Hyppää pääsisältöön

Brasiliassa toivottiin parempaa huomista 1980-luvulla

Brasilian pitkäaikainen sotilasdiktatuuri oli väistymässä vuonna 1984, kun Ajankohtainen kakkonen vieraili maassa. Köyhyyden ja ihmisoikeusongelmien vaivaamassa maassa kaivattiin muutosta. Vaalien keskellä oltiin varovaisen toiveikkaita.

”Kahvia, virvokkeita ja marihuanaa. Tämä on sitä Brasiliaa jonka kaikki tuntevat. Turistien Brasilia alkaa täältä Copacabanalta, Rio de Janeiron maailmankuululta hiekkarannalta. Turistien Brasilia on kymmeniä kilometrejä pitkä. Siihen kuuluu uimarantoja, sambaa, ilonpitoa ja karnevaaleja. Silti se on vain parisataa metriä leveä. Se toinen Brasilia, ja kolmas ja seitsemäs alkaa vain kivenheiton päästä.”

Nämä muut Brasiliat muodostavat valtavan kokoisen alueen, jossa erot elintasossa ovat suuret. Ohjelman alussa nähdyn matkaesitteiden Brasilian läheltä löytyy myös kukkulalle rakennettu favela, slummi.

Maan hallinto on yleensä halunnut purkaa arvokkaita tontteja vallanneet favelat, mutta Rio de Janeirossa faveloita ryhdyttiin kehittämään paremmiksi paikoiksi asua. Asunnot viemäröidään, jätehuoltoa järjestetään ja katuja päällystetään. Tämä on Brasiliassa poikkeuksellista, ja kyseessä onkin osavaltion uuden kuvernöörin toimenpide, muualta ei ole tullut tukea.

Kohti kansanvaltaa

Vuonna 1984 sotilashallinnon nimittämä presidentti oli väistymässä demokraattisesti valitun tieltä. Vaalikampanjat olivat käynnissä.

”Brasilian sotilaat pelkäävät joutuvansa tilille teoistaan. Sen takia he mieluummin antavat hallituksen siviileille, siitä he saavat vain kiitosta kansalta”, sanoo vasemmistolaisen työväenpuolueen edustaja Sonia da Silva Martins.

Ajankohtainen kakkonen tapaa vaalien suosikin Tancredo Nevesin, jota kuvaillaan mieheksi, joka ei ole koskaan vastustanut mitään, vaikka edustaa oppositiota vaaleissa. Nyt on hän muutoksen mies.

”Haluamme muuttaa maassamme vallitsevat epäinhimilliset yhteiskunnalliset olot. Tarvitsemme uuden perustuslain ja ennen muuta sosiaalista oikeudenmukaisuutta”, Neves sanoo.

Valittiin vaaleissa kuka tahansa, kaikki eivät usko suuriin muutoksiin esimerkiksi työläisten oikeuksissa. Ohjelmassa vieraillaan sokeriruokoplantaaseilla, joilla monet työntekijät ovat suuryhtiöiden orjien asemassa. Toisaalla Cubataon kaupungissa teollisuuden saasteet vaarantavat asukkaiden hengen.

Kirkko oppositiossa

Sotilasvallan aikana suurin vastavoima on ollut vahvassa asemassa oleva katolinen kirkko.

”Emme me ole tahtoneet oppositioon, mutta 20 vuotta kestäneen sotilashallinnon aikana kirkosta tuli ainoa oppositio, sillä se oli ainoa järjestelmä, joka saattoi puhua vapaasti ja puhui”, kertoo Sao Paulon arkkipiispa Paulo Evaristo Arns.

Arkkipiispan mukaan kirkko haluaa olla rakentamassa uutta yhteiskuntaa kansan kanssa.

”Latinalaisen Amerikan muutos alkaa juuresta, ei latvasta.”

Muutosta tapahtuikin. Tancredo Neves voitti odotetusti vaalit, mutta sairastui vakavasti ennen virkaan astumistaan. Hänet korvasi varapresidentti José Sarney, jonka johdolla Brasilia sai uuden demokraattisemman perustuslain vuonna 1988.

Teksti: Tuomas Jääskeläinen

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa alettiin esittämään myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto