Hyppää pääsisältöön

Brasiliassa toivottiin parempaa huomista 1980-luvulla

Brasilian pitkäaikainen sotilasdiktatuuri oli väistymässä vuonna 1984, kun Ajankohtainen kakkonen vieraili maassa. Köyhyyden ja ihmisoikeusongelmien vaivaamassa maassa kaivattiin muutosta. Vaalien keskellä oltiin varovaisen toiveikkaita.

”Kahvia, virvokkeita ja marihuanaa. Tämä on sitä Brasiliaa jonka kaikki tuntevat. Turistien Brasilia alkaa täältä Copacabanalta, Rio de Janeiron maailmankuululta hiekkarannalta. Turistien Brasilia on kymmeniä kilometrejä pitkä. Siihen kuuluu uimarantoja, sambaa, ilonpitoa ja karnevaaleja. Silti se on vain parisataa metriä leveä. Se toinen Brasilia, ja kolmas ja seitsemäs alkaa vain kivenheiton päästä.”

Nämä muut Brasiliat muodostavat valtavan kokoisen alueen, jossa erot elintasossa ovat suuret. Ohjelman alussa nähdyn matkaesitteiden Brasilian läheltä löytyy myös kukkulalle rakennettu favela, slummi.

Maan hallinto on yleensä halunnut purkaa arvokkaita tontteja vallanneet favelat, mutta Rio de Janeirossa faveloita ryhdyttiin kehittämään paremmiksi paikoiksi asua. Asunnot viemäröidään, jätehuoltoa järjestetään ja katuja päällystetään. Tämä on Brasiliassa poikkeuksellista, ja kyseessä onkin osavaltion uuden kuvernöörin toimenpide, muualta ei ole tullut tukea.

Kohti kansanvaltaa

Vuonna 1984 sotilashallinnon nimittämä presidentti oli väistymässä demokraattisesti valitun tieltä. Vaalikampanjat olivat käynnissä.

”Brasilian sotilaat pelkäävät joutuvansa tilille teoistaan. Sen takia he mieluummin antavat hallituksen siviileille, siitä he saavat vain kiitosta kansalta”, sanoo vasemmistolaisen työväenpuolueen edustaja Sonia da Silva Martins.

Ajankohtainen kakkonen tapaa vaalien suosikin Tancredo Nevesin, jota kuvaillaan mieheksi, joka ei ole koskaan vastustanut mitään, vaikka edustaa oppositiota vaaleissa. Nyt on hän muutoksen mies.

”Haluamme muuttaa maassamme vallitsevat epäinhimilliset yhteiskunnalliset olot. Tarvitsemme uuden perustuslain ja ennen muuta sosiaalista oikeudenmukaisuutta”, Neves sanoo.

Valittiin vaaleissa kuka tahansa, kaikki eivät usko suuriin muutoksiin esimerkiksi työläisten oikeuksissa. Ohjelmassa vieraillaan sokeriruokoplantaaseilla, joilla monet työntekijät ovat suuryhtiöiden orjien asemassa. Toisaalla Cubataon kaupungissa teollisuuden saasteet vaarantavat asukkaiden hengen.

Kirkko oppositiossa

Sotilasvallan aikana suurin vastavoima on ollut vahvassa asemassa oleva katolinen kirkko.

”Emme me ole tahtoneet oppositioon, mutta 20 vuotta kestäneen sotilashallinnon aikana kirkosta tuli ainoa oppositio, sillä se oli ainoa järjestelmä, joka saattoi puhua vapaasti ja puhui”, kertoo Sao Paulon arkkipiispa Paulo Evaristo Arns.

Arkkipiispan mukaan kirkko haluaa olla rakentamassa uutta yhteiskuntaa kansan kanssa.

”Latinalaisen Amerikan muutos alkaa juuresta, ei latvasta.”

Muutosta tapahtuikin. Tancredo Neves voitti odotetusti vaalit, mutta sairastui vakavasti ennen virkaan astumistaan. Hänet korvasi varapresidentti José Sarney, jonka johdolla Brasilia sai uuden demokraattisemman perustuslain vuonna 1988.

Teksti: Tuomas Jääskeläinen

  • Leijonakuningas Jukka Jalonen

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen haastatteluissa.

    Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosella on taito saada pelaaja loistamaan ja joukkue kukoistamaan. Saavutusten listalla on muun muassa Suomen mestaruus, olympiapronssi ja MM-kulta. Sietäminen ja intohimo, siinä kaksi asiaa, jotka mestarivalmentaja nimeää menestyksen avaimiksi.

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto