Hyppää pääsisältöön

Suomalaiset kesämökkihöperöt

Kesämökkeily oli 1960-luvulla kansanomaistunut melkoisesti vuosisadan alun harvojen herrojen harrastamasta huvilalomailusta. Vaikka mökkeily yleistyi, olivat suomalaiset kaikkea muuta kuin valmiita tinkimään kesäasumisen pääperiaatteista, kuten omasta reviiristään.

Vuoden 1969 Mökkihöperöt-ohjelmassa pääteltiin, että kaupungistumisesta johtuva, kiihtynyt elämäntahti oli merkittävä syy sille, että suomalaiset kirmasivat kesäisin sankoin joukoin takaisin luonnon helmaan. Ohjelmassa kesäisiä kaupunkeja kuvaillaan "tukalina" ja "automaattikoneiden pakkotahdittamina" paikkoina.

Toinen selitys mökkeilyinnolle oli maalta kaupunkeihin muuttaneiden ihmisten halu palata juurilleen. Lisäksi mökkilomailu oli verraten halpaa huvia.

Mökkibuumin katsotaan Suomessa käynnistyneen 1920–40-lukujen aikana. Mökkeilijöiden kerrotaan kelpuuttaneen kesäasumisikseen jopa pahvista kyhättyjä hökkeleitä tai hylättyjä linja-autojen kuomuja. Vuonna 1969 tällaiset viritelmät olivat kuitenkin jo harvinaisia.

Keskiluokkaisen mökin kustannuksiksi arvioitiin halvimmillaan 20 000 markkaa, tontteineen kaikkineen. Ohjelmassa ei unohdeta pohtia lisääntyvän mökkeilyn vaikutuksia luontoon. Myöskään mökkitonttien kaavoituskysymykset eivät olleet yksiselitteisiä.

Mitä suomalaiset sitten mökkeilystä hakivat? Oma rauha lienee aina ollut se tärkein elementti.

Ohjelmassa tarkastellaankin mökkeilijöiden reviirinpuolustuskeinoja, esimerkiksi kieltotauluja, joita ihmiset pystyttivät tonteilleen yksityisyytensä vahvistukseksi. Lain voimaa ei tosin voitu pelkillä tauluilla saavuttaa, ohjelmassa muistutetaan. Jokamiehen oikeudet ja vakiintuneet maan tavat olivat ajoittain ristiriidassa yksityisyyttä tavoittelevien unelmien kanssa.

Teksti: Ville Matilainen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto