout Europe, I think have started asking very serious questions about the power that these corporations have. Yes, here in Brussels there's almost a kind of blind faith in these corporations, there's been no questioning of their power.”
(Tavalliset eurooppalaiset ovat alkaneet kyseenalaistaa sitä, miten vaikutusvaltaisia suuryritykset ovat. Brysselissä uskotaan lähes sokeasti näihin yrityksiin, eikä niiden vaikutusvaltaa kyseenalaisteta.)

David Cronin:
“More and more the major corporations are trying to eliminate regulations, environmental, social, health regulations, that they do not like. And the proposal for a Trans-Atlantic Trade and Investment agreement (suomhuom! vapaakauppasopimus) is all about trying to destroy regulations, health and environmental regulations that are considered to be hostile to the maximization of profits.”
(Suuryritykset yrittävät yhä useammin päästä eroon ympäristö-, sosiaali- ja terveys- säädöksistä, joista ne eivät pidä. USA:n ja EU:n ehdotetussa vapaakauppasopimuksessa on nimenomaan kyse siitä, -että halutaan tuhota sellaiset terveys- ja ympäristösäädökset, -
joita pidetään haitallisina tuottojen maksimoinnin kannalta.)

MOT:n verkkokyselyssä puolet vastaajista kannattaa unionin ja Yhdysvaltain vapaakauppasopimusta. Neljäkymmentäyksi prosenttia vastustaa sopimusta.

David Cronin:
“Brussels is actually an important hub for American power, despite all the talk in recent years, about . . . the various commentators who have given the impression that Barack Obama and the American administration is losing interest in Europe and is more interested in Asia. I don't buy that for one second, I think they're intensely interested in what's happening here in Europe.”
(Bryssel on itse asiassa tärkeä keskus amerikkalaisille vallanpitäjille. Viime vuosina eri kommentaattorit ovat luoneet käsitystä, että Barack Obama ja USA:n hallinto olisivat menettäneet kiinnostuksensa Eurooppaa kohtaan.
En usko sitä lainkaan. Minusta Euroopan tapahtumat kiinnostavat heitä erittäin paljon.)

David Cronin:
“Those two organisations, the EU and Nato are to a large extent both vassals of America. And many of the senior figures running the EU are noted for their, what's often termed their atlanticism, their attachment to cooperation between the US and Europe”
(EU ja Nato ovat suurelta osin Amerikan vasalleja. Monet EU:n tärkeimmistä johtohenkilöistä ovat tunnettuja niin kutsutusta atlantismistaan, eli sitoutumisestaan USA:n ja Euroopan yhteistyöhön.)
“. . . the fact that the big politicians are so malleable and can really be manipulated by major corporations makes life so much easier for American corporations.”
(Se, että tärkeiden poliitikkojen mielipiteitä voi muokata, ja että suuryritykset voivat manipuloida heitä, helpottaa amerikkalaisten yritysten toimintaoloja. )
“. . . the fact for example that we in Europe have higher labor standards generally speaking than the US is a good thing. But according the kind of extremist ideologues in these corporate lobby groups, this is something that has to be challenged and something to be destroyed in the name of something called competitiveness, which is really in my opinion another term for class warfare. It's an attempt to increase the power of the rich and to reduce the power of everybody else. And some of the major corporations that are pushing this agenda are American corporations who want to turn Europe into a, effectively, carbon copy of the US.”
(On hyvä, että Euroopassa työntekijöiden asema ja oikeudet ovat yleisesti ottaen paremmat kuin USA:ssa. Yritysten lobbausryhmien ääri-ideologian mukaan se on kuitenkin asia, joka tulee kyseenalaistaa ja tuhota niin sanotun kilpailukyvyn nimissä.
Mielestäni kilpailukyky on toinen nimitys luokkasodalle. Kyse on yrityksestä lisätä rikkaiden valtaa ja vähentää sitä kaikilta muilta. Eräät niistä suuryrityksistä, jotka ajavat tätä linjaa ovat amerikkalaisia yrityksiä, jotka haluat tehdä Euroopasta USA:n kopion. )

Antti Pesonen:
”. . . tässä tämä harvainvaltainen rakenne, jota tehdään ja joka toteutuu siis politiikan ja talouden ylärakenteen yhteisvoimin, niin sen, sen keskeinen idea on luoda sellaiset olosuhteet, jossa suuryritysten voiton maksimoinnilta poistetaan esteitä . . .”

