Hyppää pääsisältöön

Stubb: Ei EU:ta ilman USA:ta

Alexander Stubb
Alexander Stubb Alexander Stubb Kuva: Yle, MOT alexander stubb

Euroopan yhdentymistä juhlittaessa unohdetaan usein Yhdysvaltain vahva rooli Euroopan unionin kehityksessä. Eurooppaministeri Alexander Stubbin mukaan koko EU:ta ei olisi edes olemassa ilman Yhdysvaltain tukea.

Toukokuussa vietetään EU:n syntymäpäivää ja valitaan uusi EU-parlamentti. Unionin historiaa ylistettäessä sivuutetaan herkästi, miten suuri rooli Yhdysvalloilla on ollut EU:n synnyssä ja kehityksessä.

"Voisi ajatella, että koko integraatiota ei edes olisi ilman Yhdysvaltoja", Jean Monnet -professori Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta sanoi MOT:lle.

Ilman Yhdysvaltain vahvaa taustatukea ei varmastikaan olisi syntynyt . . . Euroopan unionia

Euroopan yhdentyminen alkoi, kun maanosa oli raunioina toisen maailmansodan jälkeen. Konkreettinen askel yhdentymiseen otettiin, kun Yhdysvallat asetti Marshall-suunnitelman eli talousavun ehdoksi sen, että Euroopan maat ryhtyvät yhteistyöhön keskenään

Yhdysvaltain kongressin tutkimusraportin mukaan Washington asetti jo 1949 selkeäksi tavoitteekseen Euroopan yhdentymisen.

"Ilman Yhdysvaltain vahvaa taustatukea ei varmastikaan olisi syntynyt Euroopan hiili -ja teräsyhteisöä, Euroopan yhteisöä ja loppupelissä Euroopan unionia", Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok) sanoi.

"Varsinkin alkuvaiheissa Yhdysvaltain myönteinen asennoituminen ja tavallaan se, että Yhdysvallat asetti yhteistyön taloudellisen avun ehdoksi, oikeastaan sai tämän prosessin käyntiin", Ojanen sanoi.

Antti Pesonen
Antti Pesonen Antti Pesonen Kuva: Yle, MOT antti pesonen

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtajan Antti Pesosen mukaan Marshall-suunnitelman roolista Euroopan yhdentymisen käynnistäjänä ei ole julkisuudessa puhuttu.

Yhdentymisenhän piti olla eurooppalainen rauhan projekti, MOT kysyi Pesoselta.

"Kyllä kai kaikkia suurvaltahankkeita ja rakennelmia on myyty rauhan projekteina ja hyvinvoinnin turvaajina Neuvostoliitosta alkaen – tai ei oikeastaan alkaen vaan siihen viimeksi päättyen", hän vastasi.

USA tarvitsi
"isoja markkinoita"

Yhdysvaltain talous oli 1947 ajautumassa alamäkeen. Kun Euroopan ahdingon laajuus alkoi selvitä, Washingtonissa levisi pelko, että Euroopan lamaannus voisi aiheuttaa vakavia vaikeuksia Yhdysvaltain taloudelle.

”Myöntäkäämme heti, että meidän tavoitteemme taustalla ovat Yhdysvaltain kansalaisten tarpeet ja edut. Me tarvitsemme markkinoita – isoja markkinoita – joilla ostaa ja myydä", varatalousministeri William Clayton sanoi puolustaessaan Marshall-suunnitelmaa.

"William Clayton oli oikeassa ja suuret markkinat saatiin. Maailman suurin markkina, jossa tällä hetkellä on viisisataa miljoonaa ihmistä. Me olemme myös saaneet sellaisen sosiaalisen markkinatalouden, joka on luonut maailman talousnormistoa ja ollut johtavassa roolissa. Itse pelkään pahoin, että Euroopan voima talouspuolella on valitettavasti kuitenkin hiipumassa", Alexander Stubb sanoi.

