Hyppää pääsisältöön

Suomalaiset kesämökkihöperöt

Kesämökkeily oli 1960-luvulla kansanomaistunut melkoisesti vuosisadan alun harvojen herrojen harrastamasta huvilalomailusta. Vaikka mökkeily yleistyi, olivat suomalaiset kaikkea muuta kuin valmiita tinkimään kesäasumisen pääperiaatteista, kuten omasta reviiristään.

Vuoden 1969 Mökkihöperöt-ohjelmassa pääteltiin, että kaupungistumisesta johtuva, kiihtynyt elämäntahti oli merkittävä syy sille, että suomalaiset kirmasivat kesäisin sankoin joukoin takaisin luonnon helmaan. Ohjelmassa kesäisiä kaupunkeja kuvaillaan "tukalina" ja "automaattikoneiden pakkotahdittamina" paikkoina.

Toinen selitys mökkeilyinnolle oli maalta kaupunkeihin muuttaneiden ihmisten halu palata juurilleen. Lisäksi mökkilomailu oli verraten halpaa huvia.

Mökkibuumin katsotaan Suomessa käynnistyneen 1920–40-lukujen aikana. Mökkeilijöiden kerrotaan kelpuuttaneen kesäasumisikseen jopa pahvista kyhättyjä hökkeleitä tai hylättyjä linja-autojen kuomuja. Vuonna 1969 tällaiset viritelmät olivat kuitenkin jo harvinaisia.

Keskiluokkaisen mökin kustannuksiksi arvioitiin halvimmillaan 20 000 markkaa, tontteineen kaikkineen. Ohjelmassa ei unohdeta pohtia lisääntyvän mökkeilyn vaikutuksia luontoon. Myöskään mökkitonttien kaavoituskysymykset eivät olleet yksiselitteisiä.

Mitä suomalaiset sitten mökkeilystä hakivat? Oma rauha lienee aina ollut se tärkein elementti.

Ohjelmassa tarkastellaankin mökkeilijöiden reviirinpuolustuskeinoja, esimerkiksi kieltotauluja, joita ihmiset pystyttivät tonteilleen yksityisyytensä vahvistukseksi. Lain voimaa ei tosin voitu pelkillä tauluilla saavuttaa, ohjelmassa muistutetaan. Jokamiehen oikeudet ja vakiintuneet maan tavat olivat ajoittain ristiriidassa yksityisyyttä tavoittelevien unelmien kanssa.

Teksti: Ville Matilainen

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto