Marianne ja Tom Eklund perustivat homo-, bi- ja translasten vanhempien yhdistyksen sen jälkeen kun heidän poikansa toi kylään poikaystävänsä.
Seportaasi-ohjelmassa vuodelta 2010 he kertovat omasta kasvukokemuksestaan homoudesta tietämättömistä vanhemmista sateenkaarilipun kanssa Tukholman Pride-kulkueessa kulkeviksi aktiiveiksi.
He haluaisivat, että järjestöstä kasvaisi laajemmin homojen, biseksuaalien ja transsukupuolisten ihmisten ystävien ja sukulaisten järjestö, jossa kaikki voisivat jakaa kokemuksiaan.
"Toivon, että jäseniä tulee lisää. Tiedän, että on vanhempia, jotka istuvat yksin kotona, eivätkä oikein uskalla ottaa yhteyttä", Marianne kertoo.
Eklundit käyvät usein HBT-aiheita käsittelevissä keskustelutilaisuuksissa. Ohjelma seuraa Tomia ja Mariannea keskustelutilaisuuteen, jossa he ystävystyvät ruotsalaisen Sara Lundin kanssa, joka kertoo elämästään transvestiittina.
"Koko HBT-kysymys on prosessi. Se on prosessi sille, joka tulee ulos HBT-henkilönä ja se on myös prosessi vanhemmille", Tom kertoo ja jatkaa, että heidän poikansa oli pelännyt kertoa homoudestaan, koska hänen ystävillään oli huonoja kokemuksia.
"Hänellä oli kavereita, jotka olivat homoseksuaaleja. Jonkun isä oli heittänyt poikansa ulos kotoa. Raa'asti kadulle. Se oli sydäntäsärkevää." Myöhemmin Tom ja Marianne tapasivat kyseisen pojan ja lupasivat tukea häntä ja keskustella hänen vanhempiensa kanssa.
Tomin ja Mariannen poika Max ei halunnut olla osa ohjelmaa, sillä se oli hänen mukaansa vanhempien tehtävä. Heidän oli kerrottava siitä, millaista on olla HBT-lapsen vanhempi.
Teksti: Juhana Säilynoja