Teemu Laaksonen
Yle
Matti Pohto on suomalaisen kulttuurin suuri tuntematon. Köyhä kulkuri, jonka kirjakokoelma korvasi Turun palossa vuonna 1827 tuhoutuneen kansalliskokoelman. Kirjailija Juha Hurmeen mielestä Pohdon tarina on suuri suomalainen kertomus.
- Se on parempaa kuin Robin Hood, että tuollainen heittopussi kerjäläispoika kasvaa kulttuurin perustajaksi.
Matti Pohto syntyi Isonkyrön pitäjän Ylistaron kappelissa vuonna 1817. Hän oli talonpojan poika, mutta joutui jo varhain kodittomaksi ja kerjuulle. Teini-iässä Matti vaelteli satojen kilometrien matkoja. Hänet myös pidätettiin kahteen otteeseen, koska hänellä ei ollut vaadittua kulkulupaa. Toisella kerralla Matti sai rangaistukseksi raippaa Vaasassa.
Parikymppisenä Pohto innostui kirjoista, alkoi kerätä ja kaupitella niitä ja opetteli paitsi lukemaan myös sitomaan kirjoja. Hän kulki jalkapatikassa Suomea ristiin rastiin tuhansia kilometrejä kirjat ja vihkoset hylkeennahkaisessa laukussaan. Kirja-Matti kuoli vuonna 1857 Viipurin lähellä, kun muuan renki pikaistuksissaan löi häntä kirveellä.
Elämäkerturi Walter Appelqvistin laskelmien mukaan Pohto keräsi kaiken kaikkiaan noin 5000 suomenkielistä teosta.
Kadonneiden kirjojen metsästys
Kun Turku paloi vuonna 1827, samalla tuhoutui yliopiston kirjaston 40000 kirjaa, joista kymmenesosa oli suomenkielisiä. Kokoelma piti hankkia jostain uudestaan ja lopulta pelastajaksi tuli eteläpohjalainen köyhä kulkuri kirjoineen.
Kansalliskirjasto-lehden entinen päätoimittaja Esko Rahikainen pitää Matti Pohtoa unohdettuna kansallissankarina, jonka arvoa ei ole kunnolla ymmärretty.
- Hänen merkityksensä suomenkieliselle kirjallisuudelle on aivan käänteentekevä.
Hänen merkityksensä suomenkieliselle kirjallisuudelle on aivan käänteentekevä.
Pohdon kokoelma koostui ennen kaikkea virsistä, arkkiveisuista ja erilaisista opaskirjoista. Arkkiveisut olivat oman aikansa lööppijournalismia, yhdelle arkille painettuja runomuotoisia uutisia vaikkapa väkivallanteoista tai lehtolapsista.
Juha Hurmeen mukaan on tärkeä huomata, että Pohdon avulla pelastettu varhainen kansalliskokoelma on nimenomaan tietokirjallisuutta.
- Turun palossa tuhoutuneissa kirjoissa tiivistyi olemisemme ydinhistoria. Pohto ei pelastanut vain 4000 hassua opusta, vaan hän pystyi keräämään tämän kansan tietoisuuden, joka oli karttunut 1500-luvulta 1800-luvun alkuun.
Hurme väittää, että Suomi olisi toinen maa, jos kirjallisuuden kansalliskokoelma olisi menetetty pysyvästi.
Ilman Pohtoa kärsisimme dementiasta ja täällä voisi olla ihan kaamea meininki.
- Kulttuuri on olemisemme kovinta ydintä. Ilman Pohtoa kärsisimme dementiasta ja täällä voisi olla ihan kaamea meininki.
Herrat halusivat unohtaa Pohdon
Matti Pohto oli kansakunnan pahnanpohjimmaisia, joiden kulttuurityötä herrat eivät huomanneet tai jos huomasivat, vieroksuivat. Esimerkiksi fennomaani-mahtimies Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen tuomitsi vuonna 1861 arkkiveisut rikkaruohoina ja niiden kaupittelijat irstaina lumppureina, joita pitäisi kurittaa julkisesti.
Esko Rahikainen pitää Yrjö-Koskisen näkemyksiä esimerkkinä säätyläisten rasismista rahvasta kohtaan. Juha Hurme muistuttaa, että Yrjö-Koskisen maailmankuva oli äärikonservatiivinen ja uskonnollinen.
- Hän saattoi olla iloinen kirjallisuuden pelastamisesta, mutta toivoi varmaankin, että sen olisi tehnyt joku rehti kunnon ylioppilas. Koska väärä mies teki sankariteon, Pohdon unohtaminen oli Yrjö-Koskisen kaltaisten kannalta ihan hyvä juttu.
Kirja-Matti ansaitsee liputuspäivän
Koska Matti Pohto on jäänyt vain harvojen tuntemaksi, Ylen kulttuuriohjelmat Kultakuume ja Strada, yhdessä Kansalliskirjaston ja Suomen kirjastoseuran kanssa, ehdottavat miehelle omaa liputuspäivää. Hankkeen puhemiehenä toimii kirjailija Juha Hurme.
Liputuspäiväksi ehdotetaan Turun palon syttymispäivää eli syyskuun neljättä. Päivä juhlistaisi samalla kaikkia piiloon jääneitä kulttuurinpuolustajia.
- Suurmiehet ja -naiset eivät ole kulttuurissa olennaisia, vaan jokainen niin sanottu tavallinen ihminen voi tehdä suuria kulttuuritekoja, ja hänen pitääkin niitä tehdä, Hurme sanoo.
”Onko tämä oikea tapa muistuttaa Kirja-Matista?”
Sisäministeri Päivi Räsänen pitää Kirja-Matin tarinaa kiehtovana ja ehdotusta liputuspäivästä virkistävänä. Räsäsen mukaan Pohdolle ei ole aiemmin ehdotettu liputuspäivää.
- Lupaan, että ehdotus käydään sisäministeriössä huolellisesti läpi, Räsänen sanoo.
Sisäministeri muistuttaa, että liputuspäivällä pitäisi olla laaja hyväksyntä kansalaisten keskuudessa, jotta ministeriö voisi sitä suosittaa.
- Kysymykseksi nousee se, onko liputuspäivä oikea tapa tehdä Pohtoa tunnetuksi vai pitäisikö asian olla tunnettu jo etukäteen, Räsänen pohtii.
Liputuspäiviä myönnetään nykyään nihkeästi, koska niitä on jo yhteensä 19 kappaletta. Edelliset liputuspäiviksi vakiintuneet ovat Minna Canthin (vuodesta 2007) ja Jean Sibeliuksen (2011) päivät.
Matti Pohdon syntymästä on kulunut 200 vuotta 7.3.2017. Viimeistään silloin suomalaisten olisi syytä sankoin joukoin muistaa kulttuurimme tuntematonta sotilasta.
Korjattu 2.9.2017: Tiettävästi Pohto sai raippatuomion liki parikymppisenä, eikä 10-vuotiaana. Hänet tappoi Viipurin lähellä muuan renki eikä toinen kulkuri.