MOT:
”Mitä mieltä olette sellaisesta tulkinnasta, että vapaakauppasopimus ei ole vain yksittäinen sopimus, vaan prosessi, joka johtaa Yhdysvaltain ja EU:n talouksien yhä tiiviimpään liittoon?”

Alexander Stubb:
”Varmasti johtaa yhä tiiviimpään liittoon, ja hyvä niin. Itse uskon siihen, että mitä enemmän taloutta integroidaan, mitä enemmän keskinäistä riippuvuutta, sen parempi. Luomme, saamme aikaiseksi yhteistä eurooppalaista ja amerikkalaista normistoa.”

Antti Pesonen:
”. . . Kyllä perusteet perusteet voivat kuulostaa hyvältä, mutta todellisuushan on sellainen, että tämän finanssikriisin ja meneillään olevan talouskriisin aikanakin maailman miljardöörien omaisuus on kaksinkertaistunut. Että kyllä tää köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen tää näyttää vain kiihtyvän ja tämä on johtamassa hyvin suuriin yhteiskunnallisiin kriiseihin ja vastakkainasetteluihin. Suomeen on tulossa ja ainakin Euroopan unionin alueelle tällä menolla samantyyppinen yhteiskuntarakenne kuin USA:ssa, jossa rikkaat ovat huomattavasti rikkaampia ja köyhät huomattavasti köyhempiä.”

Gilles Grin:
“And here you have a photo with President John F. Kennedy of the USA and Jean Monnet and a very nice letter that Kennedy wrote to Jean Monnet in January 1963. It was a very nice summary of what Monnet had achieved, which was in less than two decades do much more than what kings, emperors, dictators thought to do in 1 000 years. These dictators, kings etc. wanted to promote unity in Europe, but unity by force and the others of course didn’t want it. And Monnet with his new vision and reality was able to develop a new project, unification of a continent, but based on pacific ways and the will of everybody.”
(Tässä kuvassa ovat USA:n presidentti John F. Kennedy ja Jean Monnet. Tämä on kirje, jonka Kennedy kirjoitti Monnet'lle vuonna 1963.Se on hyvä yhteenveto siitä, mitä Monnet oli saanut aikaan. Alle kahdessa vuosikymmenessä Monnet teki enemmän, kuin kuninkaat, keisarit ja diktaattorit tuhannessa vuodessa. Eri hallitsijat halusivat yhdistää Euroopan pakkokeinoin, joten muut eivät tietenkään hyväksyneet sitä. Monnet'lla oli uusi visio ja todellisuus. Hän kykeni aloittamaan mantereen yhdistämisprojektin, joka perustuu rauhaan ja kaikkien yhteiseen tahtoon.)

MOT:
“But Kennedy was only one of the American friends Jean Monnet had, there were a lot of American friends?”
( Kennedy oli vain yksi Monnet'n amerikkalaisista ystävistä. Oliko heitä useita?)

Gilles Grin:
“Absolutely. In fact, he got to know all the American presidents from Roosevelt to Nixon. He knew all of them personally. Of course, he was closer to some than others, for example he may have been the closest to Eisenhower, probably, and also quite close to Kennedy.”
(Kyllä. Monnet tutustui kaikkiin USA:n presidentteihin Rooseveltista Nixoniin.Hän tunsi heidät kaikki henkilökohtaisesti.Tietysti hänellä oli eräisiin lähempi suhde.Läheisin suhde hänellä oli luultavasti Eisenhoweriin ja varsin läheinen myös Kennedyyn.)