Ei tuki ole ollut pelkkää altruismia . . . vaan se on tehty ihan amerikkalaisen intressin näkökulmasta

"Ei tuki ole ollut pelkkää altruismia, eli ajatusta siitä, että sitä ollaan tehty hyvää hyvyyttään. Vaan se on tehty ihan amerikkalaisen intressin näkökulmasta. Ei kai ketään tässä maailmassa hyödytä, että meillä olisi riitaisa ja sotaisa Euroopan manner."

Yhdysvallat on ollut mukana myös yhdentymisen seuraavissa vaiheissa, ja se on ajanut mm. Euroopan unionin laajentumista.

MOT kysyi Stubbilta, miten paljon EU:n ja Yhdysvaltain suhteessa näkyvät suurten yhdysvaltalaisten monikansallisten yritysten päämärät eli ison markkina-alueen luominen.

"Itse en ole hirveästi tuota näkökulmaa tuonut siihen, mutta varmasti jollain tavalla", hän vastasi.

"Maailman suurin taloushan on Euroopan unioni ja samalla maailman suurin markkina. Maailman toiseksi suurin talous on Yhdysvallat. Nämä kaksi suurta talousblokkia muodostavat 50 prosenttia maailmantaloudesta, 30 prosenttia maailman vapaakaupasta. Näkisin ehkä enemmän sen poliittisen draiverin, insentiivin, eli rauha, vakaus, vauraus ja turvallisuus. Se on se iso kuva. Ja sitten talous on se instrumentti, jota käytetään. Ilman muuta, jos on sisämarkkinat, niin kyllähän siitäkin amerikkalaiset ja muut yritykset hyötyvät", hän jatkoi.

Vapaakauppa
syventää suhteita

EU ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan vapaakauppa-alueen muodostamisesta. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb kuuluu sopimuksen vahvoihin kannattajiin.

"Nyrkkisääntönä komission puolelta on laskettu, että meidän taloudet kasvaisivat vuosittain 0,5 prosenttia vuoteen kaksikymmentäseitsemän saakka, se on se taloushyöty. Mutta poliittinen hyöty on siinä, että kaksi maailman suurinta talousblokkia tulevat yhteen. Ja erittäin yksinkertainen, ehkä osittain vähän epäreilu kysymys on, kenen me haluamme laativan maailman talousnormiston. Kiinan vai Yhdysvaltojen ja Euroopan, itse olisin Yhdysvaltojen ja Euroopan puolella."

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen on vapaakauppasopimusta vastaan.

. . . tässä on kyseessä eräänlainen uusi siirtomaavalta, jossa siirtomaaisäntinä eivät ole valtiot vaan suuryritykset, sijoittajat ja pankit

"Se pitäisi ehdottomasti torjua. Se on yksi merkittävä askel siinä kehityksessä, jossa ollaan tietyllä tavalla eräänlaista uutta maailmanjärjestystä eletään ja toteutetaan. Voi sanoa, että tässä on kyseessä eräänlainen uusi siirtomaavalta, jossa siirtomaaisäntinä eivät ole valtiot vaan suuryritykset, sijoittajat ja pankit", hän sanoi MOT:lle.

MOT kysyi, mitä mieltä Stubb on tulkinnasta, että vapaakauppasopimus ei ole vain yksittäinen sopimus, vaan prosessi, joka johtaa Yhdysvaltain ja EU:n talouksien yhä tiiviimpään liittoon.

"Varmasti johtaa yhä tiiviimpään liittoon ja hyvä niin. Itse uskon siihen, että mitä enemmän taloutta integroidaan, mitä enemmän keskinäistä riippuvuutta, sen parempi", hän vastasi.

Lausuntoja
USA:sta ja EU:sta

John F. Kennedy, 1962
John F. Kennedy John F. Kennedy, 1962 Kuva: Yle, MOT john f. kennedy

Yhdysvaltain ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö George F Kennan 1947:
”Yhdysvaltalaisilla on hyvin todelliset taloudelliset edut Euroopassa. Tämä juontuu Euroopan roolista markkinana ja merkittävänä tavaroiden ja palvelusten tuottajana.”

