Lyhytelokuvassa pohditaan naisten selviytymismahdollisuuksia 1960-luvun tiuhaan muuttuvan muodin sekä kauneusihanteiden ristiaallokossa. Haussa on sisäinen charmi, jota ei voi mitata mittanauhalla saatikka silmällä.
Tuo charmi, joksi ranskalaiset viehätysvoimaa nimittävät, muodostuu sisäisistä ominaisuuksista, jotka ovat lopulta ulkokuorta tärkeämpiä. Tärkein ominaisuuksista lienee itsevarmuus:
"Kerrotaan, että maailmassa on vain yksi ainoa nainen, leskikuningatar Mary, jonka lausevarastosta puuttuvat sanat mitä puen ylleni?" Filmiveljen lyhytelokuvassa selostetaan.
"Me muut naiset katselemme mitä muotisalongit ja mannekiinit meille esittelevät ja usein huokaamme kun meillä ei ole varaa kaiken ihanuuden hankkimiseen itsellemme. Näin on ollut ennen ja näin on kai nytkin."
Filmissä kysytään pitäisikö naisen pyrkiä korostamaan aikakauden esille nostamaa "sex appealia" vai olisiko parempi pysytellä turvallisesti tyylikkäänä, klassisten kauneusihanteiden mukaisesti.
"Vaatteet eivät tee kuin osan ihmistä. Määräävintä on se, mikä on meidän sisimmässämme", filmissä muistutetaan.
Muoti ja kauneus näkyivät 1960-luvulla entistä vahvemmin myös suomalaisten arjessa. Elokuvan lopussa nähdään välähdyksiä Helsingin Sokos-tavaratalossa järjestetystä muotinäytöksestä. Sisätilanäytöksen lisäksi myös tavaratalon näyteikkunassa keikaroivat mannekiinit vetivät yleisöä kadun täydeltä.
Teksti: Ville Matilainen