Naton komentaja, kenraali Dwight Eisenhower 1951:
"Toimivan Euroopan liittovaltion perustaminen lisäisi paljon luottamusta . . . Me emme saavuta suurinta mahdollista turvallisuutta ilman yhdistynyttä Eurooppaa."

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy 1962:
”Voimakas, yhdistynyt Eurooppa ei ole vihollisemme vaan kumppanimme. Sen kehityksen auttaminen on ollut jo seitsemäntoista vuoden ajan ulkopolitiikkamme päätavoite.”


Tutkija Christopher Layne, Cato 2003:
"Suostuttelemalla länsieurooppalaiset jakamaan sotilaallisen (Nato) ja taloudellisen itsemääräämisoikeutensa Washington yritti riisua niiltä mahdollisuuden ryhtyä yksipuolisiin kansallisiin toimiin . . . Yhdysvalloille niin Nato kuin hiili- ja teräsyhteisö sekä yhteismarkkinat olivat välineitä länsieurooppalaisten kurissa pitämiseen."

  • (America as European Hegemon (The National Interest, Summer 2003))

Derek Chollet ja James M. Goldgeier 2005:
"Yhdysvallat ei halunnut ainoastaan jälleenrakentaa maita; se halusi rakentaa 'Euroopan'. Tämä visio Euroopasta oli pitkälti tulosta Yhdysvaltain kokemuksista 1700-luvulta, jolloin perustuslaki mahdollisti laajan markkina-alueen, jossa pääoma, työvoima ja tavarat saattoivat liikkua vapaasti maan sisällä. Yhdysvaltain viranomaiset ja tärkeimmät eurooppalaiset visionäärit halusivat Euroopan tekevän samoin."


  • (The Faulty Premises of the Next Marshall Plan (The Washington Quarterly, winter 2005–2006))

Professori Michael Cox, LSE 2007:
“Epäilemättä jotkut eurooppalaiset haluavat väittää, että eurooppalainen projekti on vain ja ainoastaan eurooppalaisten. Todistusaineisto osoittaa selvästi, että toisen maailmansodan jälkeinen siirtymä kohti aiempaa suurempaa yhteistyötä ja integraatiota olisi ollut täysin mahdoton ilman Yhdysvaltoja."

  • (Another Transatlantic Split? American and European Narratives and the End of the Cold War (Cold War History, February 2007))

Apulaisprofessori David Painter, Georgetown University 2009:
Yli kymmenen prosenttia Marshall-avusta meni öljyn ostoon yhdysvaltalaisilta yrityksiltä. Nämä ostot auttoivat lujittamaan etenkin Lähi-idässä öljyä pumpanneiden yhdysvaltalaisyhtiöiden hallitsevaa asemaa markkinoilla . . . Ennen sotaa vain 20 prosenttia Euroopan öljyntuonnista oli peräisin Lähi-idästä; 1950 osuus oli noussut 85 prosenttiin. Tämän takia länsimaiden pääsy Lähi-idän öljykentille tuli ratkaisevan tärkeäksi ulkopoliittiseksi tavoitteeksi Washingtonissa.

  • 
(The Marshall Plan and oil (Cold War History, Volume 9, Issue 2))

Haastatellut

  • Gilles Grin, johtaja, Jean Monnet -säätiö
  • Alexander Stubb (kok), Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri
  • Antti Pesonen, puheenjohtaja, Itsenäisyyspuolue
  • Guntram Wolff, johtaja, Bruegel
  • Hanna Ojanen, Jean Monnet -professori, Tampereen yliopisto
  • Francisco Mingorance, johtaja, Trans-Atlantic Business Council
  • David Cronin, tietokirjailija-toimittaja, Bryssel

MOT: EU:n kummisetä
Maanantaina 5.5. klo 20, Yle TV1

Lisää aiheesta:

Kommentit